Ilona Tapanainen palasi vapaaehtoistyöstä Kreikan saarilta turvapaikanhakijoiden pariin Lieksan vastaanottokeskukseen. Kuva: Miska Korpelainen
Lasten itsetuhoisuus on hälyttävän suurta Kreikan pakolaisleireillä, jossa tilanne on edelleen kaoottinen. Morian leirin palo lisää painetta Euroopan maille auttaa turvaa hakevia.
Ilona Tapanainen oli vuoden alussa vapaaehtoistyössä Kreikan saarilla Samoksella ja Lesboksella sijaitsevilla pakolaisleireillä. Koulutukseltaan Tapanainen on sosiaalityöntekijä, mutta on lisäksi tanssiliiketerapeutti, ja hän osallistui avustustyöhön molemmissa rooleissaan. Samoksella hän työskenteli naisten ja pienten lasten keskuksessa, jossa hänen vastuullaan oli stressin vähentämiseen liittyvä työskentely.
– Se on pitkälti kehollista, liikkeellistä ja rentouttavaa työskentelyä.
Lesboksella Morian leirillä Tapanaisen tarkoituksena oli aloittaa työskentely psykososiaalisen tuen tiimissä. Hänen päävastuualueenaan olisi myös täällä ollut stress relief-toiminnat, mutta hän joutui keskeyttämään työn äärioikeistolaisten järjestöihin kohdistuneiden väkivaltaisten hyökkäysten vuoksi.
– Lesboksella oli terveydenhuoltojärjestön projekti liittyen yksintuleviin alaikäisiin, johon minun piti tämän jälkeen osallistua, koska minulla on useamman vuoden kokemus työskentelystä alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja oleskeluluvan saaneiden kanssa.
Samoksella ollessaan Tapanainen kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosastolle kirjoituksen, jossa hän kiirehti Suomea tekemään päätöksen ottaa alaikäisiä turvapaikanhakijoita Kreikasta mahdollisimman pian.
– Leirien olot ovat aivan kamalat, eikä siellä pitäisi olla yhdenkään lapsen.
Lääkäriin ei aina pääse
Samoksen leirillä oli Tapanaisen siellä ollessa noin 350 alaikäistä lasta ilman vanhempia. Morian leirissä asuu noin 5 000 lasta, joista noin viidennes on ilman huoltajaa. Moriassa on tällä hetkellä kaikkiaan noin 20 000 turvapaikanhakijaa, vaikka se on tarkoitettu vain muutamalle tuhannelle asukkaalle. Niinpä suuri osa ilman huoltajaa olevista lapsista asuu epämääräisissä oloissa teltoissa, jotka on pystytetty vieri viereen varsinaisen parakkileirin kylkeen.
– Heitä kaikkia ei tavoiteta, eikä voida tarjota heille kuuluvia palveluja, koska virallinen kapasiteetti ja resurssit ovat niin riittämättömät.
Isona ongelmana leireillä on myös se, että monen sadan lapsen edustajaksi on osoitettu vain yksi henkilö. Terveydenhuolto kuuluisi alaikäisten palveluihin, mutta lapset eivät aina pääse esimerkiksi lääkäriin, koska eivät voi mennä sinne yksin, eikä edustaja ehdi. Suuri osa terveydenhuollon toiminnoistakin on vapaaehtoisjärjestöjen vastuulla. Pandemian ollessa pahimmillaan leireille eivät päässeet uudet vapaaehtoiset lääkäritkään, koska rajat suljettiin.
Suurin osa ilman huoltajia olevista alaikäisistä on teini-ikäisiä, mutta osa on alle kymmenvuotiaita. Ihan pienet lapset on pyritty siirtämään toisille leireille Kreikan mantereelle.
– Useimmissa perheissä lasten vanhemmat pyrkivät ylläpitämään tiettyä turvallisuutta, vaikka asuvat pienissä teltoissa ja telttoja on vieri vieressä, Tapanainen kertoo.
Riittämättömän hygienian vuoksi lapset kärsivät ripulista, rotan puremista, erilaisista allergioista ja erityisesti syyhystä. Lasten ja nuorten itsemurhayritykset ovat yleisiä epäinhimillisten olojen vuoksi. Sen lisäksi, että lasten omat taustat ovat traumaattisia, he joutuvat näkemään leireillä aikuisten väkivaltaa ja riitelyä.
Lasten ja nuorten itsemurhayritykset ovat yleisiä epäinhimillisten olojen vuoksi. Sen lisäksi, että lasten omat taustat ovat traumaattisia, he joutuvat näkemään leireillä aikuisten väkivaltaa ja riitelyä. Kuva Ilonan albumista Samoksen leiriltä.
Väkivalta estää avustustyötä
Leireillä toimivista kouluista osa on leiriläisten itsensä perustamia, mutta suurimmaksi osaksi järjestöt vastaavat myös niistä. Vähäisten resurssien vuoksi kuitenkin suuri osa lapsista ei pääse kouluun.
Kun pakolaisia alkoi saapua saarille vuonna 2015, olivat paikalliset järjestöt ja asukkaat ottamassa rannoilla tulijoita vastaan tarjoten apua. Nyt tilanne on kestänyt viisi vuotta ja tullut vain pahemmaksi.
– Paikalliset asukkaat alkavat olla hyvin väsyneitä ja vihaisia maansa hallitukselle ja myös EU:lle, koska nämä eivät tee mitään, ja leirien olemassaolo vaikuttaa turismiin ja heidän omaan talouteensa.
Äärioikeistolaiset ja fasistiset ryhmät on voimistaneet hyökkäyksiään. Ryhmät ovat polttaneet järjestöjen tiloja, ja Lesboksella ne pystyttivät tiesulkuja leireille, jonne matkalla olevien työntekijöiden autoja vastaan hyökättiin rautatangoin.
– Meidänkin järjestömme työntekijöiden piti yötä myöten tehdä pakomatka, ja monet järjestöt keskeyttivät toimintansa väkivallan uhkan vuoksi. Joitakin ihmisiä on pidätetty, mutta poliisin resurssit ovat pienet.
Tapanainen lähti Lesbokselta Suomeen juuri ennen kuin rajat menivät koronan vuoksi kiinni, eikä leiriin päästetty enää ulkopuolisia terveydenhuollosta ja ruoan jakelusta vastaavia järjestöjä lukuunottamatta. Leiriläiset itse ovat olleet hyvin aktiivisia taudin leviämisen estämiseksi. He perustivat työryhmän, joka on tuottanut informaatiota eri kielillä, ja opastanut ihmisiä rajoitustoimenpiteissä. Leirillä on myös ommeltu tuhansia kasvomaskeja leiriläisten käyttöön.
Ilona Tapanainen työskentelee sosiaalityöntekijänä vastaanottokeskuksessa Lieksassa. Hän oli aiemmin useita vuosia Kontiolahdella ja Joensuussa alaikäisyksikön sosiaalityöntekijänä, jolloin hän oli muun muassa vastaanottamassa Kreikan leireiltä tulevia nuoria vuonna 2016.
– Olen seurannut heidän elämäänsä täällä ja nähnyt, kuinka onnistuneesti suurin osa nuorista on kotoutunut, Ilona Tapanainen iloitsee.
