Teksti: Leena Häkkinen | Kuvat: Veikko Anttila
Kouvolan kaupungin kaupunkiviljelypilotti aloitti Upseerin päiväkodissa kestävän kehityksen prosessin, joka kasvaa ja kehittyy jo kolmatta vuotta.
Nella Lehtinen ihmettelee.
On toukokuun loppu vuonna 2020, aurinko paistaa helakasti Upseerin päiväkodin puutarhaan, jonka nimi on lasten keksimä: Piippolan vaarin puutarha. Kello käy yhdeksää aamulla ja päiväkodin lapsiryhmät eli Monnit, Masit ja Päälliköt ovat juuri päässeet kirmaamaan ulos tämän entisen varuskunnan Upseerikerhon tiloissa toimivan päiväkodin pihaan, jonka yhdessä kulmassa multaa täynnä olevat viljelylaatikot odottavat taimien istutusta.
– Me olemme hoitaneet koko talven sisäkompostilieroja, ja puhuneet siitä kuinka ravintorikasta se multa on. Olemme myös kasvattaneet lasten kanssa taimia sisällä ja tänään me istutetaan ne ulos, kertoo Kati Laaksonen päiväkodin varhaiskasvatuksen opettaja ja yksikön ekotukihenkilö, joka on aktiivisesti kehittänyt yhdessä liikunnasta vastaavan varhaiskasvatuksen opettajan Anu Honkasen kanssa toimintaa ja hankkeita. Mutta eivät he toki kaksin ole sitä tehneet, vaan ympäristökasvatusasiantuntijan, päiväkodin muun henkilökunnan, lasten ja lasten vanhempien kanssa.
– Ensimmäinen hanke oli Piippolan vaarin puutarha, nyt on menossa Elämää Piippolan vaarin puutarhassa ja kolmas hanke tulee olemaan Piippolan vaarin puutarha kylille. Ja nythän te jo autatte siinä kylille menossa, nauraa Kati, joka kuljettaa kuvaajan ja minut puutarhaan, jossa lapset ovat innokkaana suunnittelemassa, mitä taimia kuhunkin laatikkoon istutetaan.
Kaupunkiviljely väylänä osallisuuteen ja vasun toteuttamiseen
Kati Laaksosen mainitsemat hankkeet ovat Upseerin päiväkodissa suunniteltuja hankkeita, mutta myös osa Kouvolan kaupungin oppimis-ympäristöjen kehittämistä. Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatusasiantuntija Marjo Pakkanen kertoo, että kaupunkiviljelypilotti on ollut huikea menestys muissakin päiväkodeissa Kouvolassa.
– Pilotin myötä lasten osallisuus on vahvistunut ja työntekijöiden ymmärrys siitä, kuinka kaupunkiviljelyn avulla voi toteuttaa aika laajasti vasua eli varhaiskasvatussuunnitelmaa, on syventynyt, kertoo Marjo Pakkanen, joka on ollut keskeisessä roolissa tuomassa kestävän kehityksen prosesseja Kouvolaan.
Lapset ovat saaneet puutarhaansa arvokkaan vieraan, kun Ilona Katajalan vaari Urpo Sihvo tuo hevosen lantaa vauhdittamaan taimien kasvua. Myös Ilonan äiti, Annina Sihvo on tänään auttamassa.
– Parhaimmillaan kaupunkiviljely nivoo yhteen vasu-oppimisalueet, osallisuuden, ja kestävän kehityksen eri osa-alueet, johon kuuluvat ekologinen‑, sosiaalinen‑, kulttuurinen- sekä taloudellinen osa-alue.
Marjo korostaa, että toiminta ei ole irrallista vaan kiinnittyy läheisesti kaikkeen siihen laki- ja säädösavaruuteen, mikä varhaiskasvatusta koskee, mutta hän painottaa myös lasten tulevaisuustaitojen kehittämisen tärkeyttä.
Ihanaa olla lasten kanssa puutarhuri.
