Äidin kanssa

Vanajan vankilan perheosastolle päästään, ei jouduta. Keskiössä ovat osastolle avohuollon tukitoimena yhdessä äitiensä kanssa sijoitetut vauvat ja taaperot.

Peltojen keskellä kiemurtelevan maalaistien reunassa seisova kyltti kertoo, että olemme vankila-alueella.

Hämeenlinnan kupeessa sijaitsevan Vanajan avovankilan pihapiirin kauneus ihastuttaa. Alue ei vastaa yleistä mielikuvaa vankilasta. Vankilan päärakennuksen lähettyvillä sijaitsevan vaatimattoman rakennuksen ovessa lukee värikkäillä kirjaimilla perheosasto.

Matala, ruskea rivitalo kätkee sisäänsä maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen lastensuojelun yksikön, Vanajan avovankilan perheosaston. Lastensuojelu voi sijoittaa sinne alle 2‑vuotiaan lapsen vanhempansa kanssa vanhemman vankeusrangaistuksen ajaksi, aikuissosiaalityö myös raskaana olevan äidin.

Sisällä kapeassa eteisessä tulijoita on ensimmäisenä vastassa konttaamaan opetteleva pienokainen. Takaa kurkistelee juuri kävelemään oppinut taapero, joka kipittää äkkiä vastakkaiseen suuntaan, kun hän huomaa, että tulija ei ole tuttu.

Pieneen mutta viihtyisään olohuoneeseen on kerääntynyt joukko äitejä ja osaston työntekijöitä, jotka nauravat yhdessä pikkutytön kaivautuessa piiloon äidin kainaloon. Huoneen nurkassa odottaa kaunis vaaleanpunainen leikkikeittiö kokkileikeistä innostuvia leikkijöitä. Toiseen nurkkaan on sijoitettu vauvan sänky osaston pienimmille.

Osaston aamunavauksessa käydään läpi päivän rutiineja. Yhdellä äideistä on myöhemmin päivällä oikeudenkäynti, jonka ajaksi hän tarvitsee lastenhoitajan. Hoitajaksi lupautuu sosionomi Emilia Saarikko. Perhetyönohjaaja Laura Olin kertoo aamun vauvaryhmästä, joka pidetään tällä kertaa läheisen Vanajaveden rannalla sijaitsevalla laavulla.

– Ottakaa mukaan sellaiset vaatteet, että pärjäätte ulkona ja lapsille välipalat, hän ohjeistaa äitejä.

– Mehän voisimme jäädä ryhmän jälkeen laavulle lounaalle, ehdottaa yksi äideistä.

– Hyvä idea komppaa toinen samalla kun kertoo nauraen edellisen päivän kalastusreissun saaliista.

Kun Emilia Saarikko käy läpi vielä päivän työvuoroja lattialla istuen, mönkii Otto*-vauva hänen syliinsä.

– Emilia on oikea vauvamagneetti, toteavat kaikki yhdestä suusta.

Työvuorojen läpikäynnin jälkeen keskustellaan vielä poistumisluvista, sillä Mirjami* haluaa käydä Hämeenlinnassa kirpparireissulla. Yhdessä omatyöntekijän kanssa tehtävät retket ovat osa osaston sosiaalista kuntoutusta.

Aamutuokion jälkeen äidit lähtevät valmistelemaan laavulle menoa.

– Nähdään laavulla, huikkaa perhetyöntekijä Aija Norokallio.

Asukkaat ja työntekijät viihtyvät

Perheosastolla on 10 paikkaa talon neljässä eri solussa. Yhdessä solussa voi asua 2–4 asiakasta omissa huoneissaan.

Huoneisiin mahtuu kaikki tarpeellinen: vaipanvaihtopöytä, pinnasänky, aikuisen sänky, ja laatikosto tavaroille. Kauniit verhot ja taulut seinillä tekevät kompakteista huoneista viihtyisiä.

Perheosastolle päästään, ei jouduta.

Keittiö, missä asiakkaat valmistavat kaikki ruoat itselleen ja lapsilleen, on solun yhteinen. Kaupassa käydään kerran viikossa. Yksi yksiö on varattu lapsensa kanssa osastolle tuleville isille, joita osastolla on sen 12 vuoden historian aikana ollut muutamia.

Soluhuoneistojen keskellä sijaitseva olohuone on vapaassa käytössä päiväaikaan ja solujen välillä pääsee kulkemaan vapaasti. Samassa yhteydessä sijaitsevat myös henkilökunnan toimistotilat.

Marjaanan* valmistellessa eväitä laavuretkeä varten tulee perheosaston lähijohtaja Jaana Wikgren ihastelemaan kokkailua.

– Sinulla on ihanan näköinen salaatti, hän huudahtaa.

