Sosiaalialan koulutus on antanut Jukka Lindbergille ja Minna Korkiakoski-Västille eväät monipuolisiin uriin, jotka jatkuvat nyt hyvinvointialueen johtajina. Kuva: Jyrki Komulainen
Sosiaalialalta ponnistaneet hyvinvointialuejohtajat Jukka Lindberg ja Minna Korkiakoski-Västi kannustavat sosiaalialaa ottamaan aktiivisen roolin uudistuksessa.
Vain kahdella uusista hyvinvointialueista on johtaja, jolla on tausta sosiaalialalta. He ovat Kainuun hyvinvointialueen johtaja Jukka Lindberg ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen Soiten johtaja Minna Korkiakoski-Västi.
Kun uutta sote-elämää on eletty ensimmäiset viikot, tunnelmat ovat hyvät, Lindberg kuvaa. Kainuussa muutos ei ollut yhtä mullistava kuin muualla, sillä soten yhteistyö oli pitkällä jo ennen vuodenvaihdetta.
Myös Keski-Pohjanmaalla on eletty hyvinvointialue-elämää jo monta vuotta, Korkiakoski-Västi kuvaa.
Lindberg on kuulostellut johtajien tunnelmia myös muilla hyvinvointialueilla. Ne ovat olleet ”olosuhteisiin nähden rauhalliset”, hän kertoo.
Lindberg ja Korkiakoski-Västi ovat pitkän uran tehneitä sosiaalialan ammattilaisia. Heillä molemmilla on sosiaalityöntekijän koulutus ja he ovat valmistelleet vuosia sote-uudistusta ja työskennelleet Kunta- ja palvelurakenneuudistus Paras -hankkeessa.
Johtajien työpöydällä monta isoa haastetta.
Korkeakoski-Västi toimi Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten peruspalveluiden tilaajajohtajana, hallinto- ja talousjohtajana sekä toimitusjohtajana.
Lindberg siirtyi Kainuuseen Kanta-Hämeen hyvinvointialueen vt. johtajan pestistä. Sitä ennen hän työskenteli Hämeenlinnan kaupungilla erilaisissa johtotehtävissä. Lindberg toimi vuosia myös perheneuvolassa ja A-klinikan johtajana.
Korkiakoski-Västi on lisäksi hallintotieteilijä ja ammatillisten oppilaitosten opettaja. Hän työskenteli hetken Kälviän kunnan ainoana sosiaalityöntekijänä ja siirtyi siitä kunnan talous- ja hallintojohtajaksi.
Lindbergille uusi työ on luonteva jatko pitkälle uralle sosiaali- ja terveysasioiden kehittäjänä ja johtajana.
– Pidän itseäni muutosjohtajana. Haluan nähdä, voidaanko organisaatioita yhdistämällä saavuttaa ne tavoitteet, joita uudistuksella on. Se on eri tie kuin muualla Euroopassa, jossa on yhdistetty vain palveluprosesseja.
– Odotan, että tämä vuosi on urani yksi mielenkiintoisimpia ja työntäyteisimpiä vuosia.
Omat vahvuudet esiin
Sekä Lindberg että Korkiakoski-Västi ovat kohdanneet huolen siitä, että uudistuksessa terveydenhuolto jyrää ja sosiaalipalvelut jäävät jalkoihin.
– Sosiaalipalvelujen asema vahvistuu, jos sosiaalialan ammattilaiset ottavat vahvan roolin vahvalla identiteetillä, Lindberg painottaa.
Hän toivoo, että sosiaalipalvelut menevät yhteistyöhön omilla vahvuuksillaan ja tuovat osaamisensa yhteiseen työhön.
– Niillä alueilla, joissa sosiaalihuolto on ottanut aktiivisen, vahvan roolin ja lähtenyt työhön tasavertaisesti terveydenhuollon kanssa, sillä on vahva asema.
Korkiakoski-Västi kohtaa Soitessa yhä ajoittain sosiaalialan työntekijöiden tunnelmia, että terveydenhuolto jyrää.
– Se kokemus on merkityksellinen. Siihen pitää puuttua. Toisaalta yhteistyö on kehittynyt hyvään suuntaan. On oltava kärsivällisiä. Menossa on suuri kulttuurinen muutos, kun kehitetään kolmen profession yhteistyötä. Se vie aikaa. Kokemuksesta sanon, että vähintään viisi vuotta.
Korkiakoski-Västi näkee, että Keski-Pohjanmaalla on alkanut syntyä aidosti moniammatillista tekemistä. Se vaatii yhdessä työskentelyä. Yhteiset kahvipannut yhdistävät, hän kuvaa.
– Kestää aikansa, kunnes terveydenhuolto näkee, mitä työkaluja sosiaalialalla on ja mitä niillä saa aikaan. Kannustan sosiaalialan ihmisiä olemaan ylpeitä omasta ammattitaidosta ja työvälineistä. Niitä pitää tuoda rohkeasti esiin moniammatillisissa tilanteissa.
Hän sanoo, että integraatio on oikea suunta.
– Kun hartiat ovat laajemmat, kenenkään ei tarvitse kantaa taakkaa yksin pienessä kunnassa. Se tuo turvallisuutta sosiaalialan ammattilaisten arkeen.
Medikalisaation riski on lähinnä päihdehuollossa, arvioi Lindberg. Vaara on, että päihde- ja mielenterveyspalvelujen kokonaisuuksia aletaan johtaa erikoissairaanhoidon orientaatiolla, hän sanoo.
– Se olisi ongelma, sillä esimerkiksi päihdepalveluissa lääketieteen osuus palvelujen interventiossa on aika pieni. Palvelujen kaikkia vaikutusmekanismeja ei tunneta, jos sitä katsotaan vain päihdelääketieteen näkökulmasta.
