Laura Kalliomaa-Puha kertoo, että kaikissa kunnissa ei seurata lainsäädännöllistä kehitystä eikä henkilöstön oikeus oikeudelliseen koulutukseen toteudu. Kuva: Laura Vesa
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansalliset lait säätelevät sosiaalialan työtä. Miten ne näkyvät työntekijän työssä ja kohtaamisissa asiakkaan kanssa?
Tampereen yliopiston sosiaalioikeuden professori Laura Kalliomaa-Puha muistuttaa, että lait ja sopimukset tarjoavat työvälineitä, mutta tärkeintä on niiden ihmisoikeusmyönteinen tulkinta. Useat kansalliset sosiaalioikeuksia koskevat lait on jätetty väljiksi. Niihin on kirjattu sisään harkintavaltaa, jotta sosiaalialan ammattilainen käyttäisi omaa asiantuntijuuttaan soveltamiseen. Asiakkaan ihmisarvoinen kohtelu on ihmisoikeuksien toteuttamisen alkupiste.
Erityisesti sosiaalisia oikeuksia koskevassa lainsäädännössä lähtökohtana on itsepärjäävä asiakas, jonka itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta korostetaan. Tosiasiassa kaikki sosiaalihuollon asiakkaat eivät ole itsepärjääviä, ja perus- ja ihmisoikeudet voivat jäädä toteutumatta.
− Mutta uudessa sosiaalihuoltolaissa on paljon hienoja työkaluja, joita voisi ottaa käyttöön niiden asiakkaiden kohdalla, Kalliomaa-Puha vinkkaa.
Jos asiakas on esimerkiksi erityistä tukea tarvitseva, laki antaa luvan ja velvoituksen auttaa häntä enemmän kuin muita. Oma pykälänsä on myös vahvennetuista päätöksistä, eli henkilölle voidaan etukäteen tehdä huolenpidon turvaavia päätöksiä, jolloin hän on enemmän turvattu kunnan priorisoinneissa.
− Jos muissa viimeaikaisissa lakiuudistuksissa on menty enemmän itsemääräämisen ja valinnanvapauden suuntaan, niin uudessa sosiaalihuoltolaissa on menty myös toiseen suuntaan eli annetaan työvälineitä kohdella paremmin niitä ihmisiä, jotka apua enemmän tarvitsevat.
Koulutusta uusien lakien ja työvälineiden käyttöön
Toissa vuonna Kalliomaa-Puha teki kollegansa Katja Kuusiston kanssa kyselytutkimuksen, jossa päihdealan työntekijöiltä tiedusteltiin, kuinka uusi SHL on parantanut heidän mahdollisuuksiaan auttaa asiakkaitaan. Kävi ilmi, että uusia työvälineitä ei ollut juurikaan otettu käyttöön. Pääasiallisena syynä oli se, että työntekijät eivät olleet saaneet koulutusta lainsäädännön muutoksista.
− Työnantajan on jo ammattihenkilölain mukaan huolehdittava siitä, että työntekijät saavat tarpeellisen täydennyskoulutuksen. Tämä olisi ihmisoikeustyötä käytännössä.
Uudessa sosiaalihuoltolaissa on paljon hienoja työkaluja.
Arjen sosiaalityössä voi käydä joskus niin, että työntekijä ei voi tehdä asiakkaan tilanteessa tälle parasta ratkaisua esimerkiksi resurssien puutteesta tai että työntekijä tulkitsee lakia eri tavoin kuin kunnan päättäjät. Sellaisista epäkohdista, jotka voivat vaarantaa asiakkaan sosiaalihuollon toteutumista, uusi SHL velvoittaa työntekijän ilmoittamaan lähiesimiehilleen.
− Jos asia ei etene esimiehestä eteenpäin, laki velvoittaa ilmoittamaan siitä aluehallintovirastoon.
Myös asiakas voi tehdä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle tai ottaa yhteyttä sosiaaliasiamieheen. Jos taas kunta ei huolehdi sille annetuista tehtävistä, voi asiasta tehdä kunnallisvalituksen hallinto-oikeudelle.
Suomi sai huomautuksen turvakotien määrän riittämättömyydestä
Kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia allekirjoittaneiden valtioiden on muutettava käytäntönsä niiden linjausten mukaisiksi. Meillä tarvittavat muutokset tehdään lainsäädäntöön ja voimme lähteä siitä, että noudattamalla lakeja ja tulkitsemalla lakeja ihmisoikeusmyönteisesti tulemme myös toteuttaneeksi ihmisoikeuksia.
Vuonna 2015 Suomessa tuli voimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus eli niin sanottu Istanbulin sopimus. Se velvoittaa jäsenmailtaan toimenpiteitä väkivallan ja perheväkivallan uhrien suojelemiseksi ja väkivallan tekijöiden saattamiseksi rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Jos asia ei etene esimiehestä eteenpäin, laki velvoittaa ilmoittamaan siitä aluehallintovirastoon.
Suomi sai huomautuksen Euroopan neuvostolta, koska turvakotien määrä suhteessa väestöön ei täyttänyt sopimuksen vaatimuksia. Lisäksi meiltä puuttuivat sopimuksen edellyttämät matalan kynnyksen tukikeskukset. Turvakodit olivat olleet pääasiassa Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten ylläpitämiä ja asiakaskohtaisilla maksuilla rahoitettuja. Kuntien rahoitus jäi täysin riittämättömäksi turvakotien lisäämiseksi. Niinpä Suomi joutui säätämään uuden turvakotipalveluiden rahoittamista koskevan lain, jonka mukaan valtion tuli vastata turvakotien rahoituksesta.
Epäkohtia koskevat ilmoitukset lisääntyneet
Ylitarkastaja Sari Vuorilampi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta Valvirasta kertoo, että Valviraan tuli epäkohtia koskevia ilmoituksia viime vuonna yli kaksinkertainen määrä aiempaan verrattuna. Osa niistä oli sosiaalihuollon ammattihenkilöiden tekemiä.
− Toki tämä saattaa johtua myös vanhustenhuollon epäkohtien ympärillä velloneesta keskustelusta, Vuorilampi lisää.
Valitettavaa on kuitenkin se, että Valviran saamien tietojen perusteella työnantajat ovat lakiin kirjatusta vastatoimikiellosta huolimatta kohdistaneet vastatoimia ilmoittajaan tai ilmoittajilla on pelko siitä.
Tämän vuoksi ilmoituksia epäkohdista tai epäkohtien uhasta tehdään paljon nimettöminä, ja niitä myös käsitellään ilmoittajan pyynnöstä nimettöminä.
− Se on sääli, koska ilmoitusvelvollisuus on erittäin hieno mahdollisuus toteuttaa omavalvontaa, ja onhan myös työnantajan etu, että epäkohdat nousevat esiin, jolloin toimintaa voi kehittää.
Vuorilampi kannustaa vastaisuudessakin sosiaalihuollon ammattihenkilöitä nostamaan epäkohtia esiin. Tärkeää olisi myös keskustella julkisesti siitä, että työnantajat ryhtyvät vastatoimiin lain kiellosta huolimatta.