Osastolla on lämmin ja välitön tunnelma ja kaikesta näkee, että sekä työntekijät että äidit lapsineen viihtyvät.

– Tämä on ihana työpaikka. On etuoikeus saada työskennellä tämmöisessä paikassa, Wikgren kertoo, ja lisää että osastolla on erittäin hyvä maine.

– Meidän osastollemme päästään, ei jouduta.

Lastensuojeluyksikkö, ei vankila

Wikgren on koulutukseltaan sosionomi ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti. Hän on ollut mukana kehittämässä lapsilähtöisiä käytäntöjä vankilaan jo ennen perheosaston perustamista Ensi- ja turvakotien liiton kehittämisprojektissa 2000-luvulla.

Tuolloin lasten tilanteesta vankilassa keskusteltiin vilkkaasti julkisuudessa.

– Vankilan henkilökunta ja johto huomasi epäkohtia silloisilla äiti-lapsiosastoilla. Lasten tilanteesta ei tiedetty mitään, eikä heistä tehty välttämättä mitään merkintöjä mihinkään, Wikgren kertoo.

Vankeuslain ja lastensuojelulain muutosten jälkeen perheosasto perustettiin vuonna 2010 ja vuonna 2011 se siirtyi THL:n alaisuuteen.

Käytännön toimintaa toteuttaa Kanta-Hämeen perhetyö ry, joka on yksi Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksistä. Perheosastolle on vuosien kuluessa ollut sijoitettuna reilut 200 lasta.

– Rahoitus tulee THL:n kautta. Osastolla työskentelevät 8 työntekijää ovat meidän työntekijöitämme, kertoo Kanta-Hämeen perhetyö ry:n toiminnanjohtaja Paula Arbelin.

Osasto on lastensuojeluyksikkö, ei vankila, muistuttaa puolestaan Wikgren.

– Lapset ovat meidän pääasiakkaitamme. Aikuisasiakkaat noudattavat sekä perheosaston sääntöjä että vankilan sääntöjä, Wikgren selvittää ainutlaatuista työskentelymallia.

Kanta-Hämeen perhetyö ry:n toiminnanjohtaja Paula Arbelin kertoo, että perheosaston ainutlaatuinen toimintamalli kiinnostaa ja siihen on käynyt tutustumassa vieraita ulkomaita myöten. Kuva: Annika Rauhala

Perheosastolle on laadittu oma, lapsilähtöinen vankilan päiväjärjestys ja siellä olevan aikuisen työ eli toimintavelvoite on hoitaa omaa lastaan. Työskentelyn tavoitteena on, että vanhemmuus ja varhainen vuorovaikutus vahvistuvat.

– Uskomme vahvasti, että kun se puoli ihmisen elämässä vahvistuu, rikollinen elämäntapa jää sivuun. Todella moni on saanut uuden suunnan elämälleen tätä kautta, Paula Arbelin kertoo ja lisää, että moni vapautunut äiti pitää osastolle yhteyttä pitkään vapautumisen jälkeenkin.

Viime aikoina osastolla on kehitetty perheosaston jälkeistä perhetyötä, jota voidaan tehdä myös suojatulla videoyhteydellä. Myös kotikäynnit ovat mahdollisia.

Lapsen etu edellä

Päätöksen lapsen sijoittamisesta tekee lastensuojelu yhdessä Rikosseuraamuslaitoksen arviointikeskuksen kanssa.

– Ensimmäinen edellytys tänne pääsemiselle on, että se on lapsen edun mukaista. Äidin täytyy täyttää myös avolaitokseen sijoittamisen edellytykset, Jaana Wikgren kertoo.

Perheosastojakso kestää suurimmalla osalla äideistä 3–5 kuukautta. Melkein kaikki vapautuvat valvotun koevapauden kautta, joka voidaan suorittaa kotona, ensikodissa tai esimerkiksi perhekuntoutusyksikössä.

– Jos äiti saa pitkän tuomion raskaana ollessaan, joudumme miettimään hyvin tarkasti, onko perheosastolle tulo lapsen edun mukaista. Lapsen sijoitus osastolle voi jatkua vain siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta, Wikgren kertoo.

Perheosaston lähijohtaja Jaana Wikgren ei tee suoraa asiakastyötä, mutta hän tuntee jokaisen asiakkaan on heille läsnä ihan käytännön syistäkin: hänen työhuoneensa sijaitsee keskellä perheosastoa. Kuva: Annika Rauhala

Äidit pakkaavat eväät mukaansa, ja lähtevät edeltä laavulle lasten kanssa. Järven rantaan menevä lenkkipolku kulkee erillisen perhetalon ohitse. Perhetalossa äidit voivat viettää aikaa yhdessä perheidensä kanssa yhden viikonlopun kuukaudessa. Rantasaunassa on kesäisin viikoittainen saunavuoro.

