Jos perhetilanne on uhkaava ja vanhuksen henki vaarassa, asiaan puuttumisesta päätetään lääkärin kanssa, joka arvioi vanhuksen kyvyn ilmaista oma tahtonsa. Todella vakavassa tilanteessa käännymme poliisin puoleen.
Vanhuksen ahdistuneisuuden ja masennuksen syynä voi olla lähisuhdeväkivalta. Kaltoinkohteluun on puututtava aina.
Liisa on huolissaan vanhasta rouvasta, joka asuu naapurihuoneistossa aikamiespoikansa kanssa. Vanhus on selvästikin muistisairas, ja aina kun Liisa on törmän nyt aikamiespoikaan rappukäytävässä, tämä on ollut juovuksissa.
Vanhusta Liisa ei ole nähnyt ulkona enää aikoihin, ja nähtävästi hän liikkuukin aika huonosti. Seinän takaa kuuluu usein myös itkua ja mekastusta, ja yhden hyvin levottoman yön jälkeen Liisa päättää jakaa huoltaan. Hän soittaa kaupungin vanhuspalvelujen työntekijälle.
Turun vanhuspalveluiden johtava sosiaalityöntekijä Raili Hietanen kertoo, että puhelinsoittoja tulee muun muassa naapureilta, pankkitoimihenkilöiltä tai kaupan myyjiltä, jotka ovat huolissaan tapaamastaan vanhuksesta. Virka-ajan ulkopuolella tulee ilmoituksia lisäksi sosiaalipäivystykseen poliisilta, terveyskeskuspäivystyksestä ja ambulanssi ja taksikuskeilta. Sosiaalipäivystyksestä ilmoitukset välitetään vanhuspalveluihin.
Hietasen mukaan ulkopuoliset ilmoituksen tekijät olettavat usein, että vanhuksesta ei huolehdi kukaan.
− Yleensä huonokuntoisilla vanhuksilla on joku lähipiirissä huolehtimassa hänestä tai hänellä on kotihoidon palvelut. Mutta aina ilmoituksen saatuamme alamme selvittää, mistä on kysymys.
Apuna lääkäri ja poliisi
Erityisesti kotihoidon työntekijöillä on hyvä tilaisuus arvioida asiakkaanaan olevan vanhuksen tilanne, ja tarvittaessa he ottavat yhteyttä sosiaalityöntekijään. Jos työntekijä ilmoittaa asiakkaasta, jolla jo on palveluja, on palvelutarpeen arviointi tehtävä uudestaan.
− Usein palveluja lisätään tai aletaan järjestää vanhukselle ympärivuorokautista hoitopaikkaa, Hietanen kertoo.
Jos epäillään lähisuhdeväkivaltaa, sosiaalityöntekijä tekee kotihoidon kanssa kotikäynnin asiakkaan luokse. Tilanne on ongelmallinen silloin, jos vanhus ei suostu ottamaan heitä vastaan. Yleensä vanhuksen itsensä on pyydettävä apua, ennen kuin tilanteeseen voidaan puuttua.
Väkivaltaisen läheisen luota vanhus siirretään tilapäiseen hoitopaikkaan tai turvakotiin.
− Joskus joudumme tekemään paljonkin töitä, että tilanne selviää.
Monesti lähisuhdeväkivaltatilanteessa väkivallan tekijä on vanhuksen aikuinen poika. Tilannetta on vaikea alkaa purkaa, jos vanhus kieltää asian ja vakuuttaa että kaikki on kunnossa ja että poika saa asua edelleen hänen kanssaan. Jos väkivallan uhka on vakava, täytyy tilanteeseen puuttua huolimatta vanhuksen vastustuksesta.
− Jos näemme, että perhetilanne on uhkaava ja vanhuksen henki vaarassa, asiaan puuttumisesta päätetään lääkärin kanssa, joka arvioi vanhuksen kyvyn ilmaista oma tahtonsa. Todella vakavassa tilanteessa käännymme poliisin puoleen.
Väkivaltaisen läheisen luota vanhus siirretään tilapäiseen hoitopaikkaan tai turvakotiin. Jos hän on uusi asiakas, hänelle järjestetään hoitopalaveri. Vaikka turvaan lähteneelle vanhukselle olisi perusteet saada hoitopaikka tai palveluasunto, ei asia ole aina sillä autettu. Monet palaavat herkästi takaisin vanhaan kuvioon, kun akuutti tilanne on hetkellisesti rauhoittunut, ja jos vanhukselle tarjotaan hoitopaikkaa, hän ei enää haluakaan sinne. Tilanne ratkeaa Hietasen mukaan yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun se kärjistyy niin pahaksi, että vaihtoehtoja ei ole.
Jos väkivallan tekijä on esimerkiksi mielenterveys tai päihdeongelmainen aikamiespoika, neuvotellaan tilanteesta myös hänen sosiaalityöntekijänsä kanssa. Pojalle voidaan järjestää oma asunto, jos hän sitä haluaa.
Kaikki ilmoitukset kirjataan
Ahdistuneen ja masentuneen vanhuksen elämässä saattaa Hietasen mukaan tapahtua suuri muutos, kun hänet saadaan ristiriitaisesta kotitilanteesta rauhalliseen hoitoyksikköön, jossa on toimivat peruspalvelut ja turvallista olla.
− Kun ahdistukset jäävät pois, ei muistisairauskaan ole enää välttämättä mikään tuskallinen asia, kertoo Raili Hietanen.
