Turun yliopiston sosiaalityön professori Johanna Kallio kertoo yhteiskuntaluokan määrittävän aikaisempaa vähemmän ihmisten äänestyskäyttäytymistä. Kuva: Veli-Matti Väärä.
Sosiaalityöntekijöistä valtaosa äänestää vasemmistopuolueita tai vihreitä, diakoniatyöntekijät kristillisiä ja keskustaa. Puoluevalintaan vaikuttaa oma ammatti, jossa näkee ihmisten hätää.
Turun yliopiston sosiaalityön professori Johanna Kallio on tutkijakollegoidensa kanssa selvittänyt sosiaali- ja diakoniatyöntekijöiden puoluevalintaa, sosiaalipoliittisia mielipiteitä ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Viimeisin artikkeli on julkaistu Diaconia. Journal for the Study of Christian Social Practice ‑lehdessä.
Yhteiskuntaluokka on perinteisesti määrittänyt ihmisten äänestyskäyttäytymistä. Sen merkitys on kuitenkin heikentynyt viime vuosikymmeninä.
Omaan ammattiin perustuva niin sanottu mikroluokka on ainakin sosiaalityöntekijöillä ja diakoniatyöntekijöillä yhteiskuntaluokkaa tärkeämpi vaikuttaja. Muiden keskiluokkaisiin professioammatteihin kuuluvien perinteinen puoluevalinta on usein kokoomus.
– Sosiaali- ja diakoniatyöntekijät poikkeavat samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvista siinä, että he kohtaavat työssään suoraan eriarvoisuutta, köyhyyttä, kurjuutta, huono-osaisuutta ja sosiaalisia ongelmia. Se synnyttää empatiaa ja ymmärrystä asiakkaiden tarpeita ja toiveita kohtaan. Molemmat ammattikunnat tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien elämään, summaa Johanna Kallio.
Työn ristiriitaiset vaatimukset vaikuttavat
Sekä sosiaali- että diakoniatyöntekijät ovat korkeasti koulutettuja ja työssään hyvin autonomisia toimijoita. Sosiaalipoliittisissa mielipiteissään he ovat lähellä toisiaan ja näkevät apua tarvitsevien toimeentulotuen asiakkaiden ja työttömien ansaitsevan apua.
Köyhyyden juurisyinä nähdään rakenteet pikemmin kuin yksilön huonot valinnat.
Tässä on selvä ero esimerkiksi Kelan etuuskäsittelijöihin, jotka eivät samalla tavalla kohtaa työssään kasvotusten eriarvoisuutta, köyhyyttä ja huono-osaisuutta.
Enemmistö sosiaalityöntekijöistä työskentelee julkisella sektorilla ja työhön vaikuttaa vahvasti sekä kansallinen että paikallinen politiikka. Julkisen sektorin työntekijöiden oletetaan äänestävän puolueita, jotka haluavat lisätä sen resursseja.
Molemmat ammattikunnat tekevät päätöksiä, jota vaikuttavat yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien elämään.
Julkisen sektorin pysyvä niukkuus ja työn ristiriitaiset vaatimukset vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen. Sama näkyy diakoniatyöntekijöiden työssä kun he paikkaavat julkisten turvaverkkojen pettämistä.
Sosiaalityöntekijät äänestävät useammin sosiaalidemokraatteja, vasemmistoliittoa ja vihreitä kuin muut keskiluokkaisiin professioammatteihin kuuluvat. Perussuomalaisia, kokoomusta ja keskustaa he äänestävät harvemmin. Diakoniatyöntekijät äänestävät kristillisdemokraatteja ja keskustaa, vaikka he ovat hyvin samoilla linjoilla sosiaalityöntekijöiden kanssa sosiaalipolitiikasta.
Selittäjänä lienevät kristilliset arvot oikeistolaisuuden sijasta.
Some tuonut muutoksen
Neljännes sosiaalityöntekijöistä kokee, ettei toiveistaan ja vakaumuksestaan huolimatta voi vaikuttaa asiakkaidensa elinoloihin. Se huolestuttaa Johanna Kalliota.
– Kokemus että epäkohtiin puuttuminen ei tuo muutosta asiakkaiden elämään on ristiriidassa lakiin kirjatun rakenteellisen sosiaalityön vaatimuksen kanssa. Jopa kolmasosa sosiaalityöntekijöistä kokee myös, että yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta voi seurata vaikeuksia työpaikalla. Ammattieettinen koodisto on tällöin pahasti ristiriidassa koetun todellisuuden kanssa ja tämän ristiriidan kanssa sosiaalityöntekijät painivat kentällä. Silloin ei nousta barrikadeille epäkohtien poistamiseksi.
Julkisen sektorin pysyvä niukkuus ja työn ristiriitaiset vaatimukset vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen.
Laura Tiitisen väitöskirja on aiemmin tuonut esiin sosiaalityöntekijöiden hiljentämisen mediassa. Nyt eletään kuitenkin murroksen aikaa.
Sosiaalinen media mahdollistaa sekä ammattikunnan sisäisen yhteiskunnallisen keskustelun ja profession vahvistamisen, että yleisen keskustelun epäkohdista.
Kohtaaminen lisää ymmärrystä
Rankassa työssä leipääntyminen ei saa empiiristä tukea tutkimuksesta. Työkokemuksen pituus on yhteydessä mielipiteisiin: kauemmin alalla olleet suhtautuvat empaattisemmin apua tarvitseviin ja haavoittuvimmassa asemassa oleviin. Kohtaaminen lisää ymmärrystä.
– Tässä on näkyvissä jonkinlainen ikäpolvivaikutus, sosiaalistuminen erilaiseen maailmaan niillä, jotka ovat aloittaneet hyvinvointivaltion kultaisina vuosina. Nuoremmilla työntekijöillä, jotka ovat aloittaneet aktivointitoimenpiteiden aikaan, on sitä kohtaan suurempaa ymmärrystä. Pidempään työskennelleet näkevät rakenteet useammin köyhyyden syinä kuin yksilön valinnat, Kallio kertoo.
Syksyn 2019 sosiaalityön pääaineopiskelijoille tehdyssä kyselystä käy ilmi, että ideologiset tekijät ovat alalle tulijoilla vahvoja.
Heillä on sisäinen motivaatio ja halu opiskella juuri sosiaalityötä ja auttaa heikoimmassa asemassa olevia, mutta myös kiinnostusta muuttaa yhteiskuntaa.
Heidän poliittisissa näkemyksissään korostuu vasemmistoliitto ja vihreät, kun alalla olevissa sosiaalidemokraatit ovat enemmistönä.
