Myllyjoutsenten ensiesiintymisessä marraskuussa 2022 esiintyi myös Kansallisbaletin eläkkeelle jäänyt ballerina Anneke Lönnroth. Taustalla tanssivat Marita Satukangas, Merja Hållfast, Marikka Ombima, Kristiina Laukkanen, Seija Heiman ja Liisa Ahlstedt. Kuva: Liisa Takala
Suomen ensimmäisen ikäihmisten balettiryhmän perustanut sosiaaliohjaaja Marikka Ombima haluaa kannustaa sosionomeja kehittämään uusia, innovatiivisia työmuotoja omista erityisharrastuksistaan käsin.
“Perustin ensimmäisen senioribalettiryhmän työpaikalleni Helsingin Myllypuron seniorikeskukseen tammikuussa 2020 kokeillakseni kiinnostaisiko laji asiakkaitamme. Baletti mielletään nuorten lajiksi, joka vauhdikkuudessaan ja ääriasennoissaan voi olla suorastaan vaarallinen hauraille ikäihmisille.
Siksi senioribalettitunti on muunnettava senioreille sopivaksi. Ryhmä kasvoi isoksi jo ensimmäisinä viikkoina ja keksi itselleen nimen, Myllyjoutsenet.
Monelle ikäihmiselle balettiharrastus on lapsuuden suuren unelman toteutumista iässä, jolloin haaveita enää harvemmin pääsee toteuttamaan. Heidän nuoruudessaan klassisia taiteita pääsivät harrastamaan vain yläluokkaisten perheiden lapset. Erään 72-vuotiaan ryhmäläiseni palautetta lainatakseni:
”Mieleenpainuvinta on ollut sen pienen ballerinan löytäminen itsestäni. Lapsuuden haave on osittain toteutunut nyt eläkeiässä. Viis siitä, miltä näytän, kunhan sydämessä palaa tanssin riemu!”
HOPEAJOUTSENET-balettiliikunnan hyödyntäminen seniorikeskuksissa hyväksyttiin Helsingin kaupungin uramalliohjelmaan 2022–2023. Oli iloista ja yllättävää, että työn kehittämisen hankkeeksi hyväksyttiin sote-alalla niinkin epätavallinen aihe kuin baletti.
Tunnit käynnistyivät Myllypuron seniorikeskuksessa uudestaan koronarajoitusten helpotuttua huhtikuussa 2022, ja ryhmä kasvoi taas nopeasti pian noin parikymmenhenkiseksi.
Hopeajoutsenet-projektin tavoitteena oli senioribalettiryhmän perustaminen ja sen vaikuttavuudesta dokumentoiminen. Hankkeella oli myös tiedotuksellinen päämäärä tuoda myönteistä julkisuutta Helsingin kaupungin kulttuuriselle vanhustyölle.
Oma lisätavoitteeni oli tehdä sosionomien erityisosaamista näkyvämmäksi. Hoitotyön näkökulma dominoi helposti vanhustyön keskustelua. On tavallista, etteivät seniorikeskuksen muut ammattikunnat tiedä, millaista ammatillista osaamista sosiaaliohjaajalta löytyy.
Koska myös sosionomit on laskettu osaksi henkilöstömitoitusta, heitä ollaan seniorikeskuksissa toisinaan sysimässä myös hoitotyöhön. Tai heidän ajatellaan tekevän pelkkää etuustyötä.
Heidän erityistä menetelmäosaamistaan ei hyödynnetä, ellei sosiaaliohjaaja itse tuo sitä voimakkaasti esiin.
Baletin mahdollisuudet sosiaalialalla ovat lähes rajattomat.
Alan vaihtajana valmistuin vuonna 2017 Laurean englanninkieliseltä sosionomilinjalta. Erikoistuin monikulttuurisuustyöhön sekä taidelähtöisiin menetelmiin, erityisesti tanssiin, ja päädyin vastaanottokeskustyön, turvakotityön ja diakoniatyön kautta lopulta seniorityöhön.
Balettiopettajana olen pelkkä innostunut harrastaja lähes neljänkymmenen vuoden kokemuksella. Sillä ei ole väliä, koska senioribalettiprojektin lähtökohtana oli balettitekniikan tarkan opettamisen sijaan sosiaaliohjaajan ydinosaaminen eli voimavarakeskeinen työ.
RAKENSIN Myllyjoutsenista ryhmän, jossa tavanomaisen balettitunnin ohella toteutettiin monia voimaannuttavan tanssin sekä inklusiivisuuden periaatteita.
Myllyjoutsenissa seniorin ei tarvinnut kohdata ikäsyrjintää eikä väistellä salamannopeita nuoria balettitanssijoita. Koko tunnin tempo oli hidastettu, ja kaikki ikäihmisille vaaralliset, erityisesti selkää ja polvia rasittavat elementit, ääriasennot sekä hypyt oli poistettu.
Käytin paljon kuvitteluelementtejä, jopa siinä määrin, että jotkut osallistujat alkoivat kutsua tuntejani ”vanhusten satubaletiksi”.
Yhdellä ja toisella Myllyjoutsenella – mukaan lukien opettajallaan – oli kehossaan ruuveja, proteeseja ja muita pitkän elämän sekä leikkausten jälkiä. Näiden ehdoilla mentiin.
