− Opiskelijat tekevät opintojensa loppuvaiheessa työyhteisössä tutkimusta. Nämä opiskelijat ovat haluttuja, koska tutkimus tuottaa yhteisölle tärkeää tietoa, sanoo Päivi Sinko. Kuva: Jyrki Komulainen
Huostaanotettujen lapsien ja heidän vanhempiensa kanssa työskenteleminen ei usein vastaa oppikirjoissa kuvattua ideaalia asiakkaan kohtaamisesta. Tahdonvastaiset päätökset ja eettiset jännitteet hämmentävät harjoitteluun tulleita opiskelijoita.
Osa vanhemmista käy koko ajan taistelua viranomaisia vastaan, vaikka lapset olisivat olleet jo vuosikaudet huostassa. Lapsen asema siinä välissä on hankala. Näihin työtilanteisiin liittyy paljon ristiriitoja ja jännitteitä, käytännönopettajana toimiva sosiaalityöntekijä Päivi Sinko kuvailee.
− Lastensuojelu ja erityisesti työ sijaishuollossa poikkeavat muusta sosiaalityöstä juuri näiden vaativien piirteiden vuoksi.
Sinkon mielestä opiskelijat eivät saa riittävästi valmiuksia tällaiseen asiakastyöhön teoreettisten opintojensa aikana.
− Siellä lähdetään liikkeelle sellaisesta sosiaalityön ihmiskuvasta, jonka mukaan ihminen on rationaalinen olento. Oletetaan, että työntekijän kohdellessa asiakastaan arvostavasti hän saa vastaavaa kohtelua myös asiakkaalta.
− Meillähän se ei kuitenkaan aina niin mene. Metsä ei vastaa niin kuin sinne huudetaan, Sinko toteaa.
Kuinka yliopiston opinnoissa valmennetaan lastensuojelun arkeen?
Sosiaalityöntekijä kuvittelee neuvottelun onnistuneen hienosti, mutta tunnin päästä tapaamisesta asiakas lähettää muistutuksen hänen esimiehelleen ja valittaa työntekijän toiminnasta. Nämä kokemukset ovat hyvin hämmentäviä käytännönopetukseen osallistuville opiskelijoille.
− Molemmat viime kevään harjoittelijoistani sanoivat, ettei heitä valmenneta tällaiseen yliopistolla. Toki ymmärrän painotuksen koulutuksessa, koska vain pieni osa valmistuvista tulee tämäntyyppiseen työhön.
Opiskelija näkee työrytmin
Espoon kaupungin lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijänä vuoden työskennellyt Sinko on palannut nykyisen työnsä päätyttyä jälleen käytännönopettajaksi. Hän toimi sosiaalityöntekijänä edellisen kerran Helsingin lastensuojelun avohuollossa 1990-luvulla kymmenen vuoden ajan.
− Opiskelija oli harjoittelussa kuukausien ajan, mutta vain parina päivänä viikossa.
Nykyään jakso on tiivis. Opiskelijat ovat paikalla lähes koko ajan, mikä on hyvä asia, Sinko kehuu muutosta.
− Opiskelija näkee nyt paremmin työn rytmin. Hän pystyy myös seuraamaan tiettyjä asiakastapauksia tarkemmin.
Valtiotieteiden lisensiaatiksi valmistunut Sinko toimi ennen nykyistä työtään parinkymmenen vuoden ajan lastensuojelun täydennyskouluttajana eri puolilla maata Helsingin yliopiston palveluksessa. Hän osallistui lisäksi erilaisiin kehittämishankkeisiin.
− Sitä kautta tunnen lastensuojelun kentän hyvin. Olen tehnyt tutkimusta jonkin verran ja kirjoittanut niin ammatillisia kuin tieteellisiäkin artikkeleita, Sinko mainitsee.
Sinkon käytännönopetukseen on kuluvan vuoden aikana osallistunut jo kaksi opiskelijaa, toinen Helsingin yliopiston ruotsinkieliseltä puolelta ja toinen Tampereen yliopistosta. Kolmas opiskelija tulee Helsingin yliopistosta syyskuussa.
Oman ammattitaidon kannalta on hyödyllistä joutua arvioimaan ja selittämään omaa työtään.
Sosiaalityön opiskelijoiden pitkä harjoittelujakso sijoittuu kandiopintojen loppuvaiheeseen. Maisteriopinnoissa tulee vastaan käytäntötutkimusjakso. Silloin opiskelijat tulevat opintojensa loppuvaiheessa työyhteisöön tekemään tutkimusta.
− Nämä opiskelijat ovat haluttuja, koska tutkimus tuottaa yhteisölle tärkeätä tietoa. Meillä he voisivat tutkia vaikkapa sitä, minkä takia meille on tullut viime vuosina niin paljon kiireellisiä sijoituksia.
Kyseenalaistaminen opettaa
Espoon lastensuojelun sijaishuollon yksikössä toimivat erikseen perhehoidon ja laitoshoidon yksiköt. Laitoshoidon puolella on kuusi sosiaalityöntekijää johtavan sosiaalityöntekijän lisäksi. Koko työyhteisö osallistuu mahdollisuuksiensa mukaan käytännönopetukseen ja ohjaukseen.