Rahoitus on iso haaste
Hyvinvointialueiden johtajilla on työpöydillään monta isoa haastetta. Yksi niistä on rahoitus.
Hyvinvointialueiden rahoituksen vaje on valtakunnallisesti yli miljardi euroa.
Rahoitus pohjautuu siihen, miten paljon sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestäminen on maksanut kunnille. Mittarina käytetään vuoden 2022 kuluja. Lisäksi alueet saavat hieman lisärahoitusta palveluntarpeen kasvun mukaan.
Sote-ammattilaiset tarvitsevat työrauhan.
Alueilla on kolme vuotta aikaa saada budjettinsa tasapainoon. Se ei onnistu Kainuussa eikä Soitessa.
– Emme millään pärjää tällä rahoituksella. Muutos itsessään tulee kalliiksi, lisäksi maailmantilanne heijastuu kustannuksiin, Lindberg sanoo.
Kainuussa budjetti hölskyy ensimmäisenä vuonna 33 miljoonan euron verran, Soitessa noin kahdeksan miljoonan.
– Kaikilla alueilla on sama ongelma. Se ei ole soteuudistuksen syy. Kukaan ei voinut tietää, että korona kestää ja aiheuttaa hoitovelkaa, Ukrainaan tulee sota, alkaa energiakriisi ja inflaatio lähtee laukalle, Korkiakoski-Västi sanoo.
Alueet tarvitsevat valtiolta lisää rahaa tavalla tai toisella.
– Säästöjä saadaan, kun poistamme päällekkäisyyksiä ja parannamme palvelujen koordinaatiota. Palvelurakennetta voidaan keventää ja tehostaa, Lindberg kertoo.
Lindberg ja Korkiakoski-Västi sanovat, että sosiaali-, terveys- ja pelastusalan työntekijöiden on turha pelätä lomautuksia. Päin vastoin heistä on pulaa.
– Lomautukset olisivat kuitenkin vain yhden vuoden kikka, ei pysyvä ratkaisu, Lindberg huomauttaa.
Palveluntarve kirjavoituu
Molemmat johtajista näkevät yhteiskunnassa joukon heikkoja signaaleja, jotka voivat vaikuttaa sotetyöhön tulevaisuudessa. Lindberg nostaa esiin väestön polarisaation. Suomalaisten todellisuus erkanee toisistaan esimerkiksi harrastusten, koulutuksen, asuinpaikan ja terveyden näkökulmasta.
– Heikoimmassa asemassa olevat ryhmät voivat liukua palvelujen ulottumattomiin. Voi olla, että emme saa heitä tarpeeksi ajoissa ja tehokkaasti palveluihin.
Hän miettii myös verorahoitteisen hyvinvointivaltion legitimiteettiä tulevaisuudessa.
– Käykö niin, että hyvin voiva osa porukasta hakea vakuutuksilla nopeampia hoitopolkuja? Rapauttaako se halua maksaa veroja ja pitää yllä universaalia hyvinvointia?
Korkiakoski-Västi nostaa esiin vanhusten määrän kasvun ja lisääntyvät ongelmat. Myös palveluntarve kirjavoituu.
– Perinteinen kotihoito tai tehostettu palveluasuminen ei enää riitä. Vanhuksilla on päihdeongelmia, mielenterveyden ongelmia, lähisuhdeväkivaltaa, yksinäisyyttä ja toimeentulon ongelmia. Vanhustenhuollon tulevista haasteista ei puhuta tarpeeksi. Vanhustenhuolto tarvitsee laajasti sosiaalityön välineitä.
Hyvinvointialueilla on edessä myös palkkaharmonisointi. Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat rungon, jonka pohjalta kukin hyvinvointialue rakentaa oman mallinsa.
Soitessa palkkaharmonisointi tehtiin jo vuonna 2019.
– Emme pysty kilpailemaan palkoilla muiden alueiden kanssa. Uskomme, että työolot, työtaakka, työilmapiiri ja esimiestyö sekä asianmukaiset työtilat vaikuttavat haluun tulla meille, Korkiakoski-Västi sanoo.
Myös Kainuussa palkkaharmonisointi on jo pitkällä. Lindbergiä harmittaa, että mentiin malliin, jossa alueet tekevät omat harmonisointinsa. Hänestä olisi pitänyt tehdä palkkauudistus koko maahan.
– En pidä oikeudenmukaisena, että jos yhdellä on jostakin syystä korkeampi palkka, muiden palkat nostetaan automaattisesti samalle tasolle. Meillä on lähtökohtaisesti liian samat palkat. Tarvitaan palkkaeroja sillä perusteella, mikä on työn tuloksellisuus ja työntekijän osaamisen käytettävyys.
Äkkiliikkeisiin ei ole varaa
Työrauha on se, mitä johtajat nyt toivovat. Yhteiskunnassa on monta kriisiä päällä yhtä aikaa, kun sote-uudistus tuli voimaan.
– On tehty vuosisadan uudistus. On varmaa, että mallissa on puutteita, mutta järjestelmän pitää ne korjata. Nyt pitäisi antaa aikaa elää tällä mallilla. Ei ole varaa äkkiliikkeisiin, jolloin uudistuksesta tulisi poukkoileva, Korkiakoski-Västi sanoo.
– Sote-ammattilaiset tarvitsevat työrauhan.
Hän viittaa huhtikuun eduskuntavaaleihin. Seuraava hallitus voi alkaa tehdä uudistukseen muutoksia.
Lindberg pelkää samaa.
– Jos uusi hallitus aloittaa oman reformin, syntyy suurta turbulenssia. Odotan sitä huolissani.
Jaana Laitinen
