Apua kaikin mahdollisin keinoin 

Etelä-Karjalan hyvinvointialueelle perustettu lasten ja nuorten päihdeyksikkö auttaa kahta lasta kerrallaan.   

Paljon valoa, vaaleita pintoja ja rauhoittavia värejä. Seinillä voimaannuttavia aforismeja ja erään asiakkaan tekemä maalaus, jossa punaiset kukat kukkivat vihreällä nurmella ja aurinko paistaa. 

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen (Ekhvan) lasten ja nuorten päihdeyksikön harmoninen sisustus on tarkkaan harkittu. Tänne tulevat lapset ja nuoret voivat erittäin huonosti, ja heidän kuntoutumistaan halutaan tukea kaikin mahdollisin keinoin.  

Vuoden 2023 alussa perustettu yksikkö on harvinainen lajissaan. Vastaavanlaisia pieniä, 12–17-vuotiaille suunnattuja julkisen puolen päihdekuntoutusyksikköjä ei ole tiettävästi muualla.  

Asiakaspaikkoja on vain kaksi, ja yksikössä työskentelee kahdeksan hengen moniammatillinen tiimi sekä vastaava ohjaaja. Lisäksi asiakkaan vanhempien sekä läheis- ja ammattiverkoston kanssa työskennellään tiiviisti yhdessä. 

Yksikön täyttöaste on ollut alusta asti sata prosenttia, ja suunnitelmissa on paikkojen lisääminen kahdesta kolmeen. 

– Meiltä kysytään usein, miten voimme tarjota palvelua näin vähäisillä paikoilla. Tämä on nähty tärkeänä. Meillä on Ekhvassa laaja tahtotila auttaa lapsia ja perheitä sekä kehittää moniammatillista toimintaa, toimintayksikön esihenkilö Marja Riikonen sanoo. 

Perhe tiiviisti mukana

Oma päihdeyksikkö tukee päihteidenkäytöllä oireilevien lasten ja nuorten kuntoutumista.  

– Ulkopuoliset sijoitukset eivät tuottaneet toivottua tulosta, vaan lapset verkostoituivat vahvempia aineita käyttävien kanssa. Kotipaikkakunnalla tätä voidaan kontrolloida paremmin, sanoo Riikonen. 

Kun katkaisu ja kuntoutus tapahtuvat omalla paikkakunnalla, voidaan perhe ja muut verkostot ottaa tiiviimmin mukaan työskentelyyn. 

Lasten päihteidenkäyttö on lisääntynyt.

Perhe voi tarvittaessa vaikka yöpyä yksikössä ja kaikki palvelut, joiden piirissä lapsi tai nuori on, voivat jatkua ennallaan.  

– Lapsi tai nuori voi esimerkiksi käydä edelleen nuorisopsykiatrialla hoidossa tai tavata säännöllisesti sosiaalityöntekijäänsä, mainitsee vastaava ohjaaja Laura Peltonen. 

Lasten ja nuorten päihteidenkäyttö on lisääntynyt, ja entistä nuoremmat käyttävät entistä vahvempia aineita. Raju alkoholinkäyttö on harvemmin syy tulla päihdekatkaisuun. Tavallisempaa on sekakäyttö: alkoholi, lääkkeet ja huumeet. 

Lisääntyneen päihteidenkäytön taustalla on moninaisten syiden vyyhti. On mielenterveyshaasteita, nepsy-oireilua ja haasteita vanhemmuudessa. 

Nykyään kuka vain voi myös tilata huumeita netistä minne vain.  

– Huumeita välittävillä ei kuulemma ole enää sitä rajaa, että alaikäisille ei myydä. Moni sanoo, että alaikäisen on helpompi saada huumeita kuin alkoholia, Peltonen kertoo. 

Joustavaa ja yksilöllistä työskentelyä

Suurin osa asiakkaista tulee päihdeyksikköön suoraa kotoa kiireellisen sijoituksen kautta. On myös huostaanotettuja lapsia ja nuoria, jotka tulevat jostain toisesta yksiköstä.  

Hoitojaksot kestävät yleensä 30 päivää plus toiset 30 päivää, mikä on kiireellisen sijoituksen maksimiaika.  

Tavoitteena on pysäyttää päihteidenkäyttö, rauhoittaa nuoren tilannetta, antaa vanhemmille hengähdystaukoa sekä luoda pohjaa päihteettömälle elämälle. 

Ensimmäisen viikon aikana yksikössä kartoitetaan asiakkaan päihteidenkäyttöä ja päihdehistoriaa, sekä hoidetaan mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen liittyviä asioita.  

Asiakkaan vieroitusoireita hoidetaan lääkkeettömillä keinoilla. Asiakkaan olemassa oleva lääkitys säilyy ja oireenmukaista hoitoa on mahdollista saada.   

– Kun tilanne on saatu vakautettua, voimme aloittaa kuntoutuksen. Jonkun nuoren kanssa voi jutella, toinen tarvitsee keskustelujen avuksi kortteja tai jotain toiminnallista tekemistä. Elämänjanatyöskentely ja verkostokartan luominen, joilla kootaan asiakkaan ja perheen tarinaa, ovat tärkeässä osassa, Peltonen kertoo. 

Olennaista on tietysti myös päihdetyöskentely. Sen miettiminen, mitä tapahtuu, kun käyttää päihteitä, mitkä ovat riskitilanteet ja miten niitä voisi hallita. 

Nuorten kohdalla on aina toivoa.

