Ei vastakkainasettelulle 

Talentian Sosiaalialan Opiskelijat TaSO ry:n hallituksen jäsen Rosa Nuojua haluaa tuoda sosiaalityöntekijöiksi ja sosionomeiksi opiskelevat yhteen jo opiskeluaikana. 

Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien välistä vastakkainasettelua on syytä vähentää, sanoo Talentian Sosiaalialan Opiskelijat TaSO ry:n hallituksen jäsen Rosa Nuojua. 

– Tulevien sosiaalialan ammattilaisten olisi hyvä tutustua toisiinsa jo opiskeluaikana. TaSOn aluevastaavana haluan olla mukana luomassa heille yhteisiä tapahtumia, Nuojua sanoo. 

Hän toivoo, että yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sosiaalialaa opiskelevien tiet kohtaisivat myös opintojen osalta.  

– Meillä voisi olla esimerkiksi yhteisiä kursseja. Tällä hetkellä olemme tosi erillämme, sanoo kolmatta vuotta Tampereen yliopistossa sosiaalityötä opiskeleva Nuojua. 

Näin siitäkin huolimatta, että Tampereella yliopisto, ammattikorkeakoulu ja tekninen yliopisto muodostivat jo viisi vuotta sitten yhteisen konsernin. 

Nuojua liittyi Talentian opiskelijajäseneksi aloitettuaan opinnot syksyllä 2022. Viime vuonna hänet valittiin TaSO ry:n hallitukseen. Nuojua toimii alue- ja jäsenhankintavastaavana. 

– TaSO on antanut minulle mahdollisuuden keskustella erilaisten opiskelijoiden kanssa sosiaalialaa koskevista teemoista ja nähdä niitä eri näkökulmista. 

Erityisen arvokkaana Nuojua pitää sitä, että hän on saanut TaSOn kautta tutustua sosionomeiksi opiskeleviin. 

– Jos en olisi lähtenyt mukaan Talentian toimintaan, minulla ei olisi yhtä selvää kuvaa siitä, mitä sosionomit tekevät. Teemme työtä samojen asiakkaiden kanssa, mutta vähän eri tavalla. 

Halu auttaa löytyi Meksikossa

Lukiovaihto Meksikossa avasi Rosa Nuojuan silmät yhteiskunnallisesti. Sen jälkeen hän tiesi haluavansa auttaa kaikista heikoimmassa asemassa olevia. 

– Isäntäperheeni äiti oli lastenlääkäri, ja kävin hänen kanssaan lastenkodissa. Mexico Cityssä myös kodittomuus ja pahoinvointi näkyivät katukuvassa, Nuojua muistelee. 

Kirjoitusten jälkeen Nuojua piti välivuoden, koska hänelle ei ollut vielä kirkastunut, mikä on hänen tapansa auttaa. Nuojua luki rikos- ja oikeustoimittaja Vera Miettisen kirjan Eerika, joka kertoo isänsä ja tämän naisystävän murhaaman 8-vuotiaan Vilja Eerikan tarinan. Se teki häneen vaikutuksen. 

– Löysin myös Tiktok-sossut ja rupesin seuraamaan heitä, Nuojua kertoo. 

Välivuoden jälkeen Nuojua haki opiskelemaan psykologiaa Oulun yliopistoon, mutta opiskelupaikka jäi saamatta. Sen sijaan hän aloitti sosiaalitieteiden perusopinnot Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa.  

On hurjaa jos kyynistyminen alkaa heti valmistumisen jälkeen.

– Menin sinne aika avoimin mielin. Ajattelin, että akateemisten tekstien lukemisesta ja kirjoittamisesta ei ole mitään haittaa, sillä halusin yliopistoon. 

Sosiaalitieteiden perusopinnot sisälsivät viiden opintopisteteen edestä sosiaalityötä. Opintojakson suoritettuaan Nuojua tiesi löytäneensä oman alansa. 

– Sosiaalityön eettinen arvopohja oli niin vahvasti linjassa oman arvopohjani kanssa, ja työ itsessään tuntui arvokkaalle.  

Keväällä 2022 Nuojua tuli valituksi Tampereen yliopistoon opiskelemaan sosiaalityötä. 

