Vangit pystyvät keskittymään työskentelyn paremmin kun läsnä on joku muukin kuin minä, kertoo rikosseuraamusesimies Johanna Nieminen. Kuva: Rami Marjamäki
Sosionomi Johanna Nieminen teki opinnäytetyönsä koira-avusteisesta työskentelystä avovankilassa. Vankien on helpompi puhua, kun koira on läsnä, hän sanoo.
Vastaleikattu nurmikko tuoksuu Vilppulan vankilan pihalla, kun rikosseuraamusesimies Johanna Nieminen kävelee autolleen hakemaan rottweileriaan Aavaa.
– Aava rakastaa olla täällä. Jos kysyn siltä aamulenkillä, että lähdetäänkö linnalle, se juoksee auton viereen ja alkaa heiluttaa häntäänsä, Nieminen kertoo.
Neljävuotias Aava on tuttu näky avovankilassa, sillä Nieminen on erikoistunut koira-avusteiseen työskentelyyn. Hän syventyi aiheeseen myös YAMK-tutkintonsa opinnäytetyössä. Koira-avusteisuus on Suomen vankiloissa vielä varsin uusi juttu.
– Joissain laitoksissa on vieraillut satunnaisesti kaverikoiria, mutta tavoitteellista, koira-avusteista toimintaa Rikosseuraamuslaitoksella ei ole aikaisemmin ollut.
Paraikaa Nieminen työskentelee koira-avusteisesti neljän vangin kanssa. Yksi heistä on jengitaustaa omaava Harri, joka odottaa Aavaa auton vierellä.
– Terve, kamu, hän sanoo Aavalle, kun se hyppää auton takaluukusta vankilan pihalle.
Harrista ja Aavasta tuli kaverukset maaliskuussa, kun Harri sai siirron Sukevan vankilasta Vilppulaan. Nyt hän tapaa Aavaa ja sen emäntää kerran viikossa.
– Tällaista pitäisi olla enemmän. Minun on vaikea puhua asioistani. Koira purkaa pois jännitteitä ja rauhoittaa. Koiriin voi luottaa. Ne eivät petä niin kuin ihmiset.
Harri kertoo olleensa vankilassa runsaat neljä vuotta. Hän vapautuu ensi vuoden alussa. Sen jälkeen hänen tavoitteenaan on elää rikoksetonta elämää.
– Olen saanut lusimisesta tarpeekseni. Vankilassa kaikki puhuvat aina huumeista ja rikoksista. Elämässä on niin paljon muutakin kuin väkivalta ja päihteet.
Koiraa peilaa ihmisen tunnetiloja
Harri kävelee Aavan ja sen emännän kanssa Ajosjärven rantaan ja istuu puiselle penkille. Koira murisee vaimeasti, kun Harri yrittää ottaa palloa sen hampaista.
– Meillä on ihan omat leikit, aika hurjat sellaiset. Pientä vääntöä pitää olla, Harri sanoo.
Hän aikoo hankkia oman koiran, kun vapaus koittaa.
– Se herättää aamulla ja pitää yllä rytmiä. Minulla on aina ollut koira. Kun minulla on vastuu koirasta, en voi mennä hölmöilemään.
Jos minulla on huono päivä, Aava saa minut hyvälle tuulelle, kertoo Harri. Kuva: Rami Marjamäki
Aava tapittaa Harria ruskeilla silmillään, kun Harri pyytää siltä tassua. Koira tottelee välittömästi.
– Olet paras, Harri sanoo Aavalle ja rapsuttaa sitä antaumuksella.
Nieminen seuraa kaksikon touhuja vierestä. Hänestä Aava sopii hyvin koira-avusteiseen työskentelyyn.
– Aava on eloisa, ilmeikäs ja hyvin sosiaalinen koira. Se peilaa todella vahvasti ihmisten tunnetiloja. Pystyn lukemaan siitä ihmisten mielialoja, Nieminen sanoo.
Jos Aava on tapaamisen aikana esimerkiksi levoton, Nieminen saattaa kysyä vangilta, mistä se voisi johtua ja onko hänellä kaikki hyvin
– Eräs vanki vastasi, että hänellä oli töissä mennyt hermot ja hän käy vieläkin vähän kierroksilla ja kysyi sitten, voisiko koiran käytös johtua siitä.
Lopputulos oli se, että koira ja vanki makasivat kylkikyljessä lattialla, Nieminen kertoo.
– Pääsen miesten kanssa todella paljon nopeammin hyvin paljon syvemmälle, kun Aava on mukana, Nieminen sanoo ja kertoo toisen esimerkin.
