Aivot ovat henkisen hyvinvointimme keskus, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen. Hän luottaa taukojen voimaan ja kehottaa olemaan armollinen aivoillemme.
Vielä 80-luvulla aivot elimenä olivat erillinen tutkimuskohde. Tänä päivänä ymmärretään, että aivojen hyvinvointi on osa isompaa kokonaisuutta.
– Kehon toimintaa ei voi erottaa aivojen toiminnasta, eikä kehon hyvinvointia aivojen hyvinvoinnista. Ne ovat kaikki kietoutuneita toisiinsa, sanoo Helsingin yliopiston professori, aivotutkija Minna Huotilainen.
Huotilainen yhdistää tutkimuksissaan kognitiotiedettä, kasvatustiedettä ja psykologiaa ja soveltaa neurotieteen uusimpia löydöksiä erityisesti työelämän kehittämiseen.
Aivot ovat Huotilaisen mukaan henkisen hyvinvointimme keskus.
– Kun tunnemme miten aivot toimivat, tiedämme esimerkiksi mitkä asiat vaikuttavat työhyvinvointiimme, Huotilainen selvittää.
Huotilaisen mukaan tämän päivän työ ei ole aivoille sopivaa. Hän puhuu säheltämisen vuosikymmenestä.
– Viimeisen vuosikymmenen aikana on tullut paljon työtä helpottavia tietoteknisiä apuvälineitä. Samalla mukaan on tullut säheltämistä, kun tietojärjestelmät eivät toimi. Salasanoja on hukassa ja jokainen joutuu olemaan it-tukihenkilö itselleen useita kertoja viikossa.
Tämän päivän työ ei ole aivoille sopivaa.
Työpäivät ovat tiivistyneet. Ennen työ oli järjestetty eri tavoin, ja päivään sisältyi luonnollisia taukoja ja odotteluaikoja.
– Ihmisen mielen kannalta odotteluhetket olivat hyviä. Ne auttoivat palautumaan ja niiden avulla saatiin hetki lisää miettimisaikaa. Tämän päivän työ ei näitä miettimisaikoja enää tarjoa.
Kiire, vaatimukset ja erilaiset viestikanavat ovat lisääntyneet. Työt keskeytyvät, viesteihin vaaditaan jatkuvaa reagointia ja päätöksiä on tehtävä nopeasti.
– Ikään kuin ihminen voisi olla eräänlainen reagointikone. Näin ei kuitenkaan ole.
Aivot toimivat edelleen kuten kivikaudella
Huotilainen muistuttaa, että vaikka olemme aikojen saatossa oppineet valtavasti uusia taitoja, aivojen optimointiprosessit toimivat samalla tavalla kuin ennenkin.
– Meillä on niin sanotusti vanhat aivot. Primitiivisimmät ja automaattisemmat aivojen mekanismit toimivat edelleen samalla tavalla kuin kivikaudella.
Kun ihminen on tilanteessa mikä sisältää paljon vaatimuksia, menee elimistö hälytystilaan. Elimistö reagoi samalla tavalla kuin kivikaudella, jos ihmistä uhkasi hengenvaarallinen tilanne esimerkiksi pedon hyökätessä hänen kimppuunsa.
– Ongelma on, että nykypäivän työssä tämä hälytystila jää päälle. Hälyisät työskentelytilat pahentavat ongelmaa. Samoin käy, jos työpaikalla on väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Ihmiset ovat koko ajan puolustautumismoodisssa, mikä on hyvin kuormittavaa, Huotilainen selvittää.
Hälytystilan ollessa päällä ihminen voi vaikuttaa hyvin tehokkaalta ja tehdä paljon nopeita päätöksiä. Tietyt henkiset kapasiteetit eivät kuitenkaan silloin ole käytössä, Huotilainen muistuttaa.
– Luovuus, sosiaalisuus ja isojen kokonaisuuksien pohdiskeleva hahmottaminen ei tässä moodissa ole mahdollista. Ihminen pystyy tekemään ainoastaan robottimaisia ratkaisuja.
Huotilaisen mielestä tämä on hyvin epäreilua työntekijän kannalta.
– Työntekijä on silloin kuin pienessä häkissä. Hän ei pysty kehittämään uusia toimintamalleja tai palveluideoita, eikä työskentelemään parhaalla mahdollisella tavalla.
Tilanteella on paljon vakavampiakin vaikutuksia. Ihmisen keho ei kestä pitkään jatkuvaa stressireaktiota.
– Aivot on optimoitu kestämään lyhytaikaisia, äkillisiä stressireaktioita. Pitkäkestoinen stressi näkyy nopeasti kognition puolella. Muistiongelmat lisääntyvät ja keskittymiskyky heikkenee.
Stressi näkyy myös aivokudoksissa nopeampana vanhentumisena erityisesti otsalohkon alueella.
– Juuri siellä tapahtuu oman toiminnan suunnittelu. Vaarallinen työuupumukseen johtava kierre syntyy, kun kognitiiviset oireet lisäävät uupumista ja lannistumista työssä, joka taas puolestaan vaikeuttaa kognitiivisia toimintoja.
Pitkäkestoisen stressin on tutkitusti todettu aiheuttavan myös sydän- ja verisuonisairauksia, tuki- ja liikuntaelinvaivoja, ja jopa syöpäsairauksia.
Vahingollisia työtapoja käytössä
Kognitiiviseen ergonomiaan ei Huotilaisen mukaan osata vielä tänä päivänä kiinnittää huomiota.
– Fyysisessä työssä on vuosikymmeniä suunniteltu, miten työntekijää suojellaan vaaroilta, joita työ voi keholle aiheuttaa. Tätä ei ole aivotyölle tehty vielä ollenkaan riittävästi.
Aivot eivät ole kone tai robotti.
Asiantuntijatyössä on Huotilaisen mukaan käytössä koko ajan työtapoja, jotka vahingoittavat aivoja.
– Aivot eivät ole kone tai robotti. Ne ovat haavoittuva ja tukea tarvitseva järjestelmä. Jos ihmisen muisti pätkii, hän väsyy työhönsä ja kokee riittämättömyyden tunteita, on se merkki siitä, että työn suunnittelussa ei ole huomioitu ihmisen kognition peruspiirteitä.
Huotilainen kehottaa olemaan armollinen aivoille.
– Aivot ovat monessa suhteessa paremmat kuin tietokone. Mutta ne ei eivät pysty siihen, että työtä tehdään tauotta ja hypitään tehtävästä toiseen.
Ensiarvoisen tärkeää on pitää taukoja ja kehittää työpaikan taukokulttuuria. Enemmän luovuutta sisältävää ja laadukkaampaa työtapaa on Huotilaisen mukaan helppo saada myös muokkaamalla fyysistä ympäristöä.
– Tauot voivat olla lyhyitä piipahduksia kahvihuoneessa tai ulkona. Tai vaan lyhyt venyttely.
Liikunnalla on myös keskeinen rooli aivojen hyvinvoinnissa.
– Liikunta on hyvin vahvasti yhteydessä siihen, miten meidän muisti, tarkkaavaisuus ja havainnointikyky toimivat. Pitkään paikallaan istuessa oma kognitiivinen kapasiteetti ei ole täysin käytettävissä.
Huotilainen muistuttaa, että aivojen hyvinvoinnista ei hyödy pelkästään työntekijä.
– Kun työntekijä on pitänyt riittävän määrän taukoja ja liikkunut on hän myös tehokkaampi ja paremmassa vireessä kohtaamaan asiakkaansa.
