Sosiaalialan työssä mieli ja keho ovat kovilla, siksi tarvitaan laadukasta työnohjausta.
Kiperä tilanne töissä stressaa vähemmän, kun tiedostaa oman mielen ja kehon tunnereaktioita, sanoo työnohjauksen uranuurtaja Anna-Maija Immaisi.
Yliopistollisen työnohjauskoulutuksen kehittäjä ja sosiaalialan työnohjaamisen pioneeri Anna-Maija Immaisilla on iso huoli. Moni työntekijä vaihtaa pois sosiaalialalta uupuneena tai alaan turhautuneena, eikä etenkään sosiaalityöntekijän avoimia paikkoja saada kaikissa kunnissa täytettyjä.
Se ei ole sinänsä ihme, sillä alan tehtävistä sosiaalityöntekijän työ on Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan yksi henkisesti haavoittavimmista ammateista terveyskeskuslääkärien, kodinhoitajien ja peruskoulun opettajien ammattien ohella. Lastensuojelutyö kaikkiensa on erityisen rankka sektori.
– Näissä ammateissa kohdataan erityistä yhteiskunnan huolenpitoa tarvitsevia ihmisiä, Anna-Maija Immaisi kertoo.
– Samalla vähäiset resurssit, jatkuva muutos ja kiire estävät auttamasta ihmisiä kunnolla. Tämä ristiriita kuormittaa työntekijöitä emotionaalisesti ja kognitiivisesti.
Sosiaalialan töissä asiakkaan voimakas tunne sähköistää myös työntekijän.
Sosiaalialan työntekijöiden työelämän laatua ja työn sujuvuutta olisi Immaisin mielestä mahdollista kohentaa paremmalla työnohjauksella. Nykytrendin suosima nopeatempoinen, ratkaisukeskeinen työnohjaus ei sosiaalialalle ole useinkaan paras vaihtoehto, Immaisi toteaa.
– Se auttaa päätöksenteossa ja työprosessien selkeyttämisessä mutta ei paneudu työntekijän oleellisimpaan instrumenttiin: mieleen ja ajatteluun.
Toisaalta usein ajatellaan, että työnohjaukseksi riittää se, että ihmiset pääsevät puhumaan tunteistaan ja jakamaan kokemuksiaan käsillä olevista tapauksista. Toki tämä tekee hyvää, mutta parempi olo tulee vain hetkeksi.
– Sosiaalinen tuki ja kuulluksi tulemisen kokemus auttaa kestämään vähän pidempään, mutta ratkaisukeskeinen työnohjaus ei vahvista työntekijän henkistä kestävyyttä pitkällä aikavälillä.
Tukea ymmärtää tunteita ja omaa mieltä
Apua syvällisempään tunteiden ja ajatusten hallintaan saadaan neurotieteen uusista tuloksista, jotka selittävät miten ihmiset reagoivat henkisesti ja fyysisesti kuormittavissa tilanteissa.
– Ihan aluksi on hyvä tietää, että ihmiselle on lajityypillistä reagoida ensin tunteilla nopeasti ja voimakkaasti. Kuvantamislaitteilla voidaan todeta, että tunteet vaikuttavat koko kehossa, Anna-Maija Immaisi kertoo.
– Tunteet tarttuvat vuorovaikutustilanteissa ja lähtevät laukalle hyvin helposti. Esimerkiksi rankkoja lastensuojelutapauksia käsittelevässä tiimissä tunteet kaappaavat helposti pääosan.
– Oma henkilöhistoriamme vaikuttaa siihen, mikä seikka eri tilanteissa vaikuttaa voimakkaammin juuri meihin tai miten syvästi provosoidumme eri asioista. Kukaan ei ole suojassa näiltä mekanismeilta.
Työnohjaus parhaimmillaan auttaa ihmisiä ymmärtämään ja hallitsemaan omaa mieltään ja tunteitaan entistä paremmin. Raja oman mielen ja kehon ja asiakkaan tunteiden ja tilanteen välillä voimistuu.
