Elämää ymmärretään taaksepäin, mutta sitä on elettävä eteenpäin, on eksistenssifilosofi Søren Kierkegaardin (1813–1855) elämästä kertovan kirjan nimi. Kuinka rakentaa itselleen elämänkatsomus, joka suuntaa katseen eteenpäin ja joka auttaa suunnistamaan uteliaalla mielellä kohti vielä kokematonta? Tuon kysymyksen vierelle hiljennyin, kun luin Juha Suorannan kirjaa Paulo Freire – Sorrettujen pedagogi.
Juha Suoranta halusi kirjoittaa kirjan Paulo Freirestä (1921–1997), miehestä, jota ei kovin hyvin tunneta, ja jonka ajattelusta on monia, enemmän tai vähemmän kesytettyjä, tulkintoja. Suorannan kirjaa voi ensisijaisesti lukea Freiren elämänkertana, joka ajoittuu Brasilian demokratian kokeilun aikaan (1945–1964) ja sotilasvallankaappauksen jälkeiseen maanpakolaisuusaikaan Chilessä (1964–1968), elämänvaiheeseen, jonka tuloksena syntyi Freiren pääteos Sorrettujen pedagogiikka (1968).
Miten tullaan kriittiseksi ajattelijaksi ja toimijaksi, Freiren tapauksessa sorrettujen pedagogiksi? Suorannan teksti antaa asiaan seuraavia ohjeita: On oltava kiinnostunut ihmisestä. Niihin olosuhteisiin, joissa ihminen elää, on hyvä suhtautua uteliaan tutkivasti. Kaikki näyttää toiselta, kun yhteiskunnallisia ilmiöitä katselee ja tutkii toisista näkökulmista kuin mitä vallassa olevat tahtovat. Kannattaa lukea, etsiä teoreettisia ja filosofisia välineitä, jotka auttavat ymmärtämään sitä, mitä on nähnyt ja kokenut. On tarpeen käydä dialogia sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat yhteiskunnallisten epäkohtien kokijoita sekä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tarkastelevat kriittisesti yhteiskunnallisia ilmiöitä ja kysymyksiä. Kaikkea tätä Freire teki aktiivisesti, jotta hän ymmärtäisi ja oppisi sen, millaisille perustoille hän voisi rakentaa ajattelu- ja toimintatapansa.
Suorannan tutkimus antaa vihjeitä elämänkatsomuksen ja myös poliittisen ajattelun perustojen rakentajille: On hyvä suhtautua itseen ja itsensä kasvattamiseen kuin Freire, ajattelua ja toimintaa ei ole hyvä perustaa yhden ajattelusuunnan varaan. Freire etsi ja rakensi itselleen ajattelutapaa, joka toimisi myös käytännössä. Sillä retkellä hänestä kehkeytyi synkretisti, kuten Simone Weilistä (1907–1943), jonka ajatteluun hän tutkimusmatkoillaan tutustui. Lapsuudenkodissaan hän oli oppinut vapautuksen teologiasta kumpuavat lähimmäisenrakkauden, tasa-arvon ja demokratiana ajatukset. Eksistentialisteilta hän oppi, että ihminen elää tilanteissa. On hyvä tuntea arki, siihen vaikuttavat ja sitä muotoilevat tekijät. G.W.F. Hegelin (1770–1831) ja K. Marxin (1818–1883) ajattelusta hän oivalsi, mistä sorrossa on kysymys. Kaiken perustana oli Freiren ihmiskäsitys, käsitys siitä, että ihmisen kutsumus on inhimillistyä. Tuo käsitys kirkastui hänen tutkimusretkiensä aikana. Inhimillistymistä estävät ja sitä tukahduttavat yhteiskunnan sortavat rakenteet ja toimintatavat, joiden muuttamiseksi on toimittava rohkeasti, Freire ymmärsi.
Suorannan teos haastaa pohtimaan: Kannattaako vallitsevaan kiintyä tai rakastua? Historiassa on paljon todistusaineistoa sille, että vallankumouksista ja yhteiskunnallisista uudistuksista tulee, ennemmin tai myöhemmin, vallitseva järjestys. Vallitsevasta järjestyksestä tulee sortavaa toimintaa. Vallitsevaan kannattaa suhtautua aina kriittisesti, kuten kaksi Freiren ajattelun ja toiminnan muotoutumiseen ratkaisevasti vaikuttanutta kumouksellista, Jeesus ja Marx, tekivät. Suorannan mukaan, Freirestä ei olisi tullut vallankumouksellista ilman Jeesusta ja Marxia. Teksti provosoi esiin kysymyksen: Olisiko kauan toisiaan vältelleiden, toisilleen vihamielistenkin sisarien ja veljien, aika jo tutustua toisiinsa?
Yli kaksi vuosikymmentä sitten kuollut Paulo Freire on yhä vaarallinen mies. Brasilian presidentiksi vuonna 2019 valittu Jair Bolsonaro (s. 1955) on ilmoittanut, että hän haluaa hävittää lopullisesti Freiren ajattelun Brasiliasta. Jotain vaarallista on yhä miehessä, joka ajatteli, että hän rakastaa ihmisiä ja maailmaa niin paljon, että hän haluaa taistella sellaisen maailman puolesta, jossa hyväntekeväisyyden sijaan oikeudenmukaisuus vahvistuu. Noin kai jokaisen järkevän ihmisen tulisi ajatella.
Voitto Kuosmanen
lehtori
Lapin ammattikorkeakoulu
Juha Suoranta: Paulo Freire – Sorrettujen pedagogi. Into 2019.
