Häpeää ja haavoittuvuutta tutkinut sosiaalityön professori Brené Brown puhui rohkeasta johtamisesta Helsingissä lokakuussa.
Musiikki pauhaa ja valokiilat halkovat salia, kun Brené Brown astelee Nordic Business Forumin seitsentuhantisen yleisön eteen Messukeskuksessa Itä-Pasilassa. Tilanne ei ole hänelle uusi, ja hän ottaa yleisönsä omakseen varmasti, huumoria ja henkilökohtaisia tarinoita käyttäen.
Parikymmentä vuotta haavoittuvuutta ja häpeää tutkinut Houstonin yliopiston sosiaalityön professori nousi laajan yleisön tietoisuuteen Youtubesta löytyvällä TED-talkillaan vuonna 2010. Puheenvuoro on ollut kaikkien aikojen katsotuin yli 35 miljoonan katselukerrallaan.
Tämän vuoden huhtikuussa hänen puheensa häpeästä julkaistiin myös suoratoistopalvelu Netflixissä. Aiemmin yksikään tutkija ei ole saanut tätä kanavaa käyttöönsä. Myyntimenestyksiksi nousseita kirjoja on julkaistu yli 20 kielellä, myös suomeksi.
Harva sosiaalityöntekijä saa näin laajan yleisön.
Uskalla altistua haavoittuvuudelle
Häpeä on pelkoa, että toiset näkevät jotakin, jonka vuoksi en ole tarpeeksi arvokas kuulumaan joukkoon. Lapsella tämä tunne liittyy suoranaisesti olemassaoloon. Aikuiselle joukkoon kuuluminen on taas perustavanlaatuinen inhimillinen tarve, joka antaa elämälle merkityksen.
– Vain sosiopaatti ei tunne häpeää. Häpeä suojaa meitä, mutta liiallisena se on haitallinen, Brown kiteyttää.
Kuuden vuoden häpeätutkimuksessaan Brown keräsi tuhansia kertomuksia häpeästä. Hän koetti löytää yhteisen tekijän, joka erottaa häpeän voittajat niistä, jotka jäävät häpeän vangeiksi.
Häpeän käyttäminen muuttaa käyttäjää itseään.
Esille nousi kyky kestää haavoittuvaisuutta ja epävarmuutta.
– Uskallus sanoa ensiksi, että rakastaa. Uskallus olla sellainen kuin on.
Nykyisessä maailmassa häpeää turrutetaan lääkkeillä, alkoholilla, ylensyönnillä, ylenpalttisella ostamisella. Häpeää torjutaan myös haarniskoitumalla ja loputtomalla varmistelemisella.
– Ikävä kyllä näillä keinoilla menettää ilon, rakkauden, luovuuden ja yhteyden toisiin ihmisiin, toteaa Brené Brown.
– Astu esiin sellaisena kuin olet, harjoita kiitollisuutta ja nauti ilosta. Usko, että olet tarpeeksi hyvä ja rakastamisen arvoinen. Näillä eväillä voimme lopettaa alituisen huutamisen ja alkaa kuunnella toisiamme, Brown uskoo.
Brown neuvoo tunnistamaan eron häpeän ja syyllisyyden, nöyryytyksen ja nolouden välillä.
– Tunnet syyllisyyttä, kun olet tehnyt jotakin huonosti ja häpeää, kun tunnet itsesi huonoksi.
Nöyryytys on sitä, kun tunnet sinua moitittavan epäoikeudenmukaisesti, noloutta taas, kun olet tehnyt jotakin hölmöä.
– Oman toiminnan kehittämisen kannalta on tärkeä tunnistaa, kumpi tunne laukaisee toimintasi, häpeä vai syyllisyys.
Rohkeutta voi oppia
Viimeiset kahdeksan vuotta Brené Brown on tutkinut johtamista.
– Ajattelin, että nyt olen käsitellyt häpeää kylliksi. Suuntasin organisaatioiden kehittämiseen. Huomasin kuitenkin pian, että en päässyt perusteemoistani irti, sillä työelämässä häpeä ja haavoittuvuus ovat vahvasti läsnä.
– Uskomme olevamme rationaalisia olentoja, joiden toimintaa tunteet joskus sotkevat. Asia on kuitenkin päinvastoin, väittää Brené Brown.
Brown on kysytty kouluttaja ja puhuja, jota ovat käyttäneet luovan alan yritykset, armeija, finanssiala, kansalaisjärjestöt, öljyteollisuus.
– Kysyin tutkimustani varten 150 muutoksessa olevan toimialan johtajalta eri puolilla maailmaa, mitä ominaisuutta tulevaisuuden johtajat tarvitsevat. Vastaus oli aina sama: vaaditaan rohkeutta.
Asia mutkistui, kun Brown pyysi määrittelemään rohkeuden ja mitä taitoja siihen sisältyy. Johtajien oli helpompaa kertoa, miltä näyttää, kun rohkeus puuttuu.
Moni johtaja väitti, että rohkeus vaan on – tai sitä ei ole.
Brown uskoo oppimiseen ja koulutukseen. Näistä pohdinnoista syntyi Brownin uusin kirja Rohkaiseva johtaja ja laaja verkko-oppimisympäristö. Verkon materiaali on vapaasti kaikkien käytettävissä.