– Tämän kautta työntekijä voi pysyä erillisenä ja jaksaa tunnistaa, että hänellä itsellään voi aivan hyvin olla hyvä päivä menossa, vaikka asiakkaalla elämä olisikin juuri nyt äärimmäisen pahassa solmussa.
Sosiaalialan töissä asiakkaan voimakas tunne sähköistää myös työntekijän. Hän kokee tunteen aiheuttamia fysiologisia vaikutuksia itsessään: pulssi kiihtyy, kämmeniä hikoiluttaa, hengitys tihenee.
– Kun työntekijä tunnistaa tällaisia reaktioita itsessään, hän voi oppia ottamaan ”pari askelta taaksepäin” ja rauhoittaa itsensä ennen kuin tilanne muuttuu rankaksi, Immaisi sanoo.
Kun liian moni alue aivoissa kuormittuu samanaikaisesti, voi vaikka huomata kävelleensä eri paikkaan kuin mihin piti olla menossa. Alan kirjallisuudessa puhutaan ADT-oireyhtymästä (Attention Deficit Trait), Immaisi kertoo.
Hinta määrittelee liikaa, kun työnohjaajapalveluita hankitaan.
– Tämä tila syntyy jatkuvasta tunnemylläkästä, ärsykkeiden ja erilaisten silpputöiden ja keskeytymisten hallitsemattomasta kokonaisuudesta.
Jos tällaiset reaktiot tietää ja tunnistaa, työntekijä ymmärtää ajoissa mennä työterveyshuoltoon huoltamaan sitä tärkeintä työkaluaan, omaa päätään ja saa aivonsa rauhoittumaan. Ja todellakin vailla häpeän tunteita: tällaiset reaktiot ovat ihmiselle tyypillisiä.
Tätä sosiaalialalla tarvitaan
Anna-Maija Immaisi on ehtinyt urallaan kouluttaa noin 600 työnohjaajaa Turun yliopistossa yli 30 vuoden aikana. Hän on myös luonut suuntaviivat suomalaiselle työnohjauskoulutukselle, ja vuodesta 1985 alkaen toiminut työnohjaus‑, johtamis- ja kehittämiskonsultoinnin yrittäjänä.
Yhteinen taival sosiaalialan työnohjauksen kanssa alkoi vuonna 1974, kun hän teki sosiaalityöntekijän opintojen lopputyönsä työnohjauksesta.
Tällä hetkellä Immaisi näkee työnohjaajan haasteena omata riittävät taustatiedot ja kyvyn pohtia asiakkaidensa kanssa sitä, mitä itse kukin kestää työssään vaurioitumatta. Pitää myös miettiä, miten suunnitella ja organisoida työ, että se sujuu ja tukee työntekoa.
Jo pitempään Immaisi on seurannut Varsinais-Suomen kuntien ja kaupunkien sosiaalialan työnohjauksen kilpailutuksia. Valitettavasti alalle tavataan valita useimmiten ratkaisukeskeinen työnohjaaja, Immaisi harmittelee.
– Hinta määrittelee valintaa liikaa. Lisäksi tilaajan pitäisi paremmin selvittää se, miten hyvin työnohjaajakandidaatti todellisuudessa ymmärtää juuri sosiaalityön vaatimuksia.
– Kevyempi, sapluunamainen konsepti on toki helposti halvempi kuin syvällisesti ajattelua ja tunnetaitoja kehittävä sekä sosiaalityön henkistä vaativuutta ymmärtävä työnohjaus. Olen silti täysin vakuuttunut siitä, että tällaisella työnohjauksella saadaan huomattavasti paremmat ja kestävämmät tulokset työntekijöiden elämänlaadun ja jaksamisen suhteen.
– Kyse on lopulta koko alan arvostuksesta ja sen vaativuuden tunnustamisesta.
