Marjo Katajisto on ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntija, joka pohtii työelämän ilmiöitä ja mökkeilee vapaa-aikanaan saaressa. Kuva: Veikko Somerpuro
Sosiaalihuollon ja sosiaalipalveluiden asema vaikuttaa Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa vahvempana kuin edellisen hallituksen sote-kirjauksissa. Ministeri Krista Kiuru lupasi kolumnissaan (29.8.2019), että sote-uudistus tehdään nyt ihmisten palvelut edellä. Tämä on hänen mielestään merkittävä muutos, koska aiempi työ oli painottunut vahvasti hallinnon rakenteisiin.
Ministeriö aloittaa Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus ‑ohjelman, jonka tarkoituksena on kehittää nykyisestä terveyskeskuksesta laaja-alainen sosiaali- ja terveyskeskus, josta ihminen saisi palvelunsa sujuvasti ja yksilöllisesti.
Palveluiden painotusta siirretään raskaista palveluista ehkäisevään työhön. Samalla vahvistetaan sote-ammattilaisten yhteistyötä.
Joko nyt on hetki, että sosiaalihuollon ammattihenkilöiden asema, merkitys ja osaaminen tunnistetaan?
Ei nimittäin riitä, että hallitusohjelmassa on tahtoa. Tällä hetkellä työnantajia vaivaa joko tiedon puute ammattihenkilölain ja sosiaalialaa ohjaavien lakien sisällöstä, tarve medikalisoida palveluita tai joku muu merkillinen syy siihen, että rekrytointi-ilmoituksissa toistuvasti haetaan tehtävään rinnakkain kahden eri ammattihenkilölain mukaista ammattilaista. On esimerkiksi hakuilmoituksia, joissa samaa tehtävää voi tehdä joko sairaanhoitajan (AMK) tai sosionomin (AMK) tutkinnolla.
Sosiaalityöntekijän osalta tilanne on ehkä selkeämpi, tosin työmarkkinoille on ilmaantunut niin sanottuja avustavan sosiaalityöntekijän tehtäviä.
Sosiaaliala odottaa paljon hallituksen tasa-arvo-aikeilta.
Sote-uudistuksen rinnalle tarvitaan vahvaa ministeriön ja valvontaviranomaisten ohjausta. Sosiaalihuollon laillistettujen ammattihenkilöiden osaaminen ja valvonta takaavat sen, että sosiaalihuollon asiakkaiden palveluissa huomioidaan yksilölliset tarpeet, etu ja asiakasturvallisuus.
Suomen hallitus asetti ohjelmassaan tavoitteekseen nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi. Erityinen huomio on työelämän ja perheiden tasa-arvon parantamisessa. Naisvaltaiselle sosiaalialalle tämä on myönteinen viesti.
Palkkatasoa on hallitusohjelman mukaan tarkoitus edistää samapalkkaisuusohjelmalla entistä kunniahimoisemmin ja vaikuttavimmin. Esimerkiksi Uusi-Seelanti nostaa naisvaltaisten sote-alojen palkkoja tuntuvasti viiden vuoden aikana. Samoin Saksassa on päätetty korottaa julkisen sektorin palkkoja.
Ranskalaisyrityksillä on kolme vuotta aikaa korjata naisten ja miesten väliset palkkaerot. Sen jälkeen valtio alkaa sakottaa yrityksiä, jotka eivät noudata samapalkkaisuus periaatetta. Islannissa laki velvoittaa yksityisen puolen ja julkisen sektorin työnantajat maksamaan samasta työstä samaa palkkaa sukupuolesta, etnisyydestä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai kansallisuudesta riippumatta.
Kansainvälisiä esimerkkejä on jo runsaasti – Suomella ei ole varaa jäädä puheiden tasolle.