Rohkeakin pelkää
Johtajuus ei kysy titteliä eikä asemaa, väittää Brown.
– Johtajuus on sitä, että haluaa auttaa toisia ihmisiä saavuttamaan todellisen potentiaalinsa ja kehittämään sitä, sanoo Brown.
Rohkealla johtajalla on neljä ominaisuutta. Hän uskaltaa kohdata haavoittuvuuden, hän elää arvojensa mukaan, hän luottaa tiimiinsä ja opettaa sen nousemaan epäonnistumisista.
Brownin mukaan ihmisten suurin pelko työelämässä on tulla merkityksettömäksi. Rohkeuden puuttuessa pelolta suojaudutaan.
Valitsetko rohkeuden vai mukavuuden?
Tyypillisiä työelämän suojautumiskeinoja ovat kyynisyys, oman reviirin puolustaminen ja nostalgia. Tuttuja ovat myös oman arvon ylenpalttinen korostaminen ja kaikkitietävyys.
– Pelko ei ole rohkeuden vastakohta. Jokainen pelkää epävarmuutta, riskien ottamista ja epämukaville tunteille altistumista.
Rohkeus on sitä, että epävarmuudesta huolimatta ottaa riskin, puhuu suoraan, tulee esille epätäydellisenäkin.
Opi nousemaan epäonnistumisen jälkeen
Nordic Business Forumin VIP-yleisö sai kuunnella Brené Brownia kaksi kertaa. Aamun ensimmäisellä luennolla hän puhui siitä, miten tappion jälkeen noustaan ylös. Epäonnistumiseen ei kannata jäädä piehtaroimaan.
– Jos et osaa nousta epäonnistumisen jälkeen, pelkäät jatkossa ottaa riskejä etkä pysty kehittymään. Johtajan tehtävä on opettaa nousemisen taitoja, sanoo Brown.
Taitoja on opetettava ennen epäonnistumista.
– Et voi nousta, kun olet jo putoamassa.
Brown suositteli miettimään työyhteisöissä, onko siellä kulttuuri, joka pompauttaa ihmiset takaisin epäonnistumisen jälkeen. Vai etsitäänkö syyllisiä. Tai rynnätäänkö suin päin korjaamaan asiantila.
– Ei kestetä haavoittuvuutta, eikä siksi uskalleta pysyä ongelmassa sen aikaa, että oikeat ratkaisut löytyisivät, Brown tarkentaa.
Nykyään on työyhteisöissä tullut suosituksi pitää epäonnistumiskonferensseja, joissa analysoidaan epäonnistumisia: mitä tapahtui, mitä todella tapahtui, miten toimin?
– Kun opit epäonnistumisesta, se ei enää olekaan epäonnistuminen, lupaa Brown.
Johtajan on uskallettava käydä keskusteluja hankalistakin asioista.
Suoran palautteen antaminen koetaan vaikeaksi, kun pelätään, että palautteen saaja loukkaantuu. Sen sijaan, että ongelmasta puhuttaisiin suoraan henkilölle, jota asia koskee, puhutaankin toisten kanssa tästä henkilöstä.
Jos työntekijöillä ei ole selkeää käsitystä asioiden tilasta, he täyttävät tietoaukot kehittämillään tarinoilla. Huhut ja pelot kasvavat.
– Johtaja ei voi kontrolloida kaikkia tarinoita, mutta hän voi luoda työpaikalle ilmapiirin, jossa työntekijät voivat tarkistaa käsitystensä oikeellisuuden.
– Silloinkin, kun kyse on luottamuksellisista asioista, on aina mahdollisuus läpinäkyvyyteen. Johtaja voi kertoa mistä ei voi puhua ja selittää miksi, ja luvata antaa tietoa heti, kun se on mahdollista.
Tunne työkaverin arvot
Jokainen itseään kunnioittava yhteisö tai yritys määrittelee itselleen arvot. Johtajan tehtävä on tuoda ne työhön kunkin työntekijän mitattavissa olevaksi käyttäytymiseksi ja arvioida niiden toteutumista yhdessä työntekijöiden kanssa, opettaa Brené Brown.
– Ei kissajulisteita työhuoneen seinälle, vaan mieluiten näkyviin arvot, jotka ohjaavat toimintaa, Brown kehottaa.
Myös jokaisella työntekijällä on arvot, joiden mukaan hän toimii. Kun johtaja ja kollegat tuntevat nämä arvot, lisääntyy tiimin keskinäinen luottamus ja yhteys. Jos työtoverin arvoja ei tunne, ei tunne ihmistäkään.
Luotamme ihmisiin, jotka pyytävät apua.
Brown kertoi oman työyhteisönsä jäsenestä, johon hän ei tuntunut saavan kosketusta.
– Kun tuli arvokeskustelujen aika, tämä kertoi pitävänsä yhteyttä tärkeänä arvonaan. Hänelle se tarkoitti esimerkiksi sitä, että vaihdetaan kuulumisia arkeen ja perheeseen liittyvistä asioista. Minulla taas oli tapana heti ensiksi nähdessäni aloittaa jostakin ajankohtaisesta työasiasta.
– Yhteys parani heti, kun aamulla ensimmäistä kertaa tavatessamme kysäisin, kuinka hänen miehensä jalkapallo-ottelu oli mennyt.
