Älä ole turhan vaatimaton, tuo osaamisesi näkyväksi

Ammattilaiseksi kasvaminen ei ole pelkkää tietämyksen kartuttamista vaan myös ammatissa tarvittavien asenteiden ja ajattelutapojen omaksumista. Kyse on oivalluksista, joita ihminen saa koko työuransa ajan.

Näin tiivistää verkko-oppimisen asiantuntija ja tutkija Ilona Laakkonen, joka aiemmassa työssään Student Life ‑suunnittelijana ohjasi Jyväskylän yliopiston opiskelijoita asiantuntijaosaamisen tunnistamisessa ja kehittämisessä.
– Ammattilaiseksi kasvaminen vaatii kokonaisvaltaista ajattelua. Se on jatkuvaa tekemistä, joka ei tule pelkästä koulutuksesta, nykyisin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa työskentelevä Laakkonen sanoo.

Miten ammattitaitoaan sitten pääsee kasvattamaan, jos lyhyt CV ei tunnu vakuuttavan työnantajia? Työkokemuksen puutetta voi Laakkosen mukaan paikata opettelemalla erittelemään, millaista osaamista on muilla elämänalueilla
hankkinut ja mitä on tehnyt oppiakseen nämä taidot.

– Kahdesta tasavahvasta työnhakijasta kisan voittaa se, joka onnistuu kertomaan, miten oma osaaminen vastaa työnantajan tarpeita, Laakkonen kannustaa.

Osaamisen monet lähteet

Ennen kuin osaamistaan lähtee esittelemään, pitää tunnistaa vahvuutensa ja heikkoutensa. On myös tärkeää nähdä hieman vaivaa taitojensa kehittämiseen. Laakkonen varoittaa lankeamasta ajatusansaan, jonka mukaan kokemattomalla työntekijällä ei voisi olla työelämässä tarvittavia taitoja.

Asiantuntijuus ei koostu pelkästään omaan alaan liittyvästä tietämyksestä.

Työelämässä tärkeitä ovat esimerkiksi sosiaaliset taidot, ongelmanratkaisukyky ja kansainvälinen osaaminen. Näitä taitoja on voinut kertyä harrastuksissa tai vapaaehtoistyössä, kuten ainejärjestötoiminnassa. Laakkonen ei kantaisi murhetta siitäkään, jos aiempi työkokemus on muulta kuin omalta alalta. Sosiaalialan opiskelija voi hyvin kääntää kaupan kassalla tai hampurilaisravintolassa työskentelyn voitokseen.

– En väheksyisi yhtään asiakaspalvelukokemusta, koska se näkyy esimerkiksi tavoissa hoitaa hankalia tilanteita. Asiakaspalvelussa on vähintään kohdannut muutaman hankalan asiakkaan ja oppinut niistä tilanteista jotakin.

Kehittyminen on prosessi

Tietojaan ja taitojaan voi jäsentää vertaamalla osaamistaan työelämän osaamislistoihin tai työpaikkailmoitusten hakukriteereihin. Toinen keino on pyytää palautetta vaikka kesätyö- tai harjoittelupaikan esimieheltä. Kolmas konsti on koota henkilökohtaista kokemusarkistoa, johon tallentaa näytteitä ja pohdintoja oppimisestaan. Tästä arkistosta voi poimia esimerkkejä työhakemukseen.

Lisäksi arkisto toimii oman kehittymisen mittarina: jos ensimmäisenä syksynä raapustettu essee tuntuu nyt nololta, voi pysähtyä miettimään, millaista kehitystä on tapahtunut.
– Jäsentäminen ja kehittäminen on koko asian pihvi. Työnhaussa tarvittavat dokumentit piirtävät kuvan osaajasta, mutta hyvien osaamiskuvausten takana on valtavasti työtä, Laakkonen korostaa.

