− Ihmiset kaipaavat ”avointa” neuvontaa ja ohjausta, joka ei perustu mihinkään asiakkuuteen ja jota voisi saada vaikkapa kirjastossa tai paikallisessa marketissa. Tämä ei tietenkään poista tarvetta asiakaskohtaiselle sosiaalityölle, sanoo Marja Hekkala. Kuva: Alessanda Bernand.
Aikuissosiaalityön tavoitteena tulisi olla sellainen osallisuus, jossa toteutuvat asiakkaan perusoikeudet ja jossa vahvistetaan hänen mahdollisuuksiaan toimia tasavertaisena kansalaisena.
Tätä tulisi nostaa esiin asiakkaiden ja kollegoiden sekä median ja yhteistyökumppaneiden kanssa sekä kaikissa rakenteissa ja verkostoissa, joihin sosiaalityöntekijä osallistuu, sanoo sosiaalityöntekijä Marja Hekkala.
Hekkala työskentelee projektisuunnittelijana Tampereen aikuissosiaalityössä Osallistavan sosiaaliturvan kokeilussa, jossa kehitetään välineitä pitkäaikaistyöttömien tukemiseksi ja etsitään polkuja osallisuuteen ja työllistymiseen. Kokeilulta odotetaan myös näkökulmia kuntouttavan työtoiminnan lainsäädännön kehittämiseen.
− Tämä kokeilu on erityinen paikka osoittaa, mitä aikuissosiaalityö voi olla.
Kokeilun piiriin kuuluvat ne aikuissosiaalityön asiakkaat, joiden tulona on pelkkä perustoimeentulotuki, mutta ei työttömyysturvaetuutta tai sairauteen perustuvaa etuutta. Tarkoituksena on kuitenkin saada asiakkaalle ensisijainen etuus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi ja seuraa kokeilun tuloksia.
Asiakas itse määrittelee osallisuutensa mittarin ja mihin tavoitteisiin hän sitoutuu ja millä menetelmillä tavoitteisiin päästään.
− Jos tavoite on asiakkaan näkökulmasta innovatiivista, sitä lähdetään tukemaan, Hekkala lisää.
Kuinka tukea osallisuutta?
Osallisuuden tueksi on tarjolla kolme erilaista toimintatapaa. Ensiksikin asiakkaat otetaan vahvemmin mukaan palvelujen kehittämiseen. Uusia kokemusasiantuntijoita on koulutettu vanhojen rinnalle, ja heidän kanssaan pohditaan tapoja, kuinka työntekijät osaisivat hyödyntää kokemusasiantuntijuutta työssään.
Toisena toimintatapana on käyttää kokeilun erillisrahoitusta, ja tukea sillä asiakkaita esimerkiksi harrastuksissa, päihdehoitoryhmän elämysretken maksussa tai tietokoneen kuluissa, jotta työllisyyttä edistävät toimenpiteet onnistuisivat.
Ennen kuin asiakas saavuttaa edes jonkin tasoisen yhteiskunnan jäsenyyden, hänen täytyy täyttää eri lakien näkökulmista hyvin monta ehtoa.
− Raha ei korvaa toimeentulotukea, mutta se toivottavasti vähentää toimeentulotuen tarvetta pidemmällä aikavälillä.
Hekkala kertoo, että Kelan kanssa jouduttiin neuvottelemaan pitkään, miten asiakkaat voisivat käyttää kokeilun rahaa siten, että sitä ei oteta huomioon perustoimeentulotuen laskelmissa. Kun ratkaisua ei löytynyt, jäi vaihtoehdoksi hoitaa hankinnat laskutuksen kautta.
− Se on tavallaan helppo ja yksinkertainen ratkaisu, mutta asiakas voi kokea sen myös epäluottamuksena, että hän ei voi saada sitä rahaa itselleen.
Kolmanneksi tuetaan yhteisöllistä osallisuutta erilaisilla matalan kynnyksen ryhmillä, joissa Hekkalan mukaan on jo syntynyt spontaania vertaisneuvontaa. Niissä on tärkeää myös viranomaisen läsnäolo. Näin asiakkaat saavat välitöntä tietoa siitä, mitä keinoja viranomaisilla on tukea heidän osallisuuttaan.