Suorittamansa sosiaalitieteiden perusopinnot hän sai hyväksiluettua osaksi yhteiskuntatutkimuksen sivuaineopintojaan. 

Yhteisöllisyys kiehtoo

TaSOn lisäksi Rosa Nuojua toimii toista vuotta Tampereen yliopiston sosiaalityön ainejärjestö SOS ry:n hallituksessa. Kuluvalla hallituskaudella hän on sihteeri ja edunvalvontavastaava. 

– Järjestötoiminnassa minua kiehtoo yhteisöllisyys. Monet miettivät samoja asioita kuin minä, ja ainejärjestön tapahtumissa voimme keskustella niistä yhdessä. 

Nyt opiskelijoita puhuttaa hallituksen esitys sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimusten höllentämisestä, Nuojua kertoo. Sen mukaan sosiaalityöntekijän sijaisina voisivat toimia jatkossa myös ne, jotka ovat opiskelleet sosiaalityötä sivuaineena tai suorittaneet opinnot avoimessa yliopistossa.  

Toinen kuuma peruna opiskelijoiden keskuudessa on hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan. 

– Opinnoissa painotetaan sitä, miten meillä on oikeus ja velvollisuus muuttaa ihmisten elämää ja maailmaa paremmaksi. Saamme usein kuulla, että kaikki on meidän käsissämme. 

Tulevien sosiaalialan ammattilaisten olisi hyvä tutustua toisiinsa jo opiskeluaikana.

Sosiaalityön ensimmäinen harjoittelu on pudotus maanpinnalle nyt, kun lastensuojelun, asumispalveluiden ja päihdehuollon avopalveluista leikataan, Nuojua sanoo. 

– Leikkaukset kohdistuvat sellaisiin palveluihin, jotka ovat olleet monille ihmisille elämän perusedellytyksiä. Niiden avulla he ovat voineet pärjätä arjessa suhteellisen itsenäisesti. 

Nuojuan mukaan sosiaalityön opinnoissa korostetaan usein siitä, että kovat keinot otetaan käyttöön vasta sitten, kun kaikki muut on jo käytetty. 

– Nyt tuntuu siltä, että muita keinoja ei ole. Pehmeiden keinojen löytäminen vaatii sosiaalityötekijältä todella paljon luovuttaa ja kekseliäisyyttä.  

Resurssipula huolettaa

Oman yhdeksän viikkoa kestäneen ensimmäisen harjoittelunsa Nuojua suoritti Tampereella Pirkanmaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä nuorten rikosasioiden parissa. 

– Aika harvoin lapsi näpistää siksi, että hänellä ei ole rahaa, vaan näpistäminen on yleensä oire jostain muusta, kuten koulukiusaamisesta tai vaikka perheväkivallasta. 

Osa ihmisistä osaa peitellä ongelmiaan todella hyvin, Nuojua sanoo. Silloin sosiaalityöntekijän täytyy hänestä luottaa omaan intuitioon ja uskaltaa osata kysyä oikeat kysymykset.  

– Joskus pelkällä fiiliksellä saattaa löytää jotain sellaista, joka voi pelastaa ihmishenkiä tai katkaista pahoinvoinnin kierteen. 

Vanhemmat olivat Nuojuan mukaan usein ihmeissään, kun sosiaalityöntekijä otti heihin yhteyttä nuoren varastettua kaupasta energiajuoman. Osa heistä piti tekoa vähäpätöisenä. 

Varhainen puuttuminen alaikäisten tekemiin rikoksiin on kuitenkin tärkeää, jotta heidän tilanteensa ei pahene, Nuojua sanoo ja harmittelee, ettei siihen tahdo olla resursseja.  

– Jonot ovat Tampereella todella pitkät ja palveluita, joita nuorille ja heidän perheilleen voidaan tarjota, on todella vähän, ja se oma työkalupakki vain hupenee koko ajan. 

Tulevaa sosiaalityöntekijää hirvittää, että asiakkaat jäävät jatkossa pitkälti kolmannen sektorin ja vapaaehtoisten varaan. Ja sieltäkin on viety resursseja, Nuojua huomauttaa. 