Toteutimme ryhmässä myös yhteisen esityksen ja teimme retkiä esimerkiksi Kansallisbalettiin sekä HAM:in tanssiaiheiseen näyttelyyn. Balettia katsoimme tunneilla toisinaan myös televisiosta. Ryhmän WhatsApp-ryhmässä jaettiin balettilinkkejä. Päämääränämme oli perehtyä lajiin perusteellisesti.”
I BRING WHAT I LOVE (2006) on aina ollut minulle tärkeä elokuva. Dokumentti kertoo Afrikan tunnetuimmasta muusikosta, senegalilaisesta Youssou N´Dourista, jonka Egypt-levyn tekemistä ja sen monimuotoista vastaanottoa elokuva seuraa.
Tarinan tärkeä opetus on se, että kun ihminen tuo muille oman syvän rakkautensa johonkin aiheeseen, se yleensä koskettaa muitakin.
Elokuvan nimi on kääntynyt minulla koko nykyistä työtäni koskevaksi periaatteeksi: jaa muille se, mitä rakastat. Toivoisin tätä periaatetta sovellettavan alallani enemmän, ja etenkin sosiaaliohjaajien tuovan omaan työhönsä rohkeammin elementtejä omista mielenkiinnon ja harrastuneisuuden kohteistaan.
Minä halusin jakaa ikäihmisten kanssa suurimman intohimoni, baletin. Rakkauteni tarttui.
Uusia ryhmiä toivottiin Helsingin lisäksi moneen muuhun kaupunkiin ja kuntaan. Toiminta sai mediajulkisuutta ja se herätti yleisempääkin keskustelua siitä, miten kulttuurista vanhustyötä pitäisi hieman rohkeammin ja ennakkoluulottomammin uudistaa.”
HOPEAJOUTSENET oli minulle projekti, jossa sain käyttää koko työurani kokemuspohjaa. Sain käyttää kulttuuritoimittajavuosina syntyneitä verkostojani, aiempaa ammatillista taiteiden tutkimuksen maisterin tutkintoani, klassisen musiikin koulustani, teatterialan kokemustani, kirjoittajan taitojani, voimaannuttamistyön osaamistani sekä tietämystäni siitä, miten lehdistön kanssa toimitaan.
Myllyjoutsenista muodostui alle vuodessa osallistujilleen paljon enemmän kuin pelkkä tanssiharrastus. Senioribaletti oli osallistujilleen erityiseen taiteenlajiin uppoutumista ja sen historian ja kulttuurin ymmärtämistä, uuden tiedon omaksumista ja asiantuntijuutta, uudenlaisen kehollisen olemisen, voiman ja identiteetin opettelua. Se oli ryhmähenkeä, yhteyttä ja jakamista, vertaistukea.
Ryhmähenkeä, yhteyttä, jakamista ja vertaistukea.
Osallistujat antoivat erityisen paljon palautetta tuntien sadunomaisuudesta ja siitä, miten kaikki unohtui tunnilla. Ikä, murheet, fyysiset vaivat.
Myllyjoutsenet kertoivat kokeneensa itsensä tunnin jälkeen aina ihmeellisen henkistyneiksi ja eleganteiksi. Eräs kertoi alkaneensa kirjoittaa taas runoja. Toinen totesi: baletti tekee sielulleni hyvää.
Ryhmäni pääsi kahdesti Kansallisbaletin pääharjoitukseen. Väliajalla oli kiehtovaa kuunnella, kuinka asiantuntevasti ryhmäläiset ruotivat esitystä. He tunnistivat lavalta samoja askeleita kuin mitä me olimme tunneilla tehneet ja osasivat hyvinkin yksityiskohtaisesti analysoida eri tanssijoiden liikelaatua.
Alle vuodessa Myllyjoutsenista oli tullut identiteeteiltään ihan oikeita balettiharrastajia. He eivät enää ensisijaisesti kokeneet olevansa vanhoja. He olivat balettitanssijoita.
Unelmani on kehittää balettia voimaannuttavana menetelmänä sovellettavaksi muihinkin haavoittuviin asiakasryhmiin. Baletin mahdollisuudet sosiaalialla ovat lähes rajattomat.
Sen kautta tunnumme tavoittavan laatuja, joita emme nykymaailmassa löydä enää mistään muusta tekemisestä: runollisuutta, ylevyyttä, jaloutta, henkevyyttä.
Ehkäpä balettitunti on jonkinlainen parantava satu, jonka mahdollisuuksia olisi aika alkaa sote-alalla hyödyntää enemmän.”
sosiaaliohjaaja Marikka Ombima
ENGLANNINKIELISESSÄ maailmassa senioribalettitoiminnasta tullut trendi ja iso bisnes. Toimintaa on USA:n ja Britannian lisäksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
Sikäläisissä tutkimuksissa on todennettu, että baletin vasen-oikea-työskentely ja opettajan liikkeiden peilaus sekä koreografioiden opettelu ovat seniori-ikäiselle erityisen tehokasta dementiaa ehkäisevää aivojumppaa, ja tasapainolajina baletti on ylittämätön.
Puhumattakaan muista henkisen hyvinvoinnin ulottuvuuksista: musiikista, luovuuden harjoittamisesta, eläytymisestä.
Yhdysvalloista balettia on hyödynnetty esimerkiksi lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa työskenneltäessä.
Hopeajoutsenet-projektista ilmestyy Helsingin kaupungin kustantamana ja Marikka Ombiman kirjoittamana kirja ”Voin vieläkin olla joutsen – balettia seniorikeskuksissa”.