Asukkaat voivat liikkua vankilan alueella vapaasti, mutta alueelta poistumiseen tarvitaan poistumislupa.

– Äidit ja lapset osallistuvat monenlaiseen toimintaan vankilan ulkopuolella. He voivat käydä esimerkiksi vauvauinnissa tai AA- tai NA- ryhmän tapaamisissa, kertoo Wikgren.

Lastenhoitoa äidit saavat, jos heillä on käynti esimerkiksi lääkärillä tai päihdeohjaajalla. Jokainen äiti voi viettää kerran viikossa omatunnin, jolloin hän voi vapaasti tehdä mitä haluaa. Ulkopuoliset järjestöt järjestävät osastolla ruoanlaittokursseja ja hyvinvointiin liittyvää toimintaryhmiä. Kotilomat ovat mahdollisia kahden kuukauden välein

Lasten terveydenhuolto ja neuvolakäynnit hoidetaan Hämeenlinnassa. Äidit kuuluvat vankiterveydenhuollon piiriin.

Raskaana olevat äidit tulevat osastolle yleensä äitiysloman alkaessa. Synnyttämään äidit menevät Hämeenlinnaan.

Apua myös osaston ulkopuolelle

Nuorin osaston vauvoista on kaksi viikkoa vanha. Hänen isosiskonsa Matleena* on myös syntynyt Hämeenlinnassa Tuija*-äidin vankeustuomion aikana.

– Matleena syntyi viime vuoden helmikuussa. Sain sen jälkeen lisätuomion, Tuija kertoo.

Hänellä on jäljellä viiden vuoden tuomiosta enää reilu kuukausi.

– Totta kai vapaudenmenetys on vaikeaa. Mutta täällä on ollut ihana olla, kun ei tarvinnut luopua lapsista. Olen saanut myös tukea ja apua kaikkeen mihin olen tarvinnut.

Apua saa myös osaston ulkopuolelle. Perhetyöntekijä on viikon lopulla lähdössä viemään Tuijaa ja lapsia autolla kotilomalle.

– Viime kesän koevapauden aikana minuun pidettiin myös yhteyttä ja tuettiin, hän lisää.

Jokaisella äidillä on kaksi omatyöntekijää. He ovat päävastuussa työskentelystä äidin ja lapsen kanssa.

– On tärkeää, että omatyöntekijän kanssa ei tarvitse varata aikaa, vaan hänen kanssaan voi jutella normaalin arjen ohessa.

Vauva ei voi odottaa äidin vapautumista.

Lastensuojeluneuvotteluita on noin kerran kuukaudessa. Mukana on lastensuojelun työntekijän ja perheosaston työntekijän lisäksi vankilan erityisohjaaja. Mukana on usein myös Tuijan mies etäyhteyden kautta.

– Seuraavaksi keskitymme vapautumiseen liittyviin asioihin. Käymme läpi perhekuvioita ja asumisasioita. Ja sovimme lastensuojelun kanssa perhetyöstä kotipaikkakunnalla, Tuija kertoo.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvillä.

– Kun lapset ovat tarpeeksi isoja päiväkotiin, suoritan loppuun kesken jääneet opintoni.

Perheosaston tukea vankeuden aikana Tuija pitää merkittävänä.

– En olisi selvinnyt, jos olisin joutunut luopumaan lapsistani.

Tavoitteena vastuullinen vanhemmuus

Äitien kanssa työskennellään osastolla kolmen eri suunnitelman kanssa. Lapsen asiakassuunnitelma on laadittu yhteistyössä sijoittavan kunnan lastensuojelun kanssa.

Rangaistusajan suunnitelmassa, joka tehdään Rikosseuraamuslaitoksessa yhdessä vankeuteen tuomitun kanssa, on tavoitteita ja toiveita rangaistuksen jälkeiseen elämään. Perheosaston suunnitelmassa huomioidaan nämä kummatkin ja jokaiselle äidille on räätälöity omat tavoitteet.

– Päätavoite on aina vastuullinen vanhemmuus, kertoo perhetyönohjaajana työskentelevä Emilia Saarikko.

Osatavoitteina voi olla esimerkiksi aikatauluihin sitoutuminen ja päivärytmin opettelu. Monella äideistä on itsellä lastensuojelutausta ja useilla päihdeongelmia. He ovat saattaneet itse jäädä paitsi sitä turvaa ja hellyyttä, mitä olisivat tarvinneet, kertoo Saarikko.

– Työskentelyssä voidaan käyttää menetelminä esimerkiksi Lapset puheeksi ‑keskusteluja tai Turva10-keskusteluja.

