Syrjinnänvastaiseen työhön erikoistunut julkisen palvelun toimielin Unia kampanjoi Belgiassa vammaisten oikeuksien puolesta. Brysseliläiselle Gare du Midin rautatieasemalle pystytetyllä ”kenkien mielenosoituksella” haluttiin tuoda esiin ajatus vammaisten ihmisten näkymättömyydestä.
Belgia jää eurooppalaisessa vertailussa kauas kärjestä vammaisten ihmisten osallisuudessa. Asumisessa ja koulutuksessa ongelmat ovat niin merkittäviä, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on joutunut puuttumaan tilanteeseen.
Belgia, kuten muutkin EU-maat, on ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, joka korostaa inkluusion periaatetta. Maa on siis sitoutunut aktiivisesti poistamaan esteitä vammaisten ihmisten osallistumisen ja vapaiden valintojen tieltä.
Lainsäädännössä Belgia onkin edennyt hyvin.
– Belgiassa lainsäädäntö on eurooppalaisittainkin edistyksellistä, arvioi osastopäällikkö Véronique Ghesquière syrjinnänvastaiseen työhön erikoistuneesta belgialaisesta julkisen palvelun toimielimestä Uniasta.
Hän valvoo työkseen YK-sopimuksen täytäntöönpanoa maassaan. Vuonna 2021 inkluusio tuotiin myös Belgian perustuslakiin.
Esteettömyys ei toteudu.
Toimeenpanossa Belgia kuitenkin jää selvästi kansainvälisestä kärjestä. Jo julkisista tiloista näkyy, ettei yhteiskunta ole riittävästi sisäistänyt osallisuuden periaatetta.
– YK-elinten asiantuntijat ovat ilmaisseet Belgian vierailuillaan pettymystään esteettömyyden tasoon, Ghesquière kertoo.
Esteettömyys ei toteudu riittävästi maan vauraammassa osassa Flanderissa, saati maaseutuvoittoisella, pääosin ranskankielisellä Vallonian alueella.
– Valloniassa liikkuminen on vielä astetta hankalampaa, sanoo brysseliläinen Thibauld Menke vaikeavammaisten ihmisten oikeuksia puolustavasta GAMP-järjestöstä.
Ongelmia myös asenteissa
Myös belgialainen työelämä hapuilee inkluusiossa. Tarvittavia tukitoimia ei vielä osata tarjota järjestelmällisesti.
– Työpaikat eivät pääsääntöisesti ole esteettömiä, ja asenneilmapiiri on usein sellainen, että pitäisi olla sataprosenttisesti työkykyinen, jotta työtä voisi saada, Ghesquière sanoo.
Hyvän tahdon eleitä on kyllä nähty.
– On perustettu esimerkiksi kyliä, joissa vammaisille ihmisille on tarjolla aktivoivia työtehtäviä, kertoo Belgian ranskankielisten sosiaalityöntekijöiden järjestön pääsihteeri Liliane Cocozza.
Tällainen lähestymistapa saattaa kuitenkin toimia osittain tarkoitustaan vastaan. Ihmisiä ohjataan omiin työpajoihinsa sen sijaan, että he osallistuisivat tukitoimien turvin yleisille työmarkkinoille ja ansaitsisivat elantonsa.
Suuri osa vammaisista ihmisistä elääkin yksinomaan tukien varassa. Etuudet ovat vaatimattomia ja jättävät ihmiset köyhyysrajan alapuolelle. Unian kyselytutkimuksessa vammaiset ihmiset pitivät köyhyyttä merkittävimpänä arkea kuormittavana ongelmana.
– Etuuksiin on onneksi luvassa korotuksia. Lähivuosina tukien varassa elävien on määrä nousta laskennallisen köyhyysrajan yläpuolelle, Ghesquière kertoo.
Cocozza kiittelee myös omaishoitajien tilanteen hiljattaista kohentumista. Omaisiaan hoitavat ihmiset ovat nykyisin oikeutettuja viralliseen omaishoitajan statukseen, mikä takaa heille taloudellisia etuja.
– Varsinainen rahallinen palkkio, omaishoidon tuki, kuitenkin puuttuu edelleen, Menke huomauttaa.
Koulutusta tarvitaan
Köyhyys johtaa kehnoihin asumisoloihin, etenkin kun julkisin varoin tuettuja, esteettömiä vuokra-asuntoja on niukasti saatavilla.
Ghesquièren ja Cocozzan mukaan Belgiaan tarvitaan runsaasti lisää modernia, tuettua vuokra-asuntorakentamista sekä asumiseen kytkettyjä tukipalveluita. Myös asumisneuvontaa olisi syytä kehittää.
– Neuvontapalveluissamme on nähdäkseni vallalla ajatus auttamisen passivoivasta vaikutuksesta, Cocozza pohtii.
Kun asiakkaita ei saatella halki byrokratiaviidakon, tarpeita vastaavat, pysyvät ratkaisut jäävät usein löytymättä.
– Toistaiseksi työntekijät tyytyvät lähinnä vastaamaan asiakkaiden esittämiin kysymyksiin. Heitä olisikin koulutettava kuuntelemaan, kuulemaan ja ymmärtämään asiakkaitaan paremmin ja vastaamaan heidän kokonaisvaltaisiin tarpeisiinsa.
Asiakkaita ei osata kohdata arvokkaasti.