– Kaupunkiviljely on erinomainen keino vahvistaa lapsen luontosuhdetta, sillä mikäli sitä ei synny pienenä, hänen on aika vaikea myöhemmin toimia ympäristön kannalta vastuullisesti. Esimerkiksi luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin välinen yhteys voi jäädä lapselle vieraaksi. Kaupunkiviljely tuo perusasioita käsiteltäväksi lapsentasoisesti, ymmärrettävällä ja konkreettisella tavalla, Marjo tiivistää.
Lapset auringonkukkien ja hyötykasvien viljelijöinä
Marjo Pakkasen ajatukset tulevat todeksi Piippolan vaarin puutarhassa, jossa kuusivuotias Liisa Valkonen kastelee tarmokkaasti juuri istuttamaansa tainta. Kun kysyn, mitä hän tekee, Liisa kertoo avuliaasti:
– Kannan vettä.
Lapset suunnittelemassa istutusurakkaa.
Jatkossa selviää, että vesi on kurpitsan tainta varten. Kurpitsa taas on Liisan mielestä tärkeä juttu, koska kurpitsasta voi tehdä ”kurpitsamössöä”.
Liisalla on myös mielipide kaupunkiviljelystä.
– Se on ihan jees. Eniten tykkään peitellä taimia, joita saa sitten kastella, hän sanoo.
Myös kesällä kaksi vuotta täyttävä Eino Klemettilä ja nelivuotias Veikko Bäckman ovat innolla mukana puutarhan hyörinässä. Kati kertoo, että Veikko on innostunut puutarhasta jopa niin, että pukeutuu usein Piippolan vaarin asuun, tänään sitä edustaa hieno miesten hattu.
Katin ja Anun mukaan puutarhan symboliksi on tullut auringonkukka, jonka siemeniä on jaettu niin vanhemmille, sukulaisille kuin kylilläkin.
– Meillä on tarkoitus mennä tällä viikolla lasten kanssa paikalliseen vanhusten palvelutaloon istuttamaan näitä auringonkukkia ja samettiruusuja. Sen jälkeen lauletaan, kertoo Anu Honkanen ja lisää, että paljon on näinä vuosina tapahtunut ja monia projekteja kehitelty saman sateenvarjon alle. Mutta tärkeintä Anun mielestä on ilon tuominen, jakaminen ja yhteisöllisyys.
Vanhempien innostus ja apu
Myös vanhemmat ovat innostuneet päiväkodin kaupunkiviljelystä. Siskosten Iina ja Venla Yli-Kankahilan äiti Helena Koivisto on pyynnöstämme tullut tänään puutarhalle ja kertoo avustavansa toimintaa hakemalla yhdessä päiväkodin työntekijöiden kanssa rahoitusta.
– Koska lapset ovat täällä niin suuren osan parhaasta arkiajastaan, haluan olla siinä mukana ja yritän omalta osaltani tukea tätä toimintaa. Olen ollut vanhempien edustajana hakemassa säätiöistä rahaa.
On mahtavaa, että lapset näkevät mistä ne tomaatit ja kurkut tulevat.
Rahaa onkin saatu. Muun muassa lasten toivoma kasvihuone on rahoitettu ulkopuolisella tuella.
– On mahtavaa, että lapset näkevät mistä ne tomaatit ja kurkut tulevat ja ehkä maistavat joitain uusia makuja, Helena pohtii ja kertoo, että he ovat perustaneet Venlalle kotiinkin oman viljelylaatikon.
Aurinko on kivunnut korkeammalle ja on lounaan aika, jonka lapset syövät ulkona. Sitä ennen viisivuotias Miia Tikkanen haluaa varmistaa, että hän saa löytämänsä madon mukaan kotiin. Kati neuvoo Miiaa laittamaan madon multaan odottamaan. Tyttö miettii hetken ja sitten välähtää. Hän laittaa madon omaan ämpäriinsä, jossa on multaa. Näin mato ei häviä multakuormaan, Miia tuntuu tuumaavan. Mainiosti tuumattu. Me poistumme valokuvaajan kanssa ja lupaamme tulla katsomaan elokuussa satoa.