– Sosiaalialalla puhutaan paljon kyynistymisestä, kun työntekijät lakkaavat uskomasta siihen, että heidän työllään on merkitystä. Se on hurjaa, jos kyynistyminen alkaa heti valmistuttua. 

Harjoitteluilla iso merkitys

Rosa Nuojua toivoisi sosiaalityön opintoihin nykyistä enemmän konkretiaa. 

– Opiskelu yliopistossa on todella akateemista ja tieteellistä. Sieltä ei saa käytännön työkaluja esimerkiksi siihen, miten hoidetaan kiireellinen sijoitus. 

Harjoitellessaan toisten opiskelijoiden kanssa potentiaalisia asiakastapaamisia osana aineopintojen harjoitteluseminaaria Nuojua teki karun havainnon. 

– Tajusin, ettei minulla ole mitään hajua, millaisia palveluita sosiaalityöntekijä voi asiakkaalleen tarjota. Minusta tuntui hurjalta mennä harjoitteluun niin vähillä tiedoilla. 

Nuojua kokee olleensa onnekas, sillä hän sai ensimmäisestä harjoittelustaan paljon irti. 

– Se oli todella positiivinen kokemus. Ohjaajani oli huippu, ja pidin paljon harjoittelupaikan yhteisöllisestä työilmapiiristä. Työntekijät tukivat toisiaan ja keskustelivat paljon keskenään. 

Nuojua osallistui muiden mukana kaksi kertaa viikossa järjestettäviin tiimipalavereihin. 

– Minusta tuntui, että mielipiteitäni arvostettiin, vaikka olin toisen vuoden opiskelija. Minulle ei tullut koskaan sellaista oloa, että minua olisi väheksytty. 

Tulevaa sosiaalityöntekijää hirvittää, että asiakkaat jäävät jatkossa pitkälti kolmannen sektorin ja vapaaehtoisten varaan.

Yhdeksässä viikossa Nuojuan tiedot karttuivat ja lisää konkretiaa hän sai yliopistolla pienryhmätapaamisissa, joissa hän pääsi kuulemaan muiden opiskelijoiden harjoitteluista. 

– Harjoittelun ohjaajalla on iso vastuu opettaa harjoittelijalle kaikki käytännön työ. On todella merkittävää, että meillä on pätevät ohjaajat ja että heitä tuetaan ohjaamisessa. 

Opiskelu on muutakin kuin kursseja

Sosiaalityö kiinnostaa nuoria, Rosa Nuojua sanoo ja viittaa hakijamääriin. Esimerkiksi Tampereen yliopiston sosiaalityön kandi-maisteri -koulutukseen haki viime keväänä 1 035 opiskelijaa. Aloituspaikkoja oli 43. 

– Opiskelijat ovat motivoituneita, mutta työssä jaksaminen on ongelma.  

Yli 40 prosenttia sosiaalityöntekijöistä ja sosionomeista (AMK) pitää työtään henkisesti liian kuormittavana, käy ilmi Talentian Vastavalmistuneiden urapolut 2023 -selvityksestä. 

Nuojuan tavoitteena on saada valmiiksi sosiaalityön aineopinnot helmikuussa. Se tarkoittaa sitä, että sen jälkeen hän on kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijän sijaisena. 

– Imu työelämään on kova, mutta koitan vielä vähän jarrutella. Kun olen päässyt yliopistoon, tuntuisi tuhlauksesta, jos keräisin vain äkkiä tarvittavat opintopisteet ja siirtyisin töihin. 

Opiskelijaelämä on paljon muutakin kuin vain kurssien suorittamista, Nuojua muistuttaa. Valmistuttuaan hän haaveilee työstä sosiaali- ja kriisipäivystyksessä.  

– Minua viehättävät äkilliset tilanteet ja suunnittelemattomuus. Koen tärkeiksi sellaiset tilanteet, joissa voin olla asiakkaan tukena hädän hetkellä. 

Haaveissa on myös jatko-opinnot ja väitöskirja. Nuojua haluaisi tulevaisuudessa tehdä omaa tutkimusta liittyen valvonnan kysymyksiin lasten ja nuorten laitoshuollossa. 

Meeri Ylä-Tuuhonen