Toimivista asunnoista käsin vammaisten ihmisten olisi helpompaa rakentaa omatoimista, itsenäistä elämää.
Toisaalta myös laitospaikoista on Belgiassa pulaa.
Vuonna 2013 Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea – Euroopan neuvoston puolueeton tutkintaelin – antoi Belgialle moitteita paikkojen riittämättömyydestä. Tilanne ei ole edelleenkään tyydyttävä, ja olemassa olevia laitoksia kuvataan fyysisiltä puitteiltaan epätarkoituksenmukaisiksi.
– Nämä yksiköt vaatisivat pikaista remontointia ja nykyaikaistamista, Cocozza vahvistaa.
Hänen mielestään ongelmia on myös vammaisten ihmisten parissa työskentelevän henkilökunnan koulutuksessa. Asiakkaita ei aina osata kohdata arvokkaasti, itsemääräämisoikeutta tukien.
– Meillä on yleisesti ottaen vaikeuksia rekrytoida ihmisiä näihin palveluihin. Ne, joita töihin saadaan, eivät aina osaa kohdata asiakkaitaan näiden oikeuksia kunnioittaen. Vuorovaikutuksen sijaan keskitytään liiaksi fyysisiin työsuoritteisiin. Täydennyskoulutusta tarvitaan.
Osattomuus alkaa jo varhain
Asiantuntijoiden mukaan osattomuus hiipii Belgiassa vammaisten ihmisten elämään jo varhaiskasvatuksessa ja koulussa.
– Jako tavallisiin ja erityiskouluihin on meillä poikkeuksellisen vahva, Ghesquière sanoo.
Menken mukaan esimerkiksi autismin kirjon lapset ohjataan lähes automaattisesti omiin päiväkoteihinsa ja kouluihinsa sen sijaan, että heidän yksilöllistä tuen tarvettaan kartoitettaisiin ja että he saisivat tarvitsemansa tukitoimet ensisijaisesti yleisopetuksen piirissä.
– Vedotaan siihen, että erityiskouluissa lapsia pystyttäisiin tukemaan paremmin. Tämä ei meillä välttämättä toteudu, Ghesquière näkee.
– Erityiskoulujen opettajilta ei edellytetä minkäänlaista koulutusta erityislasten kanssa toimimiseen. Valtaosa saa oppinsa kentällä.
Mukavaa ja hauskaa lapsilla voi kyllä Menken mukaan erityiskouluissa olla. Oppilaita kuitenkin enemmänkin säilötään, kuin kasvatetaan ja koulutetaan.
– Esimerkiksi puheen kehitystä ei tueta kouluissa lainkaan systemaattisesti, vaikka kielelliset ja- kommunikaatiotaidot ovat muun oppimisen perusta. Jo kuvien käyttö kommunikaation tukena on monille opettajille vierasta.
Samalla kouluissa tapahtuu kielteistä vertaisoppimista.
– Pahimmillaan nähdään merkittävää taantumista, Menke arvioi.
Aitoon osallisuuteen pitkä matka
Alkuvuodesta 2021 Belgia sai Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta langettavan päätöksen inkluusion puutteesta kehitysvammaisten lasten opetuksessa ranskankielisillä Vallonian ja Brysselin alueilla.
Koulutusjärjestelmää olisi uudistettava perusteellisesti, ja työ olisi aloitettava yleisopetuksen oppilaitoksista.
– Yleisopetuksen kouluissa ei ole pääsääntöisesti tarjolla esteettömyyttä, erityisopettajia eikä koulunkäyntiavustajia. Koulumme ovat pitkälti samanlaisia kuin 40 vuotta sitten, itsekin opettajana työskennellyt Menke sanoo.
Belgialla on siis vielä matkaa vammaisten ihmisten aitoon osallisuuteen yhteiskunnassa.
– Vammaiset ihmiset kulkevat erityispäiväkodeista erityiskoulujen kautta erityisryhmien työpajoihin, harrastavat omissa ryhmissään eivätkä juurikaan liiku julkisessa tilassa, Ghesquière kiteyttää.
– Muu väestö ei oikeastaan koskaan pääse tutustumaan näihin ihmisiin.
Eristäminen vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin. Unian tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia Belgiassa elävistä vammaisista ihmisistä kokee syrjintää.
Neuvontapalveluissa vallalla ajatus auttamisen passivoivasta vaikutuksesta.
Vammaisten ihmisten oikeuksia puolustavat järjestöt ja julkiset tahot ajavat kuitenkin asiaansa yhä aktiivisemmin.
– Seuraamme tilannetta tarkasti, neuvomme, kampanjoimme ja nostamme tarvittaessa kanteita, Menke kuvaa.
Toimivia käytäntöjä haetaan myös muualta Euroopasta, kuten Pohjoismaista.
Yleiseurooppalaiset instituutiot luovat nekin Belgialle muutospainetta. Euroopan unionin tuore vammaisten henkilöiden oikeuksien strategia pureutuu YK-sopimuksen toimeenpanoon jäsenmaissa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean moitteita lienee niin ikään vaikeaa ohittaa.
– Belgian hallitus vaikuttaa kyllä suhtautuvan tilanteeseen vakavasti. Esimerkiksi koulutoimen inkluusiosta on luvassa kattava selvitys, Ghesquière kertoo.