Jos kaltoinkohtelua ilmenee omaishoitosuhteessa, puretaan omaishoito välittömästi. Jos sekä hoidettava että hoitaja ovat jo hyvin iäkkäitä, saattavat molemmat olla hoitopaikan tarpeessa.
Vanhuksen taloudelliseen hyväksikäyttöön puuttuminen on Hietasen mielestä vaikeaa, sillä jokaisella vanhuksella on oikeus antaa eläkkeensä kenelle tahtoo. Asian selvittämistä saattavat vaikeuttaa perheen muutkin sisäiset ongelmat, joihin on vaikea tarttua. Kaikki tilanteet pyritään kuitenkin selvittämään, mutta tässäkin tapauksessa siihen tarvitaan vanhuksen suostumus.
− Jos ihminen vaikuttaa puhelimessa normaalilta ja kieltää meitä tulemasta, emme voi mennä väkisin. Tilanne on ongelmallinen, jos meillä on vahva epäilys, että kaikki ei ole kunnossa. Yritämme selvittää tilannetta haastattelemalla häntä ja suostuttelemme häntä ottamaan meidät vastaan.
Raili Hietanen korostaa, että kaikkiin huoli-ilmoituksiin suhtaudutaan vakavasti, vaikka vanhusten hoitopaikoista onkin puute. Joskus huoli-ilmoituksen tekijästä saattaa näyttää siltä, että vanhuksen tilanteeseen ei ole puu tuttu eikä häntä ole autettu mitenkään, vaikka hänellä ei selvästikään ole asiat kunnossa.
Jos kaltoinkohtelua ilmenee omaishoitosuhteessa, puretaan omaishoito välittömästi.
− Sosiaalityöntekijä ei voi tehdä vastentahtoisia päätöksiä. Jos vanhus kieltäytyy kaikista palveluista, on naapurin vaikea ymmärtää sitä, että miksi mitään ei tehdä.
Kaikkia vanhuksia yritetään kuitenkin kaikin keinoin auttaa. Vanhusten kaltoinkohtelua ei koskaan jätetä huomioimatta. Kaikki ilmoitukset kirjataan, ja vanhuksen tilanteeseen yritetään puuttua aina uudestaan.
− Vaikka vanhus torjuisikin meidän yhteydenottomme ja tarjoamamme avun, olemme hänen tilanteestaan tietoisia ja seuraamme sitä. Siksi huoli-ilmoitukset ovat todella tärkeitä, Hietanen painottaa.
Iita Kettunen
Fyysinen väkivalta
Kaikki fyysisen kivun ja vahingon aiheuttaminen esimerkiksi lyömällä, tönimällä, nipistämällä, tukistamalla tai puristamalla.
Fyysistä väkivaltaa voi tapahtua silloin, jos hoitotyön yhteydessä käytetään tilanteeseen nähden tarpeettoman rajuja otteita, joista aiheutuu ikääntyneelle ylimääräistä kipua tai muuta kärsimystä.
Myös yli- tai alilääkitseminen ja muunlainen hoidon tai avun laiminlyönti voi pahimmillaan olla fyysistä väkivaltaa.
Psyykkinen ja henkinen väkivalta
Väkivaltaa, jossa ikäihmiselle tuotetaan tarkoituksellisesti henkistä pahoinvointia, ahdistusta ja pelkoa esimerkiksi nimittelemällä, huutamalla tai kohtelemalla häntä muutoin alentavasti ja loukkaavasti. Psyykkisen väkivallan erilaisia muotoja ovat muun muassa mitätöiminen, nöyryyttäminen, pelottelu, uhkaileminen, kiristäminen ja eristäminen.
Emotionaalinen väkivalta
On väkivaltaa, jossa teon tai tekemättä jättämisen taustalla vaikuttaa voimakas tunneriippuvuus tekijän ja kokijan välillä.
Hengellinen väkivalta
On ikääntyneen vakaumuksen ja uskonnon harjoittamisen kieltämistä, mitätöintiä tai halventamista. Hengellistä väkivaltaa on myös uskonnon tai vakaumuksen nimissä ikääntyneelle ihmiselle aiheutettu ahdistus, pelko ja kärsimys.
Seksuaalinen hyväksikäyttö
On seksuaalista identiteettiä loukkaavaa käyttäytymistä, sukupuolista häirintää, ahdistelua, alistamista tai sukupuoliyhteyteen pakottamista ja raiskausta.
Taloudellinen hyväksikäyttö
On ikääntyneen ihmisen rahojen tai muun omaisuuden kuten tavaroiden, osakkeiden, asunnon, lääkkeiden käyttöä, myymistä tai hävittämistä ilman hänen lupaansa.
Taloudellista hyväksikäyttöä on ikäihmisen rahojen tai muun omaisuuden eriasteinen kiristäminen, kuten esimerkiksi väkivallanteolla, hoidotta jättämisellä tai hylkäämisellä uhkailemalla.
Taloudellisesta hyväksikäytöstä on kyse, mikäli ikääntyneen henkilön hyväntahtoisuutta, avun tarvetta, luottamusta tai sairauden takia alentunutta arviontikykyä käytetään hyväksi taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi.
Hoidon ja avun laiminlyönti
On tarkoituksellista ja aktiivista hoitamatta jättämistä tai hoitovastuusta kieltäytymistä.
Hoidon ja avun laiminlyönti voi olla myös tarkoituksetonta passiivista, jolloin ikääntyneen ihmisen hoidon epäonnistuminen johtuu hoitajan tai muun hoidosta vastaavan henkilön osaamattomuudesta, tiedonpuutteesta, uupumuksesta tai välinpitämättömyydestä.
