Draamakasvatus on leikkiä ja tavoitteellista kasvatusta

Varhaiskasvattajalta draamakasvatusmenetelmä ei edellytä mitään muuta kuin uskallusta heittäytyä leikkiin. Näin sanoo draamakasvattaja ja draamayrittäjä Leena Ylimäki, jonka mielestä teatterin keinojen hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa on suuri palvelus lapsille.

Draamakasvatuksen idea on, että aikuinen ja lapset luovat yhdessä kuvitteellisia ympäristöjä ja tutkivat, mitä niissä tapahtuu. Tarkoitus ei ole valmistaa esitystä vaan pureutua tiettyyn aiheeseen, josta vielä keskustellaan harjoituksen päätteeksi. Menetelmän avulla pienikin lapsi voi opetella toden ja tarun rajaa. Tarinaan eläytymällä ja yhdessä tekemällä oppii samalla vuorovaikutustaitoja.

– Oikeassa elämässä ajatellaan, että pitää käyttäytyä tietyllä tavalla. Draamassa sosiaalisia tilanteita voi kokeilla. Jos toimin tällä tavalla, onko se hyväksyttävää? Lapsella on mahdollisuus kokeilla myös tilanteita, joita ei ehkä oikeassa elämässä ole, Ylimäki sanoo.

Erilaisia rooleja ottamalla lapsi oppii asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Draaman turvin onnistuu myös vaikeiden ja ajankohtaisten asioiden, kuten monikulttuurisuuden käsitteleminen. Roolileikki auttaa ymmärtämään, miltä tuntuu jättää kotinsa ja asettua maahan, jonka kieltä ja tapoja ei hallitse.

Eläytymisen monet hyödyt

Mielikuvitusta kysyvät harjoitukset tukevat lapsen kehitystä monin tavoin. Kun lapsi pohtii, kuinka hän käyttää ääntään ja kehoaan, hänen itsetuntemuksensa lisääntyy. Tarinoihin eläytyminen taas kehittää tutkimusten mukaan muistia ja ajattelukykyä.
– Pitää vähän hahmottaa kokonaisuutta ja muistaa, mitä on tapahtunut ja kuka on kuka. Kun lapsi osallistuu tarinoiden kehittelyyn, hänen sanavarastonsa kasvaa. Puheen kehitystä tukee myös se, että draamahetkestä
jutellaan lopuksi yhdessä. Samalla lapsi oppii keskustelutaitoja ja omien näkemystensä esiintuomista.

Parhaimmillaan varhain aloitettu draamakasvatus vahvistaa lapsen itsetuntoa. Ylimäki uskoo, että tästä on lapselle merkittävää hyötyä koulumaailmassa.
– Kun on tottunut kokeilemaan ja tekemään, ei enää mieti niin paljon, mitä muut sanovat.

Erilaisuus kääntyy vahvuudeksi

Erityistä hyötyä draamakasvatuksesta on niille lapsille, jotka jollakin tapaa erottuvat joukosta. Draama kääntää roolit ja käyttäytymistavat päälaelleen, minkä ansiosta erilaisuudesta voikin tulla voimavara ja lapsia yhdistävä asia.
Jos ryhmässä on esimerkiksi tukiviittomia käyttävä lapsi, draamakasvattajan kannattaa johdattaa joukkonsa maailmaan, jossa kaikki puhuvat käsillään. Tällöin tukiviittomat taitava lapsi pystyy opastamaan muita ja saa osakseen arvostusta.

Vastaavasti sokea lapsi pääsee loistamaan harjoituksessa, jossa kaikki toimivat kuuloaistinsa varassa. Tärkein oivallus, jonka Ylimäki on draamakasvatuksesta saanut, liittyy juuri osallistamiseen.
– Jokaiselle pystyy ujuttamaan tehtävän ja roolin, niin että jokainen voi olla tasavertainen osa tarinaa. Kun meidät on yhdessä imaistu jännittävään tarinaan ja olemme ehkä ratkaisseet jonkin ongelman yhteisvoimin, se vaikuttaa koko porukkaan.

Tavallisesta poikkeava tilanne tarjoaa kaikille mahdollisuuden tutustua toisiin uudella tavalla. Aikuiset saavat samalla tilaisuuden havainnoida lasten kehitystä ja osaamista.

Aikuisella ohjaajan rooli

Draamakasvatusta voi tehdä niissä tiloissa ja niillä välineillä, jotka kulloinkin ovat käytettävissä. Tavoitteellisia, noin tunnin mittaisia harjoituskokonaisuuksia kannattaa pohjustaa lämmittelyllä, jossa lapset saavat purkaa energiaa ja virittäytyä tulevaan. Hyvä lämmittely on esimerkiksi hippa, jolla on teeman mukainen nimi.

Ylimäki tähdentää, että siirtymät todellisuuden ja kuvitellun maailman välillä on tärkeää pitää selkeinä. Mielikuvitusmaailmaan voi mennä vaikka esterataa pitkin, ja lopuksi voidaan konkreettisesti ravistella roolit harteilta.

Ilmapiiri pysyy turvallisena, kun aikuinen rohkaisee lapsia ja kuuntelee draamatuokion herättämiä ajatuksia herkällä korvalla. Oman mielikuvituksen riittävyydestä ei Ylimäen mukaan tarvitse olla huolissaan.
– Kannattaa luottaa siihen, että kaikkea ei tarvitse suunnitella valmiiksi. Aikuisella on vastuu tarinan eteenpäin viemisestä ja tavoitteista, mutta lapset tietävät kyllä, mitä satumetsässä on.

Näillä vinkeillä alkuun

Lyhyet harjoitukset: Keksikää tavaroille uusia käyttötarkoituksia tai tehkää pareittain harjoituksia, joissa toinen toistaa parinsa liikkeet kuin peili.

Ennen pitkää harjoitusta: Lämmitelkää ja tehkää draamasopimus, jossa sovitte yhteisistä pelisäännöistä.

Tarinat elämään: Lue ensin muutama sivu lastenkirjasta. Miettikää sitten, kuinka voisitte itse olla mukana tarinassa. Tehkää vaikka äänimaailma tarinan ympäristöstä tai improvisoikaa uudenlainen loppukohtaus.

Prosessidraama: Tehkää retki kuvitteelliseen maahan ja perehtykää asukkaiden tapoihin. Päättäkää yhdessä, miten maassa kävellään tai tervehditään (esimerkiksi pyörähdetään kolme kertaa ympäri ja niiataan).

Mielikuvitusta ruokkimaan: Kokoa draamasalkku, jossa on pari käsinukkea, hattuja ja huiveja, muutama soitin sekä pieniä esineitä, kuten pikkukiviä ja kenkä.

Minna Kurvinen