Aistihuoneissa käynti hellii kaikkia aisteja

Monica Avellan kutsuu tutustumaan aistihuoneisiin, joissa voi aktivoitua, koetella pimeänsietokykyään ja rauhoittua. Kuva Veikko Anttila

DUV r.f. (Förbundet De Utvecklingsstördas Väl) on Suomessa asuvien ruotsinkielisten kehitysvammaisten ja heidän perheidensä edunvalvontajärjestö. Se ylläpitää tiloissaan Helsingissä aistihuoneita, joissa voi vierailla kuka tahansa, kun ensin sopii käynnistä tiimijohtaja Monica Avellanin kanssa.

Tämä malli on alun perin kehitetty Hollannissa 1970-luvulla syvästi autistisille henkilöille, kertoo Monica Avellan samalla, kun avaa oven ensimmäiseen huoneeseen, jota tässä Sensotek-mallissa kutsutaan aktiivihuoneeksi.
− Mutta meillä käy täällä kaikenlaisia ihmisiä. Esimerkiksi äitejä, jotka haluavat rauhoittua hetkeksi, Tyky-päivää viettäviä ryhmiä tai vaikeasti vammaisen lapsen perheitä hakemassa apua.

Aistihuoneita on kolme: aktiivi‑, pimeä‑, ja valkoinen huone. Ne kutkuttelevat lähes jokaista seitsemää aistiamme. Aktiivihuone on sananmukaisesti täynnä erilaisia tunto‑, kuulo- ja näköaisteihin vaikuttavia leluja, esineitä ja kollaaseja.

Täältä voi käydä hakemassa ideoita, kuten monet päiväkotiryhmät ovat tehneet.

Monica osoittaa samalla lattianrajassa olevaa suurikokoista lautaa, johon on liimattu lattiaharjoilla, kivillä, sirpaleilla ja ketjuilla reunustettu peili.
− Tässä on kylmää, lämmintä, pehmeää ja kovaa. Ihan mitä vain arkisia asioita voi käyttää, vain mielikuvitus on rajana.
Aktiivihuoneessa pitää olla paljon väriä ja paljon tekemistä. Sitä ainakin tässä pienessä huoneessa riittää, kuten myös ideoita. Monica on jo ottanut käsiinsä muovilaatikon, jossa on makaroni-hernesekoitusta. Kun rakeista seosta pöyhii, voi löytää aarteita: pieniä esineitä ja leluja.

Uteliaisuudesta lapsi uskaltaa laittaa kädet tänne. Tosin kaikki eivät tykkää, kun tuntuu käsissä, Monica sanoo ja nostaa seoksesta vaaleanpunaisen pienen possun.

Pimeä huone

Sitten siirrytään pimeään huoneeseen. Musta tila aukeaa jännittävänä. Seinillä hohtaa hämähäkinseittejä ja erilaisia kuvioita. Monican hampaat ja hänen käsiinsä vetämät vitivalkoiset käsineet hohtavat aavemaisesti pimeässä fluorisoivan valon ansiosta.
− Käsineet auttavat hahmottamaan ihmisen eri osia. Kun laittaa kätensä nenänpäähän, näkee ja tuntee missä se on, Monica demonstroi käsineet nenänpäässä hohtaen. Huoneessa voi myös selättää pimeänpelkoa.

− Kerran tänne tuli äiti lapsensa kanssa. Kun puhuimme vierailusta etukäteen puhelimessa, äiti oli varma, että pimeää pelkäävä lapsi ei astu tähän huoneeseen ikinä. Mutta niin vain kävi, että tyttö vietti aikaansa huoneessa mieluusti, mutta äiti ei kyennyt samaan.

Valkoinen huone

Vaimea musiikki täyttää valkoisena himmeästi hohtavan huoneen, jossa pieni diskopallo pyörii hitaasti ja piirtää seinille valoläikkiä. Huoneeseen kannattaa astua sisään, jos haluaa rentoutua.
− Tämä on valkoinen sen takia, että silmille ei ole mitään, mitä voisi katsoa, kertoo Monica.

Tilaa hallitsee leveä, valkoisena kutsuva sänky, johon Monica minut avuliaasti peittelee. Musiikki tuntuu selkäpiissäni hiljaisena hivelynä. Mukava tunne.
− Kaiuttimet ovat styroksisilpulla täytetyn patjan alla, Monica paljastaa.

Päälleni saan paksun, alun perin Tanskassa kehitetyn peiton. Se painaa niin, että silmäni painuvat väkisin kiinni. Toivon, että voisin jäädä tähän yksin vähäksi aikaa.
− Peitto on tarkoituksella painava, se rauhoittaa. Sen sisällä on muovipalloja, niitä samoja kuin lasten pallomeressä, Monica selittää.
Pallojen liikkeet ja niistä johtuva paine keholla stimuloi sekä tuntoaistia että lihas- ja nivelaistia. Keskushermoston välityksellä nämä aistimukset parantavat kehokäsitystä ja vaikuttavat siten rauhoittavasti ja rentouttavasti, sanotaan peitosta kertovassa esitteessä.

Peitto painaa seitsemän ja puoli kiloa. Toista, pari kiloa kevyempää peittoa, Monica kutsuu granulaattipeitoksi, joka on uusinta uutta. Huonetta ja peittoja ovat käyneet kokeilemassa monenlaiset ryhmät, kuten vanhusten hoitolaitoksissa työskentelevät. Joihinkin laitoksiin peittoja on hankittukin.

Peitosta ovat saaneet apua myös anoreksiaa sairastavat, sillä se lämmittää.

− Lisäksi peitolla on rauhoittava vaikutus. Yksi äiti oli ihan onnesta litteä, kun hän vuokrasi kokeeksi peiton lapselleen, joka ei ollut moneen vuoteen nukkunut kunnolla. Kokeilun jälkeen hän osti lapselle oman peiton ja sitten sai koko perhe nukkua.

Ideasta on kehitetty myös liivit ja tyyny. Esimerkiksi levoton koululainen saattaa rauhoittua, kun saa alleen pallotyynyn tai ylleen painavan liivin.
− Me myös vuokraamme peittoja 20 euron viikkohintaan. Käyttösuositus on kaksi viikkoa kerrallaan. Tosin peitto vaatii totuttelun, alkuun sitä kannattaa käyttää vain nukahtamiseen.

Opintokäynti

Monica Avellan kutsuu mielellään ihmisiä opintokäynnille Sensotek-huoneisiin. Käynti voi antaa ideoita työlle tai hyvinvoinnille.
− Minulla oli kerran suomenkielinen ryhmä, joka vietti osan Tyky-päivää täällä. Pidin heille ensin lyhyen luennon FDUV:n toiminnasta ja sitten olimme Sensotekissä. Siitä he sitten lähtivät syömään ja yöelämään.

Oman Sensotek-hetkeni päätteeksi ajattelen, että valkoinen huone pallopeittoineen pitäisi löytyä jokaisesta työpaikasta. Sinne voisi pujahtaa kesken työpäivän hetkeksi rauhoittumaan ja keräämään voimia. Sen jälkeen jaksaa
taas kohdata kollegoita tai asiakkaita kirkkain aistein ja mieli avoimena.

Leena Häkkinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *