Asunnottomien asia vaatii huomiota Asunnottomien yön jälkeenkin

– Sininauhasäätiössä olemme myös huomanneet, että ikääntyvien asunnottomuus on nousussa, vaikka tämä ei ole vielä päätynyt asunnottomuustilastoihin. Taustalla on usein talousongelmat ja asumisen kalleus, sanoo Koti ensin -hankkeen projektipäällikkö, sosionomi (AMK) Leena Rusi. Kuva: Jyrki Komulainen

Vuonna 2017 meillä oli 7 112 ihmistä vailla asuntoa. Määrä on laskenut edellisestä vuodesta yli 300 henkilöllä, kun esimerkiksi erilaiset Asunto ensi ‑mallit ovat purreet asunnottomuusongelmaan.

Asunto ensin ‑tyyppisissä malleissa asunnottoman ei tarvitse ansaita asuntoaan sitoutumalla ensiksi esimerkiksi päihteettömyyteen tai mielenterveyskuntoutukseen, vaan ensin asunnoton saa oman asunnon ja muihin ongelmiin tartutaan sen jälkeen.

Vaikka tilastoluvut näyttävät parempaa suuntaa asunnottomuuden parissa työskenteleviä huolettaa, että alle 25-vuotiaiden nuorten asunnottomuus on kasvussa.

– Viime vuonna nuoria asunnottomia oli yli 1 600 ja joka viides heistä on pitkäaikaisasunnoton, sanoo projektipäällikkö, sosionomi (YAMK) Leena Rusi Sininauhasäätiöstä.

– Sininauhasäätiössä olemme myös huomanneet, että ikääntyvien asunnottomuus on nousussa, vaikka tämä ei ole vielä päätynyt asunnottomuustilastoihin. Taustalla on usein talousongelmat ja asumisen kalleus. Huomio pitäisi kiinnittää myös maahanmuuttajien asuntoasioihin.

Yksi tärkeä viestimme on, että asunnottomuudella on monet kasvot.

Oma avain ja kotiovi

Leena Rusi on työskennellyt pitkään asunnottomuuden ja päihdepalveluiden kentällä. Nyt hän on yhteiskunnallisen vaikuttamisen Koti kaikille ‑hankkeessa.

– Tapaamme eripuolilla maata asunnottomia ja asunnottomuutta kokeneita ihmisiä ja tuomme heidän ääntään julkiseen keskusteluun ja poliittiseen päätöksentekoon, kertoo Rusi.

”Mulla oli oma avain ja mä pystyin kulkemaan niin kuin halusin. Mun ei enää tarvinnut miettiä, että tuleeko mun kylmä, jos en saakaan heti yöpaikkaa. Se oli uskomatonta se puhdas ilo omasta avaimesta. Mulla oli paikka minne mennä ja sen myötä tuli tunne siitä, että kyllä asiat vielä järjestyy.”

– Tämä on katkelma asunnottomien tarinoista, joita olemme koonneet ja julkaisseet hankkeessa vaikuttamistyön ja koulutuksen tueksi. Tarinassa tiivistyy olennaisesti se, mitä ihmisen elämässä muuttuu kun hän saa asunnon ja kädessä on oma avain ja tiedossa kotiovi mihin se sopii, Rusi toteaa.

Asunnottomuus koskettaa erilaisia ihmisiä

Yksi tärkeä viestimme on, että asunnottomuudella on monet kasvot, sanoo Leena Rusi.

– Liian usein julkisen keskustelun vire on, että asunnottomuus on seurausta omista valinnoista. Asunnoton on mielikuvissa patjalla makaava päihdeongelmainen keski-ikäinen mies, joka ei osaa elää eikä asua.

– Tässä mielikuvassa ja oma vika ‑puheessa unohtuvat asunnottomuuden rakenteelliset syyt. Ihmisten talousongelmat, katkonaiset työsuhteet, avioerot ja monet muut syyt yhdistettynä siihen, että kohtuuhintaisia asuntoja on liian vähän tarjolla.

Saako laittaa verhot tai kutsua vieraita

Parin viime vuoden aikana Leena Rusi on kiertänyt maata ahkerasti ja tavannut yli 30 asunnottomien palveluja tarjoavassa yksikössä 200 entistä asunnotonta.

– Ryhmämuotoisissa tapaamisissa olemme puhuneet asunnottomuudesta, kodin merkityksestä, itsemääräämisoikeudesta sekä asumispalveluista ja toiveista niihin liittyen. Taustalla näissä keskusteluissa ovat myös olleet asumispalveluihin laaditut laatusuositukset, kertoo Rusi.

Ryhmistä saadun palautteen pohjalta asukkaat ovat kokeneet omien vaikuttamismahdollisuuksiensa lisääntyneen. Heille on ollut oleellista tulla kohdatuksi yhteiskunnan täysvaltaisina jäseninä ja päästä keskustelemaan tärkeiksi kokemistaan asioista.

– Monet ryhmiin osallistuneista asumisyksiköiden asukkaista on kertonut, etteivät he ole voineet vaikuttaa nykyiseen asumismuotoonsa millään tavoin. Heidät on vain sijoitettu yksikköön.

– Asumisyksiköissä on myös toisistaan poikkeavia sääntöjä vaikkapa siinä, saako huoneistoon laittaa verhot ikkunaan tai voiko vieraita pyytää kylään ilman henkilökunnan lupaa.

– Asunnottoman valinnanvapauden ja itsemääräämisoikeuden toteutumisessa meillä on vielä paljon tehtävää, toteaa Rusi.

Helena Jaakkola

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *