Kaisa Yliruokanen on Talentian viestintäjohtaja ja
Talentia-lehden päätoimittaja. Kuva: Jyrki Komulainen
Asioista saa ja pitää puhua, mutta tehdään se kunnioittavasti ja toista kuullen, myös somessa.
Seuraan työssäni sosiaalialaa, työmarkkinoita ja politiikkaa käsitteleviä sosiaalisen median julkaisuja. Luotaan keskusteluja ja uutisia, etsin ilmiöitä ja viestin myös itse. Se voi kuulostaa viihdyttävältä, mutta varsin usein ei ole sitä.
Aikuiset nimittäin kiusaavat toisiaan. Pistäviä kommentteja, toisten arvostelua, ilkeilyä ja puhetyyliä, johon en usko suurimman osan kykenevän kasvotusten. Osallistumassa on kansan syvien rivien ohella myös omien alojensa huippuammattilaisia, päättäjiä ja muutenkin vastuullisessa asemassa olevia ihmisiä.
Ongelma ei koske vain viestipalvelu X:ää, jota on viime aikoina parjattu, vaan ihan yhtä lailla Facebookia ja jopa ammatillisuudesta kehuttua LinkedIniä. Eikä tämä ikävä ja hyökkäävä puhetyyli ulotu pelkästään someen, vaan monipuolisesti vaikuttamisen areenoille ja television ajankohtaiskeskusteluihin.
Kiusaaminen edes nimimerkkien suojasta ei ole ok.
On selvää, että somen luonne on kärjistävämpi ja algoritmit suosivat populismia, mutta samalla osa keskustelijoista tulee myyneeksi myös humanismin rippeensä. Välillä koulutettujenkin ja fiksuiksi oletettujen ihmisten keskustelut menevät niin absurdiksi, että pohdin, ovatko he selvin päin.
Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan monien aktiivisten keskustelijoiden viestintätyylit ja aiheet, joihin he pyrkivät vaikuttamaan. Ja vaikka tässä työssä siedättyy kaikenlaiselle sonnalle, on sorsimiseen vaikeaa tottua silloinkin, kun se ei kohdistu minuun.
Samaan aikaan kauhistelemme lasten ja nuorten kiusaamista, jotka ovat mallioppimisen parhaassa vaiheessa. Ei tarvitse viettää kuin puoli minuuttia nuorten suosimissa kanavissa havaitakseen, että yhtään paremmin ei mene sielläkään.
Aikuiset, nyt ryhdistäydytään. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos joku sanoisi sinulle kasvotusten sen, mitä juuri ryöppäsit nettiin.
Kiusaaminen edes sieltä nimimerkkien suojasta ei ole ok. Vastassa on aina ihminen, jolla on tunteet. Asioista saa ja pitää puhua, mutta tehdään se kunnioittavasti ja toista kuullen, myös somessa.
Ja pidetään mielessä, että positiivisuudella on taipumus palautua takaisin.