Opinnäytetyöhön otti osaa myös muuan vanki, jonka kanssa Nieminen oli työskennellyt Vilppulan vankilassa jo aikaisemmin.
– Minulla oli sellainen olo, että en pääse hänen kanssaan eteenpäin.
Yhteistyö vangin kanssa alkoi kuitenkin toimia, kun Aava tuli mukaan, Nieminen kertoo.
– Hän pystyi puhumaan asioistaan paljon paremmin kuin aikaisemmin. Hän myös avasi ja analysoi niitä ajatuksiaan ja asenteitaan, jotka olivat ajaneet hänet rikoksiin.
Työssä yhdistyy kaksi tärkeää asiaa
Johanna nieminen löysi tiensä rikosseuraamusalalle mutkan kautta. Peruskoulun jälkeen hän luki lähihoitajaksi. Valmistuttuaan Nieminen työskenteli Ylisen kuntoutuskeskuksen turvaosastolla Ylöjärvellä.
– Osalla asiakkaista oli rikostaustaa. Sieltä lähti kiinnostukseni rikosseuraamusalaa kohtaan.
Yliseltä Nieminen siirtyi lastensuojeluun ja opiskeli työn ohessa sosionomiksi. Hän valmistui Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2015.
– Suoritin kaikki työharjoitteluni rikosseuraamusalalla juuri siitä syystä, että tiesin, että tämä on se, mitä haluan tehdä.
Ylemmän amk-tutkinnon Nieminen sai valmiiksi viime vuoden joulukuussa.
– Minusta vangit ovat yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa. Toivoisin, että kaikki me olisimme tasa-arvoisia viimeistään sitten, kun tuomio on suoritettu.
Koira purkaa jännitteitä ja rauhoittaa.
Kun Nieminen viisi vuotta sitten haki erityisohjaajaksi Vilppulan vankilaan, häneltä kysyttiin työhaastattelussa, mikä on hänen villein haaveensa, jonka hän haluaisi toteuttaa työelämässä.
– Vastasin, että haluaisin yhdistää vangit ja koirat jollain tavalla.
Vuonna 2019 Nieminen suoritti Aavan kanssa koira-avusteisen kasvatus- ja kuntoutustyön täydennyskoulutuksen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
– Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että voin tehdä merkityksellistä työtä ja yhdistää kaksi asiaa, joista tykkään ihan hulluna.
Jokaiselle vangille yksilöllinen suunnitelma
Alun perin kolmetoista vankia ilmoitti olevansa kiinnostunut osallistumaan Niemisen opinnäytetyöhön. Keväällä 2020 alkanut koronapandemia kuitenkin sotki suunnitelmat.
– Se oli ihan helvettiä, kun koko laitos oli kiinni, Nieminen kertoo.
Kun koronarajoitukset olivat tiukimmillaan, vangit eivät saaneet poistumislupia eikä heitä laskettu siviilitöihin. Myöskään vierailijoita ei otettu vastaan.
– Se oli monelle liikaa ja aiheutti täällä monenlaisia rikkeitä.
Rikkeiden vuoksi kolmestatoista vangista kuusi sai siirron suljettuun vankilaan jo ennen kuin Nieminen ehti edes aloittaa opinnäytetyönsä käytännön osuuden. Lopulta hän toteutti työnsä seitsemän vangin kanssa.
– Koira nousi arvoon arvaamattomaan, kun miehet eivät saaneet tavata ketään vankilan ulkopuolelta. Jokainen heistä sanoi, että koira korvasi heille silloin lähimpiä ihmisiä.
Kaikki Niemisen opinnäytetyöhön osallistuneet vangit oli tuomittu väkivaltarikoksesta. Heidän rikosnimikkeensä oli joko murha, tappo, törkeä pahoinpitely tai pahoinpitely. Iältään he olivat 21–46-vuotiaita.
Nieminen aloitti koira-avusteisen työskentelyn haastattelulla. Hän teki jokaisen vangin kanssa yksilöllisen suunnitelman työskentelyn tavoitteista.
– Ne vaihtelivat laidasta laitaan, mutta monen tavoitteena oli oppia tunnistamaan väkivaltaista käytöstään ja hillitsemään sitä. Osa halusi harjoitella empatiakykyä.
Yksi miehistä tahtoi oppia pois ajattelumallista, jonka mukaan väkivalta on normaalia.
– Hän kertoi eläneensä elämänsä niin, että väkivalta on ollut arkea joka päivä.
Koira-avuisteinen työ ei sovi kaikille
Opinnäytetyötään varten Nieminen tapasi jokaisen vangin Aavan kanssa viisi kertaa.
– Ihan ensimmäiseksi kävin miesten kanssa läpi pelisäännöt. Kerroin, mitä Aavalle saa tehdä ja mitä ei ja miten koiraa kohdellaan, Nieminen kertoo.
Koira-avusteisessa työskentelyssä vangit myös ulkoiluttavat Aavaa yhdessä Niemisen kanssa. Jotkut haluavat opettaa Aavalle uusia temppuja. Lisäksi tapaamisiin kuuluu koiran hoitotoimenpiteitä, kuten harjaamista ja kynsien leikkuuta.
– Kun Aava näkee kynsisakset, se ampaisee huoneen toiseen nurkkaan. Siinä pitää olla rauhallinen ja kärsivällinen, että kynsien leikkuu onnistuu. Se on hyvää harjoitusta.
Kun miehet näkevät Aavan, heistä tulee esiin pehmeä puoli, Nieminen sanoo. Koiran kanssa heidän ei tarvitse esittää mitään.
Niemisen työkaveritkin ovat huomanneet, mitä Aava saa vangeissa aikaan, Nieminen sanoo ja kertoo elinkautisvangista, joka oli hyvin sulkeutunut.
– Voi sinua pikkuista, mitä sinulle kuuluu, mies jutteli Aavalle pihalla, ja kollega hämmästeli, että onko tuo se sama vanki. Koiraa varten ei tarvita suojamuureja.
Työskentely koiran kanssa ei kuitenkaan sovellu kaikille, Nieminen muistuttaa. Jotkut ovat allergisia koirille ja toiset pelkäävät niitä. Lisäksi psykopaatit eivät tutkimusten mukaan hyödy koira-avusteisesta työskentelystä, Nieminen sanoo.
– Jos eläin ei oikeasti hetkauta miestä mihinkään suuntaan, niin silloin hänellä on isoja ongelmia. Vangitkin sanovat sitä samaa.
Empatiakyvyn vahvistamisen ja rooleista luopumisen lisäksi Nieminen keskittyy koira-avusteisessa työskentelyssä läsnäolon harjoittelemiseen sekä vankien tunne-elämään.
– Heidän tunneskaalansa on usein yksipuolinen. He ovat joko iloisia tai ahdistuneita. Koira-avusteisen työskentelyn avulla he voivat oppia tunnistamaan muitakin tunteita. Se helpottaa siviilielämääkin, kun on muutakin kuin vain musta ja valkoinen.
Koira antaa palautetta välittömästi
Loppukyselyyn osallistui kuusi vankia, koska yksi vanki keskeytti koira-avusteisen työskentelyn ennen sitä. Kyselyssä Nieminen esitti vangeille väittämiä työskentelyn vaikutuksista ja pyysi heitä arvioimaan niitä asteikolla 1–10.
Koiran kanssa ei tarvitse esittää mitään.
Korkeimmat pisteet saivat väitteet Odotan koiran tapaamista ja Koira ei tuomitse minua. Yli 9,5 pisteeseen yltivät myös väittämät Koira tekee oloni paremmaksi ja Koira hyväksyy minut juuri tällaisena.
– Ennen hyväksyntää on lähdetty hakemaan tekemällä rikoksia tai liittymällä jengeihin. Nyt sen voi saada eläimeltä. Aava on aidosti läsnä ja nauttii siitä, että joku jaksaa raapia.
Lisäksi koira antaa välittömästi palautetta ympärillään olevien ihmisten toimista, Nieminen sanoo.
– Se kertoo heti, teitkö oikein vai väärin. Koiran kanssa joudut funtsimaan omaa käytöstäsi ja korjaamaan toimintaasi, ja se taas vaikuttaa aivan kaikkeen.
Tykkään olla eläinten kanssa. Ne antavan minulle sielunrauhaa, kertoo elokuun alussa vapautunut Stefan Koskinen. Kuva: Rami Marjamäki
Nieminen kertoo, kuinka eräs vangeista opetti Aavaa jäljestämään. Vanki joutui miettimään, miten hän pääsee tavoitteeseensa ja kuinka hän tarvittaessa muuttaa suunnitelmaansa.
– Rikoksia on helpompi välttää, jos osaa suunnitella omaa toimintaansa. Koiralle ei voi karjua pää punaisena, vaan sille pitää kertoa, mitä siltä toivotaan.
