Älä ota vuoronumeroa

Itä-Suomen osaamiskeskus julkaisi loppusyksystä Sosiaalityön vuoro ‑keskustelukirjan, joka sisältää tusinan verran kirjoituksia sosiaalityöstä nykyisessä muutoksessa.

Edellinen julkaisu (Uudistuva Itä-Suomi – vahvistuva sosiaalityö) tehtiin kaksitoista vuotta sitten. Esillä ovat samat tutut teemat: sosiaalityön asema, palveluiden organisointi, moniammatillisuus, kumppanuus, asiakkaiden hyvinvointi.

Tarja Kauppila aloittaa huokaamalla, miten voikaan olla vaikeaa perustella hankerahoittajille sosiaalityön sisältämiä mahdollisuuksia. Kerta toisensa jälkeen huolella koottu palikkatalo (hankesuunnitelma) sortuu. Lapsi tuosta vain riemastuisi, mutta sosiaalialan kehittäjää rakennustyön aloittaminen taas kerran alusta alkaa vähitellen harmittaa. Koska on sosiaalityön vuoro?

Pohjois-Karjalassa ollaan etukenossa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Silti vastausta odottavia kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Huolta aiheuttaa se, että muutostyön edetessä tavoiteltava päämäärä on siirtynyt sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiosta säästöjen ja tehostamisen etsintään. Onko sosiaalityö sote-uudistuksessa liima vai suola? Kuka roolin määrittää?

Moni asia on parantunut. On saatu ammattihenkilölaki ja uusi sosiaalihuoltolaki, on parannettu kirjaamiskäytäntöjä ja kehitetty digitaalisia palveluita. Nämä uudistukset vaativat vielä paljon työtä, jotta niillä parannetaan hyvinvointia. Moni kirjoittaja sälyttää vastuuta sosiaalityöntekijöille olla aktiivisesti mukana muutoksessa ja vaatia parempia työvälineitä ja resursseja. Moniammatillisuus on muutakin kuin kunkin eri ammattiryhmän oma palikka asiakasprosessissa: pitää oppia toimimaan yhteen ja muokkaamaan omaa toimintaa.

Elina Pajulan artikkeli osallisuudesta ja kumppanuudesta on arvokas muistutus siitä, että asiakkailta kannattaa kysyä, heitä kannattaa kuunnella. Pohjois-Karjalassa on jo pitkä kokemus osallisuushankkeista, järjestöjen mukanaolosta ja matalan kynnyksen hyvinvointipalveluiden kehittämisestä. Osallisuudessa on aito demokratian kehittämisen mahdollisuus. Silti sote-uudistus etenee terveyskärjellä ja painottaa yksilöön kohdistuvia toimia.

Sosiaalityön vuoro ‑artikkelikokoelmasta välittyy näkemys, että sote-uudistuksessa ei sosiaalityölle anneta roolia, vaan se on otettava. Vuoronumeroa ei kannata odottaa, vaan vallata paikka ja ottaa puheenvuoro. Tarvitaan rohkeita väitteitä, hyvää argumentaatiota ja suoraa yleiskielistä puhetta, jonka kansalainen ja päättäjä ymmärtävät.

Kristiina Koskiluoma

Arja Jämsén (toim.): Sosiaalityön vuoro − keskusteluja ajassa. Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 2017.