Osaamisensa kehittämiseen saa tukea esimerkiksi korkeakoulunsa työelämäpalveluista ja opiskelukavereiden kanssa keskustelemisesta.

Oppia kannattaa ammentaa myös sosiaalisesta mediasta, jossa on helppo seurata alansa asiantuntijoita.

Kehittymistavoitteet on syytä muotoilla konkreettisiksi ja pilkkoa ne toteuttamiskelpoisiin osiin. On parempi päättää menevänsä kielikurssille kuin vain suunnitella parantavansa kielitaitoaan.

Tartu tilaisuuksiin

Asiantuntijuuden esiintuomisessa kannattaa hyödyntää useita kanavia. Laakkonen suosittelee työnäytteiden, kuten opinnäytetyön tai konferenssissa esitellyn posterin, lataamista kotisivuille ja LinkedIniin. Työnhausta kannattaa aina mainita keskustelukumppaneille.
– Hyviä asioita tupsahtaa eteen sitä todennäköisemmin, mitä enemmän sinulla on ovia auki.

Laakkonen pohtii, että lukuvuoden aikana ei välttämättä kannata keskittyä pelkästään opintopisteiden haalimiseen. Jos opinahjossa tarjoutuu mahdollisuus projektitöihin tai opettaja pyytää valmistamaan esityksen konferenssiin, voi olla fiksua vastata kyllä.

Kokemusta ja verkostoja pystyy hankkimaan myös tekemällä vapaaehtoistyötä omalla alalla.
– Kaikkeen, millä saa osaamistaan näkyväksi, kannattaa tarttua.

Epävarmuudesta eteenpäin

Osaamisensa hehkuttaminen voi tuntua piinalliselta, jos tuntee itsensä asiantuntijana keskeneräiseksi. Laakkosella on nuorille työntekijöille lohduttava viesti.
– On tietyllä tavalla kehityksen edellytyskin, että on jossain määrin epävarma. Sehän tarkoittaa, että on myös valmiudet oppia.
Uran alussa on tärkeää hyväksyä taitojensa rajallisuus. Laakkonen huomauttaa, että suurin osa nuorista kokee olevansa ammatillisesti raakileita.

– Niin sen kuuluu ollakin, koska vastavalmistunut ei loppujen lopuksi vielä hirveästi osaa. Hänellä on valmiudet oppia ja tehdä työtä, mutta asiantuntemus ja ammattitaito kehittyvät vasta työelämässä. Varmuus omasta asiantuntijuudesta syntyy ajan mittaan, kun oivaltaa, etteivät konkaritkaan tiedä kaikkea.

Tärkeää on myös uskaltaa kysyä työpaikalla esimerkiksi työn tavoitteista tai talossa noudatettavista eettisistä periaatteista.
– Kysyminen osoittaa innostusta ja halua kehittyä. Se on parasta asiantuntemusta, mitä vastavalmistunut voi osoittaa, Laakkonen summaa.

Minna Kurvinen

Selviytymisopas työnhakuun

− Pohtikaa vahvuuksianne yhdessä opiskelijaporukalla.
− Osallistu CV-työpajaan tai työelämään valmentavalle kurssille.
− Lue työpaikkailmoituksesta tarkkaan, mitä työnantaja hakee. Piilotyöpaikkaa havitellessasi perehdy
organisaation strategioihin ja räätälöi hakemuksesi siltä pohjalta.
− Kerro työnhaussa esimerkkejä onnistumisistasi. Anekdootti vaikean asiakastilanteen ratkaisemisesta
kertoo enemmän kuin lause ”tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa”.
− Liitä hakemukseesi kotisivusi tai LinkedIn-sivusi linkki.
− Vaikket uskoisi saavasi pestiä, hae silti. Hakemuksen kirjoittaminen on hyödyllistä osaamisen prosessointia.
− Uratarinoita ja tietoa oman alasi uramahdollisuuksista löydät osoitteesta toissa.fi.