Päihdeyksikkö sijaistee Perhetukikeskuksessa, jonka alakerrassa on musiikki- ja askarteluhuoneet. Siellä voi  tehdä vaikka oman rap-biisin tai hakata nyrkkeilysäkkiä. Ohjaajat käyvät asiakkaiden kanssa myös yksikön ulkopuolella esimerkiksi luontoretkillä tai kuntosalilla.  

– Koska meillä on hyvät resurssit, pystymme toimimaan joustavasti ja yksilöllisesti. Kaikki nuoret osallistuvat myös kerran viikossa oman suunnitelman laatimiseen sekä sen arvioimiseen, miten on edistynyt, Peltonen kertoo. 

Samalla luodaan pohjaa avopuolen työskentelylle. Suurin osa asiakkaista palaa päihdeyksiköstä kotiin. 

 – Palvelulla tulee olla vaikuttavuutta ja jatkuvuutta päihdekatkaisun jälkeenkin. Toivoimme, että työllämme olisi vaikutusta lapseen ja koko perheeseen, jotta meidän ei tarvitsisi käyttää vieläkin raskaampia lastensuojelun toimenpiteitä, Riikonen sanoo. 

Motivaation löytäminen haastavaa

Ohjaajat kertovat, että jotkut lapsista ovat aloittaneet huumeiden käytön jo 12-vuotiaina. He ovat voineet käyttää esimerkiksi bentsodiatsepiineja, Subutexia ja amfetamiinia.  

Monien tilanne on vaikea. He haluaisivat mennä kotiin, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, koska he ovat vaaraksi itselleen.  

Jos lapset kuitenkin lähtevät yksiköstä omille teilleen, joudutaan heidän liikkumistaan rajoittamaan. Lapset eivät haluaisi olla neljän seinän sisällä vaan tavata kavereitaan. Joidenkin mielestä yksikössä oleminen vain pahentaa halua käyttää huumeita. 

Riikonen ja Peltonen sanovat, että motivaation löytäminen voi olla hyvin haastavaa, sillä nuoruuteen kuuluu hetkessä eläminen ja ajatus kuolemattomuudesta.  

Toisaalta, nuorten kohdalla on aina toivoa. Ohjaajat ovat nähneet, miten motivaatio ja innostus heräävät joskus yllättäenkin. 

– Koskaan ei tiedä, mistä se milloinkin viriää. Se voi olla jokin kohtaaminen, jokin tapahtuma elämässä tai vanhemman muuttunut asenne kotona. Tai sitten vaikka jokin ulkonäköön liittyvä asia: kuukauden päivät täällä ollut nuori huomaakin, miten iho on muuttunut kauniiksi, kun on ollut ilman päihteitä ja nukkunut ja syönyt säännöllisesti, Peltonen kuvailee. 

Yhteistyö kantaa eteenpäin

Päihdeyksikkö toimii hybridimallilla, johon kuuluu yhteistoimijuus lastensuojelun sosiaalityön sekä mielenterveys- ja päihdepalvelujen kanssa. Yksi ohjaajista, niin sanottu hybridisairaanhoitaja, tekee kymmenen prosenttia työajastaan nuorisopsykiatrisella ja yhdeksänkymmentä prosenttia lasten ja nuorten päihdeyksikössä. 

– Se, että teemme tiivistä yhteistyötä mielenterveys- ja päihdepalvelujen kanssa, on herättänyt paljon kiinnostusta. Monilla alueilla yhteistyö lastensuojelun ja psykiatrian välillä on haastavaa erilaisen lainsäädännön ja viitekehysten vuoksi. Me olemme löytäneet keinoja madaltaa yhteistyön rajapintoja, Peltonen sanoo. 

Hybridisairaanhoitajan lisäksi yhteistyötä tehdään monin tavoin. Päihdeyksikköä on kehitetty yhdessä lastensuojelun ja mielenterveys ja päihdepalvelujen kanssa. Yhteisille asiakkaille on yhteisen työn aikavarauksia, toisen työn ymmärrystä ja arvostusta on pyritty lisäämään. Ohjausryhmässä on myös edustus sekä lastensuojelusta että psykiatrian puolelta. 

Yhteistä arviointia ja suunnittelua.

Yksikössä on mahdollista myös aloittaa tai jatkaa MDFT-terapiaa eli monimuotoista perheterapeuttista työskentelyä. Kyseessä on intensiivinen, puolesta vuodesta vuoteen jatkuva terapia, jolla pyritään auttamaan käytös-, päihde- ja mielialaongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria. Työskentelyyn otetaan mukaan perhe ja vanhemmat sekä muut nuoren elämässä vaikuttavat tahot kuten koulu, kaverit ja viranomaisverkostot. 

Riikonen korostaa, että päihdeyksikköjakson tavoitteena on saada aikaan yhteinen hyvä kuntoutumissuunnitelma, jonka laatimisessa kaikki ovat olleet mukana.   

– Tarvitaan enemmän yhteistä arviointia ja suunnittelua. Muuten lasten ja perheiden elämä pirstoutuu liikaa. 

Avokeittiön uunista leviää kypsyvien lohkoperunoiden herkullinen tuoksu. Tänään syödään lohkoperunoiden lisäksi pinaattilettuja. 

Toisesta asiakashuoneesta tulee nuori, joka ottaa jääkaapista smoothien jaksaakseen lounaalle asti. 

– Parasta tässä työssä ovat nämä nuoret. Hehän ovat aivan huipputyyppejä. Monen nuoren taustassa on paljon sellaista, mitä ei toivoisi kenellekään. Paljon pettymyksiä ja ikäviä tapahtumia, Peltonen sanoo. 

Tiina Suomalainen