Sekin on jo paljon, jos impulsiivisesti käyttäytyvä vanki pystyy hillitsemään itsensä silloin, kun asiat eivät mene hänen toivomallaan tavalla, Nieminen sanoo.
– Kaikki vangit sanoivat, että eläimelle on helpompi olla empaattinen kuin ihmiselle, mutta työskentely koiran kanssa opetti heille myötätuntoa myös ihmisiä kohtaan.
Niemisen mukaan koira-avusteinen työskentely kehittää lisäksi vankien itsetuntemusta ja sosiaalisia taitoja.
– Eräskin mies, joka vältti kaikkia kontakteja vankilan alueella, kulki koiran kanssa pihan poikki ja kertoi ylpeänä muille, että tämä on Aava.
Koira tarjoaa vangeille myös jutunjuurta.
– Puheet kääntyvät täällä helposti rikoksiin. Olen kuullut, että miehet ovat saunassa keskenään keskustelleet Aavasta, ja siitä on sitten päästy puhumaan muistakin asioista.
Lisää tutkimusta tarvitaan
Kun Johanna Nieminen tulee lounaalta, seisoo Stefan Koskinen jo hänen autonsa luona.
– Saanko päästää Aavan ulos, Koskinen kysyy ja saa Niemiseltä luvan.
Aava saa Koskiselta ensimmäisen makupalan heti auton vierellä. Koskinen kertoo, että hänellä on kotona kolme sekarotuista koiraa.
– Tämä on minulle terapiaa, kun saan olla Aavan kanssa. Vaimon ja muksujen kanssa voin puhua puhelimessa, mutta koirien kanssa on vaikea pitää yhteyttä.
Tapaamisten aikana Koskinen ja Nieminen tavallisesti ulkoiluttavat Aavaa ja puhuvat siinä sivussa muun muassa väkivallattomasta elämästä ja siviiliin siirtymisestä. Tällä kertaa he suuntaavat järven rantaa pitkin kulkevalle pururadalle.
– Johannan kanssa on aina ollut helppo jutella. Vielä helpompaa se on, jos Aava on mukana. Tulen katsomaan Aavaa, ja hän saa olla mukana, Koskinen sanoo ja nauraa.
Hän kertoo tienneensä jo edellisen tuomionsa jälkeen, että alkoholi ei sovi hänelle. Jos Koskinen nauttii miestä väkevämpää, lähtee viha helposti lapasesta.
– Kun suutun, se viha on pohjatonta. Sillä ei ole mitään rajaa. Turussa psykologi sanoi, että minun pitäisi suuttua useammin, mutta vähemmän. Nielen vähän liikaa asioita.
Rikoksia on helpompi välttää, jos osaa suunnitella omaa toimintaansa.
Monille vangeista Aavan tapaaminen on viikon kohokohta, Nieminen kertoo. Hänelle itselleen koira-avusteinen toiminta on työn suola.
– Se lisää työhyvinvointiani ihan mahdottomasti, kun näen vangin ilon ja sen, miten hän menee eteenpäin elämässään. Se antaa minulla puhtia veivata näitä asioita.
Niemisen opinnäytetyöhön osallistuneista vangeista monet toivoivat, että he voisivat ottaa koiran mukaansa osastolle, mutta allergioiden vuoksi se ei ole mahdollista.
– Koira-avusteista työskentelyä vankiloissa pitäisi tutkia lisää, jotta saisimme faktatietoa siitä, miten koiraa voidaan hyödyntää kuntoutuksessa, Nieminen sanoo.
Elokuussa vapautunut Stefan Koskinen olisi mielellään viettänyt enemmänkin aikaa Aavan kanssa, sillä se on hänestä parasta Vilppulassa.
– Vankilaelämä ei ole minua varten. En sano, ettei enää ikinä, mutta teen kaikkeni, etten tule tänne enää uudestaan.
Koira-avusteisuus Suomessa
tavoitteellista koira-avusteista toimintaa on harjoitettu Suomessa runsaat kymmenen vuotta
työnäytön suorittaneita koirakoita on noin sata, ja kiinnostus koira-avusteista toimintaa kohtaan on kasvussa
työskentely soveltuu parhaiten rauhallisille ja ihmisystävällisille koirille
valtaosa koirista auttaa lapsia ja nuoria erityisopetuksessa, puhe- ja psykoterapiassa sekä lastensuojelussa
koirien hyödyntäminen ikäihmisten parissa on yleistymässä
eduskuntaan perustettiin tammikuussa eläinavusteinen työryhmä
