Suleika avaa silmänsä on romaani Stalinin työleireistä, pelosta ja elämän rakentamisesta epäinhimillisissä oloissa.
Romaanin päähenkilö on Suleika, pieni vihreäsilmäinen tataarinainen, joka kasvaa alistetusta tytöstä vahvaksi naiseksi. Suleikan ilon lähteenä on leirillä syntynyt Jusuf.
Kirjan toinen päähenkilö on intomielinen kommunisti Ivan Ignatov, joka vastoin tahtoaan joutuu saattamaan ihmislastin Siperiaan ja päätyy leirin komendantiksi. Vallankumous syö lastaan, Ignatov huomaa olevansa pelinappula, alkoholisoituu ja lopulta turtuu osaansa. Kolmas päähenkilö on synnytysopin professori Volf Karlovitš Leibe, joka päätyy leirimatkalle siksi, että hänen kotiapulaisensa haluaa haltuunsa isäntänsä asunnon kokonaan. Ilmianto riittää, ja Leibeä viedään.
Neljäs hahmo on Stalinin rintapystejä aiemmassa elämässään tehtaillut kuvataiteilija Ilja Petrovits Ikonnikov, joka koristelee klubitalon, ja saa perustaa taidearttelin tuottamaan myyntiin agitaatiotauluja punaposkisine maatalousnaisineen ja lihaksikkaine iskurityöläisineen. Hän sytyttää myös Jusufiin taiteen tekemisen palon.
Guzel Jahina (s. 1977) ei mässäile kauhukuvilla, vaan kertoo kazanilaisen isoäitinsä kohtaloista innoituksen saanutta tarinaa vetävästi. Matka työleirille ja leirin rakentaminen umpimetsään ovat sankarillisia selviytymistarinoita. Leirillä ihmiset hakevat itselleen kohtuullisen elämän, etsivät onnea, kauneutta ja iloa. Vaikka taustalla ovat nälkä, sairaudet, pakotettu toistensa ilmiantaminen, pelko, järkyttävä koneisto.
Avain kirjan sanomaan on tarina Semrug-linnusta, jota Jusuf haluaa äitinsä kertovan ilta toisensa jälkeen. Keskenään sotivat linnut päättävät lähteä tapaamaan kaikkein viisainta lintua Semrugia, jolla oli vastaus kaikkeen.
Löytääkseen Semrugin lintujen täytyy vaeltaa halki Pyrkimyksen laakson, jossa henkensä menettivät kaikki, joiden pyrkimys päämäärään ei ollut riittävän vahva. Sitten tultiin Rakkauden laaksoon, jonne jäivät onnettomasta rakkaudesta kärsivät. Tiedon laaksossa kuolivat ne, joiden äly ei ollut etsivä eikä avoin uudelle. Välinpitämättömyyden laaksossa menetti valtaosa henkensä, sillä he eivät kyenneet antamaan samaa arvoa surulle ja ilolle, rakkaudelle ja vihalle, vihollisille ja ystäville, eläville ja kuolleille.
Jäljelle jääneet tulivat Yhdistymisen laaksoon, jossa jokainen tunsi itsensä kaikiksi ja kaikki jokaiseksi. He olivat iloisia, mutta matka ei päättynyt tähän. Tuli vielä Järkytyksen laakso ja Luopumisen laakso, jossa odotti rannaton vesi ja sen takana Ikuisuuden maa, jonne elävillä ei ole pääsyä. Luopumisen laaksossa linnut tajusivat, että jokainen heistä oli Semrug, erikseen ja yhdessä.
Kristiina Koskiluoma
Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä. Into 2016.
