”Kun ihminen on asunnoton, ihmisarvo katoaa kokonaan jonnekin.”
Vuonna 2015 Suomessa oli tilastojen mukaan noin 1 496 asunnotonta naista, ja ARAn selvitysten mukaan nuorten naisten osuus asunnottomista on lisääntynyt koko 2000-luvun. Tämä on huomattu myös Tampereen päihtyneiden päivätoimintakeskus Huoltsulla. Uusimpana piirteenä on muualta muuttaneiden suuri osuus.
Muuttoliikettä tapahtuu pienemmiltä paikkakunnilta kasvukeskuksiin ja isompiin kaupunkeihin. Liikkuvuus on lisääntynyt työttömyyden ja juurettomuuden myötä. Isot kaupungit vetävät nuoria naisia paremman elämän toivossa. Vastassa voi kuitenkin olla huonommat olot kuin haja-asutusalueella, josta lähdetiin velkoja pakoon tai seikkailunhalussa kokeilemaan rajoja.
Huoltsun johtava ohjaaja Ruut Hiekkanen kertoo, että nyt eletään toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin muutamia kymmeniä vuosia sitten. Ennen piti olla jokin syy lähtemiseen, esimerkiksi työ.
− Nyt ei ole työtä, eikä asuntoakaan, lähdetään muuten vain. Yleensä asiakkaamme sanovat, että siellä mistä he ovat lähteneet, ei ole mitään ja täällä sentään on jotain.
Tampereen kaupungin ylläpitämä Huoltsu on matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveystyön päivätoimintakeskus päihdeongelmaisille. Huoltsun tehtävänä on vähentää mielenterveys- ja päihdeongelmien aiheuttamia lisäongelmia ja tarjota apua sitä tarvitseville.
Tarjolla on ruokaa, leposija, puhtaita vaatteita, peseytymismahdollisuus ja pientä toimintaa. Huoltsun palveluita hyödyntää päivittäin noin 60−90 henkilöä. Huoltsulla on mahdollisuus myös keskustella elämäntilanteestaan työntekijän kanssa.
Ei ole mitään menetettävää – paitsi äitiys
− Näillä ihmisillä on ajatuksena, että on aivan sama heille mitä tapahtuu, sanoo Hiekkanen.
Väkivalta, huumausaineet, huostaanotot, rahankäyttöongelmat, asioiden hoitamattomuus ja elämänhallinnan puutteet ovat usein syynä itsetunnon ja ihmisarvon kadottamiseen. Asunnottomille naisille usein tärkeintä elämässä on äitiys. Äitinä oleminen, toisesta ihmisestä huolehtiminen ja oman elämän hallinta ovat kuitenkin vaikeita asunnottomana – ja ilman asuntoa pienikin valo äitinä olosta sammuu. Asunnottomuuteen ajaudutaan usein velkaantumisen vuoksi, joka rajoittaa asunnon saantia.
Toivoisin, että elämä olisi sellaista tasaista, eikä olisi mitään jännitystä vaan ihan normaalia arkea.
Asunnottomuuteen ollaan väsyneitä ja voimat ovat loppuneet. Ajatuksissa on vain huoli siitä, kuinka selvitä tästäkin päivästä?
− Velat pitää aina maksaa jotenkin. Siksi nuoret naiset joutuvat myymään itseään saadakseen yösijan tai aineita, toteaa Ruut Hiekkanen. Hyväksikäyttö on hyvin raakaa, varsinkin nuorten naisten kohdalla.
Hiekkasen mukaan iso joukko asunnottomista on menettänyt luottamuksen yhteiskuntaan ja viranomaisiin.
− Mielenkiinto on kadonnut omasta elämästä ja asioiden hoitamiseen ei ole tarpeeksi voimia. Nuorten naisten asunnottomuus ei näy kaduilla, sillä naiset majailevat tuttavien ja sukulaisten luona vailla vakinaista asuntoa.
Piiloasunnottomuus tekee ilmiöstä vaikeasti hallittavan ja ongelmien lisääntyessä pitkittyy usein myös asunnottomuus. Pitkäaikaisasunnottomuudessa on kyse pitkittyneestä tai toistuvasta asunnottomuudesta, johon usein liittyy köyhyyden lisäksi vaikeita mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta, rikollisuutta tai väkivaltaa. Tähän ryhmään arvioidaan kuuluvan noin 40−50 prosenttia kaikista yksin elävistä asunnottomista.
Toisten armoilla
− On tosi raskasta olla toisten armoilla. Kun ihminen on asunnoton, tuntuu että ihmisarvo katoaa jotenkin kokonaan, pohtii 34-vuotias asunnoton nainen piipahtaessaan Huoltsulla ruokailemassa.
Ihmisarvon menettämisen tunne on raskasta ja naisesta ammattihenkilötkään eivät aina kohtele asunnotonta ihmisarvoa kunnioittaen. Nainen kiittää kuitenkin Huoltsun olemassaoloa mahdollisuudesta päästä nukkumaan päivällä, kun yöt hän usein valvoo rautatieasemalla. Ruokailumahdollisuus on ollut hänen mielestään upea asia. Nainen kertoo, että hän on saamassa oman asunnon, joka helpottaa hänen elämäänsä myös henkisesti.
– Toivoisin, että sitten elämä olisi sellaista tasaista, eikä olisi mitään jännitystä vaan ihan normaalia arkea. Naisen mielestä kaupunkien pitäisi helpottaa asuntojen saamista ja tukea yksinäisiä enemmän asunnon hankkimisessa. Asunnon saaminen helpottaisi yhteiskuntaan sitoutumista.
Mikä avuksi?
Asunnottomuuden ongelma on valtakunnallinen, mutta isoissa kaupungeissa naisten lisääntynyt asunnottomuus herättää eniten huolta. Asunnottomuus voi pahimmillaan johtaa ongelmakierteeseen, jota on vaikea pysäyttää. Päihteiden ja hyväksikäytön seurauksena mielenterveysongelmat lisääntyvät. Noidankehä on valmis.
− Asunnottomuudessa kunnasta toiseen tai luukulta toiseen juoksuttaminen saisi vähentyä ja tilalle saisi tulla yhteisvastuullisuus, toteaa Ruut Hiekkanen.
Kaikille pitäisi taata oma asunto, koti, josta käsin jokainen voi rakentaa elämäänsä. Jos asiakas ei pysty tai osaa maksaa vuokraansa, hän tarvitsee tähän tukea. Asiakaslähtöisyydessä on kyse asiakkaan kuuntelemisesta ja välittämisestä. Tarvitaan elämään valmentavaa työotetta, rinnalla kulkijaa, ihmistä joka katsoo silmiin ja kysyy mitä sinulle tänään kuuluu. Mutta ensiksi tarvitaan asunto.
Minna Hietala, Tiina Kivimäki, Jenni Lundan, Kristiina Vanha-Jaakkola, Anita Ikävalko