Opettajana voi toimia vain pätevä sosiaalityöntekijä, joten lyhytaikaiset sijaiset tai valmistumattomat eivät voi siihen ryhtyä.
− Vaikka itse olenkin pääasiallinen opettaja ja vastuussa opetusjaksosta, opiskelijat voivat olla kollegoiden mukana asiakastapaamisissa ja työmatkoilla.
− Tämä on tärkeää, jotta he näkevät mahdollisimman monenlaisia tilanteita ja erilaisia työotteita. Näin he rohkaistuvat toimimaan kentällä itsensä näköisellä tavalla, Sinko selittää.
Opiskelijat osallistuvat kahden kuukauden mittaisen harjoittelujakson aikana kaikkiin tiimipalavereihin, kehittämispäiviin, koulutuksiin ja muihin toimintoihin, joita työryhmällä sattuu kulloinkin olemaan.
− Harjoittelujakso vaatii käytännönopettajalta paljon ohjausta, minkä vuoksi monet kyseisen täydennyskoulutuksen hankkineet työntekijät eivät halua siihen oman raskaan työnsä vuoksi ryhtyä. Voi olla myös vaikeaa sopeutua siihen, että koko ajan joku seuraa sinun työskentelyäsi.
− Itse pidän tästä juuri sen takia, että opiskelijoilla on tuoreita näkökulmia. He kykenevät kyseenalaistamaan asioita. Oman ammattitaidon kannalta on hyödyllistä joutua arvioimaan ja selittämään omaa työtään.
Muistiinpanot ja kirjaukset
Päivi Sinkon mukaan harjoittelujaksot ovat nykyisellään tarkasti jäsennettyjä, mikä on edistysaskel entiseen verrattuna. Hän on erityisen innostunut Tampereen yliopiston käytännönopetusmallista. Se on osoittautunut todella hiotuksi ja toimivaksi.
− Harjoittelujaksolle asetetaan tarkat tavoitteet ja niiden toteutumista arvioidaan säännöllisesti. Teemme opiskelijan kanssa henkilökohtaisen opetussuunnitelman, jonka ohjaava opettaja yliopistolla hyväksyy.
Kaikki yliopistot järjestävät jakson kuluessa ohjauskeskustelun. Ohjaava opettaja tulee työpaikalle tapaamaan opiskelijaa ja käytännönopettajaa. Sen lisäksi käytännönopettaja käy opiskelijan kanssa lukuisia muitakin ohjauskeskusteluja, joista suurimman osan vapaamuotoisesti työn ohessa.
Opiskelija pyysi minua keväällä suosittelijakseen ja ilman muuta suostuin.
Sinko antaa jakson jälkeen palautteen yliopistolle ja opiskelijalle, opiskelija puolestaan hänelle ja yliopistolle.
− Päätteeksi on yhteinen seminaari, missä palautetta käydään vielä suullisesti läpi.
Käytännönopettajat voivat siellä kertoa, minkälaisia kehittämiskohteita he opetuksessa näkevät.
Tampereen yliopisto järjesti Sinkolle ennen käytännönopetuksen aloittamista koko päivän kestäneen seminaarin. Siellä käytiin läpi opintojakson tavoitteita ja kerrottiin, millaisiin asioihin opiskelijan toiminnassa tulee kiinnittää huomiota palautteenantoa varten.
− Miten itsenäisesti hän pystyy toimimaan ja kuinka aloitteellinen hän on? Mitä hänen tulee jakson aikana oppia? Miten hän selviytyy vuorovaikutustilanteissa? Kuinka hän hallitsee tunteensa ja kykenee säilyttämään ammatillisen roolinsa?
Lastensuojelun sijaishuollossa on itsenäisestä asiakastyöstä luovuttava. Huostaanotetuilla lapsilla on usein traumaattisia kokemuksia, mistä syystä monet heistä ovat lasten tai nuorisopsykiatrian asiakkaita.
− He ovat kärsineet monista menetyksistä ja kokeneet isoja muutoksia. Heidän kanssaan ei ole helppoa työskennellä. Näin haastaviin tilanteisiin ei opiskelijaa voi yksin laittaa.
− Opiskelija toimii mahdollisuuksien mukaan työparina. Toimenkuva muodostuu kunkin opiskelijan valmiuksista, osaamisesta ja uskalluksesta.
Tyypillisesti opiskelija kirjoittaa tapaamisen tai neuvottelun aikana muistiinpanoja. Se on vaativaa, koska neuvottelut voivat olla haastavia ja edetä hyvin epäjohdonmukaisesti. Opiskelija tekee myös kirjaukset asiakastietojärjestelmään. Ne käytännönopettaja tietenkin tarkistaa.
− Opiskelija pyysi minua keväällä suosittelijakseen ja ilman muuta suostuin. Käytännönopettaja oppii kuukausien aikana tuntemaan tosi hyvin harjoittelijan toimintatapoja ja näkemään hänen vahvuuksiaan.
