Kari Matela on ammattijärjestö Talentian sopimusasiantuntija, joka lukee Karl ja Groucho Marxia ja matkustaa mieluiten pohjoisessa. Kuva: Veikko Somerpuro
Myönnän suoraan, että tekninen ymmärrykseni saavutti rajansa jo silloin, kun VHS-nauhurit varustettiin ajastimella. Muistan ajatelleeni, että seuraavan teknisen innovaation on pakko olla miehitetty avaruuslento Marsiin.
Kännykkä oli siihen mennessä jo nähty, tosin vain TV-sarjassa ja pilailumielessä, Maxwell Smart ‑nimisen salaisen agentin kengänpohjapuhelimena, jossa oli pyöritettävä numerovalitsin. Sellaisia löytyy yhä telefoonitekniikan museoista.
Tekninen kehitys tuli mieleen selaillessani artikkelia sosiaalialan töiden digitalisoitumisesta. Ennusteet viittaavat siihen, että sosiaali huollolle on käymässä kuten pankkipalveluille – asiointi hoituu, mutta vain äärimmäisen tärkeät asiat hoidetaan luonnollisissa olosuhteissa, läsnä olevien ihmisten kohtaamisina. Suurin osa asioinneista toteutetaan tällaisen skenaarion mukaan etäyhteyksin.
Sosiaalihuollon tehtävä on oletusten karsiminen ja ihmisten todellisten olosuhteiden tutkiminen.
Olisi mielenkiintoista tietää, minkälainen etäyhteys riittäisi vaikkapa asiakkaan elinolojen selvittämiseen. Virtuaalitodellisuus on jo nykyisellään sen verran etäällä reaalitodellisuudesta, ettei virhearvioille ole tarvetta jättää enempää elintilaa. Virheitä kun esiintyy reaalimaailmassakin aivan kylliksi.
Todistin omaa virheuskomustani muun muassa tilanteessa, jossa kutsumatta vierailin päihdeongelmaisen kirjoissa kulkeneen aikuisasiakkaan kotona – ensimmäisenä sosiaalityöntekijänä hänen asiakkuutensa aikana. Perintötilallaan liki erakkona asunut mies teki pihamaallaan polttopuita, oli ensin ihmeissään ja sitten ilahtunut harvinaisesta vieraastaan eikä odotuksista poiketen osoittanut merkkejä päihdeongelmastaan.
Eteisessä huomioni kiinnittyi mittavaan ja asiantuntemuksella koottuun perhoskokoelmaan. Kun kerroin arvelevani miehen päihdeongelmaa odotettua lievemmäksi, hän korjasi arviotani sanomalla, ettei oikeastaan lainkaan koske Alkon tuotteisiin. Asioinnit kuntakeskuksessa ovat vain olleet yksineläjälle sosiaalisesti niin ahdistavia, että niitä varten on pitänyt ottaa muutama olut. Muuten on ollut vaikea saada sanaa suustaan.
Tunnustin olleeni miehen elämäntavan suhteen hakoteillä ja arvelin hänen elävän olosuhteisiin nähden varsin normaalia elämää. Mies oli siitä eri mieltä ja totesi painokkaasti, ettei hänen perheessään eikä kaiketi suvussaankaan ole ollut yhden ainutta normaalia ihmistä. Mutta eivät he päihdeongelmia ole hankkineet. Ovat vain esimerkkejä elämäntavasta ja olosuhteista, jotka eivät enää vastanneet väestön valtavirran ajatuskulkuja.
Digistä oiva apuväline.
Käsitykset todellisuudesta ovat useimmiten tulkintoja, mutta jos tulkinnan alkuperä on virtuaalinen eli väärä, käsitys ei muutu realistiseksi virtuaalimaailman rajoissa.
Sosiaalihuollon päätehtävänä on ollut perusteettomien oletusten ja ennakkoluulojen karsiminen ja ihmisten todellisten olosuhteiden tutkiminen. Digitalisaatio voi tarjota siihen apuvälineitä, mutta vain niitä.
Niin kauan kuin Marsiin ei lennetä paikallisvuoroilla, kannattaa luottaa enemmän Elias Lönnrotin keksimään kuljeskelevaan kyselemiseen ja havainnointiin kuin digitekniikkaan.
