Varhaiskasvatustyössä melu on huomattava kuormitustekijä, joka vaikuttaa sekä lapsiin että aikuisiin. Ääniolosuhteita voi parantaa akustiikalla, pedagogiikalla ja sillä, että mitoituksessa pysytään.
Kolaus siellä ja kiljahdus täällä. Lapsiryhmä pakkautuu eteiseen, ja into tulevasta ulkoiluhetkestä tuntuu korvissa asti: desibelit kipuavat nousuun.
Päiväkodin pihassa ulkoilma pyöristää ääniä, mutta sisälle saapuessa pieniä saa taas muistuttaa äänenvoimakkuuksista. Työpäivän jälkeen varhaiskasvatuksen ammattilainen kaipaa hiljaisuutta.
Melu on lainsäädännön mukaan ääntä, joka on terveydelle haitallista tai joka vähentää merkittävästi ympäristön viihtyisyyttä tai haittaa työntekoa. Melu voidaan myös määritellä ei-toivotuksi, epämiellyttäväksi tai häiritseväksi ääneksi.
Päiväkodin melu on luonteeltaan impulsiivista. Keskimääräinen äänialtistustaso on kahdeksan työtunnin aikana 70–80 desibelin välillä ja voi joissakin tilanteissa nousta jopa 90 desibeliin.
Vertailun vuoksi kerrottakoon, että konserteissa äänitasot pyörivät yleensä 90–100 desibelin tienoilla. Normaali keskustelu synnyttää ääntä useimmiten 50–60 desibelin verran. 80 desibelin alle jäävät äänitasot ovat kuulolle vaarattomia, mutta voivat aiheuttaa muunlaisia ongelmia.
Logopedian yliopistonlehtori ja tutkija Elina Niemitalo-Haapolan mukaan on veteen piirretty viiva, milloin kyseessä on tavanomaisen äänen sijaan melu. Se on myös jokaisen oma subjektiivinen kokemus.
– Ei ole kuitenkaan kyse pelkästään mielipidekysymyksestä tai siitä, että jokin vain kuulostaa kurjalta, vaan voimakkailla äänillä on osoitettavissa olevia negatiivisia vaikutuksia, hän täsmentää.
Melua vähentävät ratkaisut helpottavat
Puheterapeutin töitä erityisesti päiväkoti-ikäisten lasten kanssa tehnyt Niemitalo-Haapola on osallistunut melua tarkastelevaan tutkimukseen ensisijaisesti kuulemisen kautta.
Omassa väitöskirjassaan hän tarkasteli lasten kuuloherätevasteita, jotka kuvastavat sitä, mitä aivoissa tapahtuu, kun ihminen käsittelee kuulemiaan erilaisia ääniä.
Päiväkodin äänimaailma koostuu pienistä yksityiskohdista.
Erityisesti Niemitalo-Haapola vertaili sitä, kuinka kuulotiedon käsittely meluisassa ympäristössä erosi siitä, kun on aivan hiljaista ja rauhallista. Tulosten mukaan 2–4‑vuotiailla lapsilla puheen piirteiden erottelu ja tunnistaminen oli vaikeampaa meluisessa ympäristössä.
Tutkimuksessa oli mukana tyypillisiä yksikielisiä suomalaisia lapsia. Aikaisempi taustakirjallisuus osoittaa, että kielellisen kehityksen riskitekijät, kuten korvatulehdushistoria sekä kielellisen kehityksen haasteet, altistavat entisestään melun negatiivisille vaikutuksille.
– Koska tyypillisillä lapsilla ilmeni haasteita tutkimuksessamme, niin erityisryhmillä voi olettaa olevan vieläkin vaikeampaa, Niemitalo-Haapola sanoo.
Toisessa tutkimuksessa Niemitalo-Haapola oli mukana työryhmässä, joka tarkasteli työpaikan melua aikuisten näkökulmasta. Interventiossa koululuokan akustiikkaa parannettiin, ja opettajien sekä oppilaiden yhteisissä osallistavan melunhallinnan työpajoissa kehitettiin melua vähentäviä ratkaisuja.
– Muutokset helpottivat opettajien äänenkäyttöä ja vähensivät oireita, kuten palan tunnetta kurkussa. Samalla myös oppilaat kokivat melutasojen laskeneen, Niemitalo-Haapola kertoo.
Erilaisia seurauksia
Melun kielteiset seuraukset ilmenevät hyvin eri tavoin. Keholliset vaikutukset viittaavat esimerkiksi melun sykettä ja verenpainetta nostavaan taipumukseen sekä stressihormonitasojen nousuun.
Meluisa ympäristö voi aiheuttaa lihasjännitystä, päänsärkyä, ärsyyntyneisyyttä ja väsymystä.