Piippolan vaarin puutarhan symboli on auringonkukka, jonka siemeniä pikku puutarhurit keräävät tänäkin syksynä Anu Honkasen ja Kati Laaksosen avustuksella kylille vietäväksi.
Sadonkorjuun ja kukkasateen aikaan
Kun palaamme Piippolan vaarin puutarhaan, on elokuun alku ja Liisa Valkonen on keksinyt taikatempun, jonka hän haluaa esitellä meille. Se on kukkasade, joka syntyy, kun kerätään samettiruusun terälehtiä ja heitetään niitä ilmaan. Osa lapsista innostuu heittelemään kukkia samalla kun Kati Laaksonen ohjeistaa osaa lapsista tutkimaan kasveja luupeilla tai mittamaan niiden korkeutta metrin mittaisella narulla. Eniten lapsia näyttää innostavan koputustyö, jossa samettiruusu asetetaan paperille, sen päälle laitetaan voipaperi ja sitten hakataan tarmokkaasti. Näin kukista saadaan irti väriä maalaamista varten.
– On ollut meillekin yllätys, miten monipuolisesti puutarhaa voi käyttää. Ihanaa olla lasten kanssa puutarhuri, kun keksitään yhdessä kaikkea, Kati tuumaa pidellen tiukasti paperia, jota Neela Simola hakkaa rivakasti.
Kukat ja hyötykasvit näyttävät saaneen tarpeeksi vettä myös loma-aikana. Kati kertoo, että he kävivät lasten kanssa varapäiväkodista kastelemassa kasveja. Toki myös aikuiset huolehtivat kastelusta. Nyt sato on hyvää vauhtia kypsymässä. Kurkkuja on jo syöty ja pienet puutarhurit odottavat innolla tomaatteja. Liisa löytääkin kasvihuoneesta punaisen tomaatin ja saa luvan maistaa.
Liisa Valkonen ja ”sikaraikas tomaatti”.
– Sikaraikas tomaatti, hän sanoo ja kehuu puutarhakollegoitaan.
– Tämä mehu tekee sen, me olemme hyvin antaneet olla tämän rauhassa ottamassa raikkautta.
Päiväkodissa eletään muutenkin odottavissa tunnelmissa, sillä he ovat saaneet kestävän kehityksen toiminnastaan Vihreän lipun, joka nostetaan salkoon syyskuun juhlassa.
Vihreän lipun päiväkoti
Marjo Pakkasen mukaan Vihreä lippu on osa oppimisympäristöjen ja sitä kautta kestävän kehityksen työtä Kouvolassa, mikä puolestaan nivoutuu hyvin oppimisympäristöjen kehittämistyöhön, yhteisöllisyyteen ja lapsen osallisuuteen. Tosin Marjo myöntää, että aivan alussa kaupunkiviljelyhanke herätti vastustusta.
– Monet työntekijät pelkäsivät muun muassa ilkivaltaa, hän sanoo.
Ilkivaltaa ei ole yhtenäkään vuonna Piippolan vaarin puutarhassa ollut, mistä Kati ja Anu ovat mielissään. Mielissään he ovat myös siitä, että uskalsivat lähteä tälle kestävän kehityksen matkalle, niin paljon he ovat saaneet uutta myös omaan työhönsä. Ja lapsille iloa ja siemeniä tulevaisuuden rakentamiseen.
Jos olet kiinnostunut kehittämään päiväkotiasi, voit tilata vihkosen Kivikeijut ja Käpykököt, kokemuksia kaupunkiviljelystä, osallisuudesta ja vahvasta vasu-yhteydestä suoraan tekijältä ympäristökasvattaja Marjo Pakkaselta: marjo.pakkanen@kouvola.fi.
