Digitaalinen toimintaympäristö muokkaa maailmaa ja vääjäämättä myös sosiaalialaa. Missä digin suhteen sosiaalialalla mennään juuri nyt?
Digitalisaatio on yksi aikamme suurimpia teknologisia muutoksia. Se mullistaa maailmaa ja samalla myös sosiaalialaa. Asiakastietojärjestelmiä alettiin digitalisoida jo 1990-luvun puolella.
2010-luvulla sosiaalityötä on Suomessa jonkinasteisesti tehty myös verkossa, mutta etenkin Lappi on pitkien välimatkojensa vuoksi edennyt digitalisaatiossa omaa, edistyksellistä tahtiaan.
Pitkään kehitellystä Lapin Virtu.fi ‑portaalista löytyvät jo samasta paikasta Lapin kuntien sähköiset palvelut, etävastaanotot sosiaalityöntekijälle ja koulukuraattorille, digiperhetyötä ja paljon muuta.
Digitaalisuus voi myös lisätä asiakkaan osallisuutta.
Kiinnostus digitaalisen sosiaalityön kehittämiseen on kasvanut kovasti koronan aiheuttamien poikkeusolojen vaikutuksesta.
– Sosiaalialalta kuitenkin puuttuu vielä yhteinen ymmärrys ja strategia siitä, mitä kaikkea digitalisaatio alalla tarkoittaa ja mitä se voisi alalle tarjota, sanoo Lapin yliopiston väitöskirjatutkija ja jo pitkään sosiaalityön ja digitalisaation suhdetta tarkastellut Maarit Kairala.
– Nyt, kun EU on nimennyt 2020-luvun digitaalisuuden vuosikymmeneksi ja Suomessakin erilaiset digitaaliset kehittämisohjelmat etenevät vauhdilla, toivottavasti myös sosiaalialan ammattilaiset ja tutkijat saavat lisää resursseja alan omista arvoista lähtevän digitalisaation ja koulutuksen edelleen kehittämiseen, Kairala sanoo.
– Koronan jälkeen seuraava askel sosiaalityön digitalisaatiossa on mielestäni digitalisaation laadun ja vaikuttavuuden vahvistaminen.
Teknologia kehitetty muihin tarkoituksiin
Korona pakotti alan nopeasti osittaiseen etäsosiaalityöhön ja käyttämään digitaalisia työvälineitä kuten videopuheluita. Valitettavasti vauhdikas siirtyminen tuotti myös digisyrjäytymistä: suinkaan kaikilla asiakkailla Suomessa ei ole toimintakykyä tai omaan käyttöönsä sopivia laitteita, joilla hyödyntää poikkeusolojen etäpalveluja.
– Syrjäytymisuhka oli toki tunnistettu jo ennen koronaa ja siihen oli pyritty vastaamaan opettamalla asiakkaille parempia digitaitoja, Maarit Kairala kertoo.
Viestinnän sävyyn on syytä panostaa.
Etäsosiaalityötä kuitenkin vaikeuttaa osin se, että nykyisin käytössä oleva teknologia on usein alun perin kehitetty muihin tarkoituksin kuin sosiaalityöhön.
– On tärkeää tuottaa välineitä, joita kaikki asiakasryhmät, kuten vaikeavammaiset, vanhukset tai kouluttamattomat maahanmuuttajat, kykenevät käyttämään, Kairala sanoo.
– Mitä enemmän tulevaisuudessa sosiaalialan osaajat ovat alusta pitäen mukana ideoimassa ja kehittämässä laitteita ja sovelluksia yhdessä insinöörien ja koodareiden kanssa, sitä paremmin tuotokset tulevat soveltumaan sosiaalityöhön.
Aina sama tavoite
Vaikka nykyteknologia on aiheuttanut toisaalla syrjäytymistä, toisten asiakasryhmien suhteen digi on toiminut erinomaisesti, Pelastakaa Lapset ry:n Digitaalinen sosiaalityö lasten ja nuorten tukena ‑hankkeen hankesuunnittelija Sonja Soini kertoo.
– Jo ennen koronaa autoimme SPR:n Espoon nuorten turvataloa ottamaan käyttöön videopuhelut, jotta nuoria saataisiin paremmin tapaamisiin. Pian kävi ilmi, että videoyhteyden ansiosta nuorilta peruuntui paljon vähemmän tapaamisaikoja kuin aiemmin, Sonja Soini sanoo.
– Sosiaalialalla on paljon asiakkaita, jotka eivät pysty tulemaan tapaamiseen, kun heitä vaikka ahdistaa liikaa. Heille etäsosiaalityö on erittäin hyvä tukikeino.