Palveluviidakossa
Suurimpana aikuissosiaalityön asiakkaiden osallisuuden esteenä on Hekkalan mielestä monimutkainen etuuksien kenttä. Ennen kuin asiakas saavuttaa edes jonkin tasoisen yhteiskunnan jäsenyyden, hänen täytyy täyttää eri lakien näkökulmista hyvin monta ehtoa, jotta hän on oikeutettu vaikkapa täysimääräiseen työttömyysturvaan ja tarvittaessa toimeentulotukeen, puhumattakaan kaikista diagnooseihin perustuvista statuksista ja niiden perusteella myönnetystä toimeentuloturvasta.
− Osallisuus on oikeastaan pysymistä mukana tässä hyvin monimutkaisessa verkossa.
Hekkalan mielestä tätä koneistoa keventäisi suuresti perustulo. Se ei tietenkään yksinään riittäisi, mutta toisi rauhan kuntoutumiseen ja vaikkapa terveydenhuollon hoitosuunnitelmien toteuttamiseen, kun mieltä ei tarvitsisi kuormittaa erilaisten tukien hakemisella.
− Osallisuuskin pääsisi toteutumaan, kun sen perusedellytys olisi totta.
Kaikki matalan kynnyksen ensikontaktit pitäisi Hekkalan mielestä olla helpommin saavutettavissa ja palveluiden painopistettä tulisi siirtää ehkäisevään suuntaan.
− Ihmiset kaipaavat ”avointa” neuvontaa ja ohjausta, joka ei perustu mihinkään asiakkuuteen ja jota voisi saada vaikkapa kirjastossa tai paikallisessa marketissa. Tämä ei tietenkään poista tarvetta asiakaskohtaiselle sosiaalityölle.
Aikuissosiaalityön jalkautumista toivovat niin asiakkaat kuin yhteistyökumppanit. Hekkalan mielestä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että se olisi hyödyllistä ja vaikuttavaa.
− Vie aikaa, ennen kuin uusi työtapa vakiintuu ja ihmiset löytävät palvelun. On kokeiltu esimerkiksi sitä, että terveysasemalta ohjataan asiakkaita sosiaaliohjaajalle, mutta kun mahdollisuutta ei aina muisteta, odottaa sosiaaliohjaaja asemapaikassaan turhaan heitä.
Parempaa toimijuutta
Jos sosiaalialan työntekijöillä olisi paremmin aikaa rakenteelliseen vaikuttamiseen, vahvistaisi se Hekkalan mielestä myös asiakkaiden sosiaalista voimaantumista.
− Jokapäiväiseen aikuissosiaalityöhön liittyy sellainen ihmisoikeusaktivismi, että tunnistetaan ja tunnustetaan asiakkaan oikeudet toimia sosiaalisena kansalaisena.
Hekkalaa kiinnostaa Osallistavan sosiaaliturvan kokeilussa myös demokratian toteutuminen. Hän tekee kokeiluun liittyen väitöstutkimusta, jossa hän selvittää sitä, millaisia määrittelyjä sosiaalinen kansalaisuus ja asiakkaiden vaikutusmahdollisuudet demokraattisessa yhteiskunnassa saavat ennen kokeilua, sen eri vaiheissa ja sen jälkeen tehdyissä asiakirjoissa ja lakisuosituksissa.
Demokratiakehityksen lähtökohta on Hekkalan mukaan se, että pyritään vahvistamaan asiakkaan toimijuutta. Toimijuutta syntyy esimerkiksi silloin, kun asiakas ymmärtää, että hän ei ole yhteiskunnan täysivaltainen jäsen ja lähtee tavoittelemaan osallisuutta omassa elämässään ja yhteiskunnassa.
− Siinä on sosiaalityön paikka toimia asiakkaan rinnalla. Se viestittää, että asiakkaan arvo tunnustetaan ja hänen oikeutensa vaikuttaa itseä koskevaan päätöksentekoon tunnustetaan.
