Turun ammattikorkeakoulussa on voinut syksystä 2017 alkaen suorittaa sosionomi (AMK) -tutkinnon verkossa opiskellen.
Turun ammattikorkeakoulussa on perinteitä verkko-opiskelusta jo vuodesta 2003 lähtien, ja kaikkiin tutkintoihin sisältyy verkko-opiskelua lähiopetuksen ohella. Viime syksynä aloitettiin kokeilu, joissa muutamia tutkintoja on voinut opiskella kokonaan verkko-opintoina. Sosionomin (AMK) ‑tutkinto on yksi näistä.
Nyt takana on muutamia kursseja, ja opiskelijat ovat olleet innostuneita uudesta tavasta hankkia sosionomin (AMK) ‑tutkinto. Innostuksen jakavat myös kouluttajat.
Raumalainen Milka Uljas kertoo, että verkko-opiskelu sopii hänelle oman elämäntilanteen vuoksi. Pienen lapsen äidin ei tarvitse muuttaa opintojen vuoksi toiselle paikkakunnalle. Alun pienen ”miten tämä tekniikka toimii” ‑sähläyksen jälkeen , opinnot ovat lähteneet rullaamaan, ja opiskelijoista ja heidän opettajistaan on hioutunut tiivis ryhmä.
− Ihan heti voi myös sanoa, ettei verkko-opiskeluna tutkintoa pääse suorittamaan mitenkään helpommin tai vähemmällä vaivalla. Verkossa lähiopetus on yllättävän intensiivistä ja vuorovaikutteista. Harjoittelut teemme kentällä kuten päiväopiskelijatkin.
Milka Uljas oli alun perinkin innostunut tutkinnon suorittamisen mahdollisuudesta verkko-opiskeluna, eikä ole joutunut pettymään.
− Minusta myös tuntuu, että olemme tutustuneet toisiimme todella nopeasti, vaikka fyysisesti olemme eri puolilla Suomea. Olemme toistemme kanssa tekemisissä muutoinkin, muun muassa perustamassamme Facebook-ryhmässä. Ryhmäytymistä varmasti auttoi, että heti opintojen alussa olimme muutamia päiviä yhdessä ammattikorkeakoululla.
Verkko-opiskeluna tutkintoa pääse suorittamaan mitenkään helpommin tai vähemmällä vaivalla.
Tuntiopettaja Marika Kouki sanoo, että tällainen opiskelutapa sopii niille, jotka ovat kiinnostuneita verkossa työskentelystä.
− Verkko-opiskelu vaatii sitoutumista ja ymmärrystä, että kyse on tiimiopiskelusta yhdessä toisten kanssa. Opiskelu tapahtuu aikataulutetusti. Mielikuva, että jokainen opiskelija työskentelee itsenäisesti silloin kun omaan elämään sopii, on väärä, sanoo Kouki.
Opiskelijat ovat kertoneet, että verkossa opiskelu ei eroa kovinkaan paljoa lähiopiskelusta.
− He kuvaavat, että työskentely on kuitenkin jotenkin intiimimpää kuin luokkaopiskelu. Käytännössähän ryhmän jäsenet tulevat yhdessä virtuaalisesti toistensa kotiin, jatkaa lehtori Juha Knuuttila.
Joku voi kysyä, voiko ”kohtaamisen” ammattilaiseksi oppia verkossa. Knuuttilan mielestä vastakkainasettelu ei ole mielekästä. Sosiaalinen media kohtaamisen areenana on hyvin monelle arkea, ja palveluissakin verkkoa ja somea hyödynnetään jo jonkin verran. Sosiaalialan ammattilaiset ovat myös erittäin pitkään auttaneet ja kohdanneet asiakkaitaan puhelimessa.
− Verkkokohtaamista ei voi arvioida muuten kuin kokeilemalla sitä itse.
Näin opiskelemme
Verkko-opintojen ryhmä on kokonaisuudessaan pienempi kuin perinteissä opiskelumallissa. Ryhmässä on 20 opiskelijaa.
He opiskelevat verkossa erikokoisissa tiimeissä tai pareina oppimistehtävien parissa. Opiskelijat tapaavat toisiaan sekä itsenäisesti että opettajan johdolla. Harjoittelut ovat kentällä ihan samalla tavalla kuin luokkaopiskelijoilla. Harjoittelun ohjauksen muotoja kehitetään kuitenkin verkossa tapahtuviksi.
− Viikoittain on lähiopetusta 2−4 tuntia Skype-tapaamisina. Nämä tapaamiset eivät keskity luennointiin, vaan enemmän opitun arviointiin, palautteeseen ja opiskelijan ohjaamiseen, kertoo Juha Knuuttila.
− Jonkin verran teoriaopinnoissa on jo ollut verkkovideoita, ja niiden määrä tullee nousemaan koulutuksen edetessä ja uuden ryhmän aloittaessa.
Optima oppimisympäristönä on verkko-opiskelijoilla käytössä, kuten se on kaikilla muillakin opiskelijoilla.
Yhden jakson aikana voidaan käyttää erilaisia menetelmiä teemojen opiskeluun. Nämä voivat olla ryhmätöitä tai parityönä tehtäviä videoita sekä niiden esittämistä ja kommentointia oppimisalustalla sekä yksilötyönä tehtäviä oppimistehtäviä.
Verkko-opintojen ryhmä on pienempi kuin perinteissä luokkaopiskelussa.
− Viime viikolla työskentelin kymmenen opiskelijan kanssa ja olin antanut heille ennakkotehtävät kahdesta eri teemasta. Purku tapahtui siten, että viisi opiskelijaa keskusteli 20 minuuttia ensimmäisestä teemasta muiden viiden kuunnellessa. Keskustelun jälkeen toinen ryhmä täydensi ja teki kysymyksiä, jos jokin oli jäänyt epäselväksi, kertoo Marika Kouki.
Tämän jälkeen oli teeman ja ryhmien roolien vaihto.
− Tunnin jälkeen kysyin, miten opiskelijat kokivat työskentelytavan. Palaute oli hyvää. Erityisesti he sanoivat oppineensa kuuntelemalla toisen ryhmän keskustelua.
Antoisaa opettajillekin
Marika Kouki sanoo, että opettajana hän on tutustunut verkko-opiskelijoihin jopa paremmin kuin päiväryhmän opiskelijoihin.
− Kun teemme töitä tiimeissä, jokaisen opiskelijan on valmistauduttava tunnille, jotta voi osallistua keskusteluun opittavista teemoista. Yksikään ei voi uppoutua takariviin pelaamaan puhelimella, naurahtaa Kouki.
Kouki on kiinnostunut kehittämään verkkopedagogiikkaa ja uusia verkko-oppimismenetelmiä.
− Yksi haaste on tietysti siinä, jos joutuu antamaan teknisiä neuvoja opiskelijoille, vaikka ei ole sen puolen asiantuntija. Onneksi tekniikassa on ollut pulmia äärimmäisen vähän. Toisaalta opettajan omatkin taidot kehittyvät tekemällä.
− Olen kokenut, että yhteistyö ja verkkokeskustelut opiskelijoiden kanssa ovat olleet todella antoisia. Heiltä saisi varmasti hyviä ideoita ja ajatuksia verkko-opetusmenetelmien kehittämiseen.
Verkko-opetuksessa työstettävän materiaalin on oltava selkeää ja napakan lyhyttä.
− Tavoite on saada opiskelijat aktiiviseksi ja olla itse ”taustalla” oppimisen ohjaajana. Materiaalin valmistamiseen pitäisi olla aikaa, ja ainakin itse tarvitsen koulutusta opetusvideoiden tekemiseen. Verkko-opettajilla tulisi olla mahdollisuus yhteiseen kehittämiseen ja suunnitteluun.