Etä- ja lähisosiaalityö asetetaan usein vastakkain. Ne kuitenkin kuuluvat ehdottomasti yhteen, Soini muistuttaa.
– Työympäristöstä riippumatta sosiaalityöllä on aina sama tavoite: etsiä paras tapa auttaa ja tukea asiakasta, oli kyse sitten perinteisestä tapaamisesta, etäyhteydenpidosta, digitaalisista työkaluista tai omahoidosta.
Digisosiaalityön päämäärä ei missään nimessä ole se, että kaikki työ tehtäisiin lopulta etänä. Nyt käynnissä oleva poikkeusolojen etätyöskentely ei myöskään ole digisosiaalityötä parhaimmillaan, Soini painottaa.
– Nyt korona-aikana ei etsitä parasta palvelupolkua, vaan pyritään vain kaikin tavoin auttamaan ihmisiä läpi poikkeusolojen.
Osallisuus voi lisääntyä
Kun korona joskus jää taakse, videopuheluita ja muita digiyhteyksiä toivottavasti käytetään aiempaa joustavammin ja asiakaslähtöisesti, Soini visioi.
– Työajoista täytyy toki pitää kiinni ja sen asiakkaat kyllä ymmärtävät, mutta esimerkiksi niille ajoille, jolloin oma työntekijä ei ole tavoitettavissa, olisi hienoa voida tarjota vaikka digitaalista omahoitoa tai kriisichattia, johon asiakas voi akuutissa kriisissä olla yhteydessä.
Digitalisaatio voi myös lisätä asiakkaan osallisuutta. Asiakastietojärjestelmät ovat jo muuttumassa hallinnon välineestä sosiaalityön ja asiakkaiden omaksi työvälineeksi Apotin Maisa-portaalin ja tulevien sosiaalialan Omakanta-palvelujen tavoin.
– Jos asiakas pääsee samasta paikasta katsomaan ja kommentoimaan omia tietojaan ja kenties järjestelmän kautta tietoturvallisesti ottamaan yhteyttä omiin työntekijöihinsä, lisää se asiakkaan mahdollisuuksia osallisuuteen, Soini sanoo.
Mikään työkulttuuri ei muutu jos muutosta ei johdeta.
Mikään työkulttuuri ei muutu, jos muutosta ei johdeta. Siksi työelämässä jo olevien on tärkeää suhtautua digitalisaatioon avoimin mielin.
– Joskus kuulee ajatuksen, että nuoret tuovat sitten mukanaan uudet käytännöt. On kuitenkin aika paljon vaadittu, että joku uutena alalle tuleva ottaisi ja ryhtyisi mullistamaan työnteon käytäntöjä etenkin, kun digi vaatii aluksi rahallista satsausta laitteisiin ja ohjelmistoihin. Tämän vuoksi esihenkilöiden ja jo työssä olevien panos sulautuvan sosiaalityön jalkautumisessa on keskeinen.
Sosiaalipalveluissa huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, miten palveluista tehdään aiempaa houkuttelevampia apua tarvitseville, Soini miettii.
– Alallamme on yhä tiettyä taipumusta pyrkiä hillitsemään asiakasvirtaa kontrolloimalla palvelujen saavutettavuutta. Tämä taas on ristiriidassa ennaltaehkäisevyyttä korostavan tavoitteen kanssa.
– Kun ihminen googlailunsa jälkeen vihdoin löytää tiensä julkisten sosiaalipalvelujen tai järjestöjen nettisivuille, vastaavatko sivut hänen tunnetilaansa? Tuntuuko hänestä, että nyt löytyi turvallinen ja luottamuksellinen paikka, jossa häntä ymmärretään, josta saa apua ja johon haluaa ottaa yhteyttä vai törmääkö hän vaikkapa ammattitermeihin? Viestinnän sävyyn on ehdottomasti syytä panostaa.
Houkuttelevammat sivut saisivat ihmiset aiemmin palvelujen piiriin, mikä tunnetusti pienentäisi pitkällä aikavälillä yhteiskunnan kustannuksia.
– Ajatellaan vaikkapa odottavia perheitä ja vauvaperheitä. Heille pitäisi ehdottomasti markkinoida sosiaalisessa mediassa kohdennetusti kunnan tarjoamaa kotipalvelua, Soini havainnollistaa.
– Miksi? Koska tiedämme, että avun tarjoaminen vanhempien jaksamisongelmiin vauva-aikana ehkäisee suuren määrän ongelmia myöhemmin lapsen elämässä.
Tapio Ollikainen