Perhetyöntekijä Emilia Saarikon mielestä perheosastolla työskentelyssä palkitsevinta on nähdä kuinka rakkaus omaan lapseen voi muuttaa äidin ja lapsen elämän suunnan kokonaan. Kuva: Annika Rauhala

Yksilötyöskentelyn lisäksi lapsen ja vanhemman turvallisuutta ja elämänhallintaa opetellaan vanhempien keskusteluryhmissä. Varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa käytetään muun muassa vauvahierontaa, vauvatusta tai vauvasirkusta.

– Vauvasirkus on hauska yhteinen, ilon ja onnistumisen tuokio äidin ja lapsen kanssa, kertoo vauvasirkukseen kouluttautunut Aija Norokallio.

Kaikki työskentely perustuu traumatietoiseen työotteeseen ja kannustavaan vuorovaikutukseen, ja sitä ohjaavat Ensi- ja turvakotien liiton vaativan vauvatyön laatukriteerit.

– Myös osaston rutiinit tuovat turvaa äideille.

Verkostoyhteistyötä ja päihdekuntoutusta

Sillä aikaa, kun äidit ovat laavulla, hoitaa Saarikko päivän kirjaamiset kuntoon, ja tekee oman asiakkaansa asioista kuukausiyhteenvedon lapsen sosiaalityöntekijälle.

Samaan aikaan Jaana Wikgren osallistuu kuntoutustiimin kokoukseen. Mukana on vankilan kuntoutuksesta vastaavia ohjaajia ja vankiterveydenhuollon sairaanhoitaja. Kokouksessa käydään läpi kaikkien perheosastolla olevien äitien tilanne kaikkien osapuolten näkökulmasta.

Vankilan apulaisjohtaja, sosiaalityöntekijä Ulla Lehtinen kertoo, että vankilassa työskentelyssä keskitytään vapautumiseen.

– Teemme työtä sen eteen, että vapautuminen on koevapauden kautta hallittua ja tuettua, että se kantaisi mahdollisimman pitkään.

Perheosastolla keskitytään tulevaisuuden lisäksi erityisesti nykyhetkeen.

– Vauva ei voi odotella äidin vapautumista, Wikgren painottaa.

Perheosastolla keskitytään tulevaisuuteen.

Päihdekuntoutusta järjestetään jo vankilassaolon aikana ja kuntoutuspolut tehdään valmiiksi koevapautta varten. Verkostoyhteistyötä tehdään paljon äidin kotikunnan kanssa.

– Palavereissa on aina mukana perheosaston työntekijä miettimässä lasten näkökulmaa, ja Rikosseuraamuslaitoksen edustaja hoitamassa aikuisten asioita, Ulla Lehtinen havainnollistaa yhteistyötä.

Yhden äidin tilanne huolestuttaa työntekijöitä, ja siitä keskustellaan palaverissa pitkään. Lehtinen kertoo, että lähisuhdeväkivaltaan liittyvät asiat työllistävät heitä paljon.

– Mietimme turvallista asumista, ja teemme turvallisuussuunnitelmia.

Jaana Wikgren kertoo, että väkivallan uhka on välillä läsnä myös perheosastolla.

– Joskus mustasukkainen puoliso on pyrkinyt vankilan alueelle. Alue ei ole aidattu, mutta meillä on täällä hyvät valvontakamerat ja vartijat turvana.

Perheosaston työntekijöillä valvontavelvollisuutta ei ole.

– Siitä olemme hyvin tarkkoja, sillä meillä ei ole siihen koulutusta.

Luonto kuntouttaa

Klo 11.30–13.30 osastolla on hiljainen aika, ja äidit nukuttavat lapsiaan. Osaston työntekijät kokoontuvat tiimipalaveriin.

Keskustellaan juhannuksen vietosta, ja osastolle tulleesta ruokalahjoituksesta sekä päätetään vauvakoulukseen osallistujat. Wikgren muistuttaa uudesta tulijasta.

– Äidille voisi soittaa, mitä hänen täytyy ottaa mukaan.

Asukkaat voivat liikkua vankilan alueella vapaasti, mutta alueelta poistumiseen tarvitaan poistumislupa. Kuva: Annika Rauhala

Hiljaisen ajan päätyttyä äitejä valuu olohuoneeseen. Yksi pieni saa puhtaat vaipat, toinen maistelee välipalaa. Kaksi äitiä lähtee yhdessä vielä ulkoilemaan.

Jaana Wikgren vaihtaa äitien kanssa pihalla muutaman sanan. Naiset eivät jää piha-alueen leikkikentälle, vaan lastenvaunut loittonevat kohti vankila-aluetta halkaisevia ulkoilureittejä.

Kaunis ympäristö ja luonto on yksi tärkeä kuntouttava elementti. Vauvat taitavat uinahtaa vielä yksille päiväunille äitien rupattelu seuranaan.

* Lapset ja äidit eivät esiinnyt jutussa omilla nimillään yksityisyyden suojan vuoksi.

Hanna-Mari Järvinen