Melu koettelee kehoa myös äänen tuottajan näkökulmasta, sillä korkeat melutasot pakottavat nostamaan omaa äänenvoimakkuutta. Seurauksena voi olla äänen rasittumista sekä käheytymistä.
Lisäksi melu vaikuttaa muistiin ja keskittymiseen.
– Yksittäinen kaapin oven sulkeutumisesta lähtevä kolahdus ei ehkä tunnu merkitykselliseltä, mutta toistuessaan äkillinen ääni voi suunnata tarkkaavaisuutta keskittymistä häiritsevällä tavalla, Niemitalo-Haapola huomauttaa.
Huonot kuunteluolosuhteet vaikuttavat myös oppimistuloksiin heikentävästi. Melu koettelee kielellisten taitojen kehittymistä, koska puheen havaitseminen vaikeutuu ja kuulomuisti heikkenee.
– Kun tarkastellaan, kuinka laajalla skaalalla melu vaikuttaa tehtävistä suoriutumiseen ja hyvinvointiin, ei haittatekijän merkitystä voi vähätellä, Niemitalo-Haapola sanoo.
Pienistä yksityiskohdista kiinni
Huonoihin ääniolosuhteisiin puututaan ääniergonomialla. Erilaiset toimet parantavat äänimaailmaa sekä puheen tuottamisen että vastaanottamisen kannalta.
Rakenteelliset keinot parantavat tilojen akustiikkaa. Esimerkiksi akustiikkalevyillä voidaan varmistaa, ettei tilan jälkikaiunta-ajat ole liian pitkiä.
– Ratkaisuilla haetaan optimaalista tilannetta puheäänen tuottamisen ja kuuntelemisen näkökulmasta. Täysin kaiutonta tilaa ei tule luoda, jotta työntekijän on edelleen mahdollista saada kuulopalautetta omasta puheestaan.
Äänimaailma voi olla pienistä yksityiskohdista kiinni.
– Tarkastetaan, että huopanastat tuolien jalkojen alla ovat pysyneet paikoillaan, ja lisätään laatikoihin stoppareita. Lasten leikkipaikalle lisätään vaimentavia materiaaleja, Niemitalo-Haapola luettelee.
Melu aiheuttaa fyysisiä ja kognitiivisia haittoja.
Toiminnan aikaiset keinot sen sijaan liittyvät siihen, kuinka tilassa ollaan. Mitä enemmän ihmisiä samassa tilassa on, sitä enemmän ääntä syntyy, eli mitoitusasiat tulevat kyseeseen myös ääniergonomiaa tarkastellessa.
Jos ryhmäkoko ylittyy tai henkilöstömitoitus alittuu, tulee asiasta tehdä kirjallinen ilmoitus esihenkilölle.
Tarvittaessa työntekijät voivat itse pohtia, voisiko suurta ryhmää porrastaa tai jakaa tietyissä toiminnoissa pienempiin yksiköihin melun vähentämiseksi.
– Lapset omaksuvat nopeasti yhteisiä käytänteitä, kuten erilaisia merkkejä siitä, että ääntä tulee laskea. Kannattaa myös käydä keskustelua siitä, miltä melu tuntuu, kuinka se vaikuttaa ja mistä melua syntyy meidän ryhmässämme.
Toiminnan aikaiset ratkaisut ovatkin ensikädessä pedagogisia ja tilankäytöllisiä.
– Toisaalta on tärkeää hyväksyä, että lapsista saakin lähteä ääntä ja että tarjotaan myös tiloja, joissa äänekkäämpi leikkiminen on sallittua. Lasten kanssa voi esimerkiksi käydä läpi, että ulkoääni on erilainen kuin sisä-ääni, Niemitalo-Haapola sanoo.
Kaikilla oikeus hyvään äänimaailmaan
Ääniergonomiaa on helpointa luoda heti tilan rakentamisvaiheessa.
– Uutta päiväkotia rakennettaessa voidaan puhtaalta pöydältä miettiä, millaisia tilaratkaisuja kannattaa tehdä ja millaisia kalusteita tilataan.
Vanhaankin tilaan voi tehdä merkittäviä parannuksia. Kunta voi rakennusvalvonnan kautta tilata akustiikkasuunnittelijan tai akustiikkainsinöörin arvioimaan tiloja ja tekemään suunnitelman ääniympäristön päivittämisestä.
Niemitalo-Haapolan mukaan suomalaisissa päiväkodeissa on paljon vaihtelua siinä, miten hyvin ääniergonomia on otettu huomioon. Vaihtelu voi olla suurta eri osastojenkin välillä.
– Rakennuksen kunto, ryhmäkoot ja tilaa käyttävien henkilöiden toimintatavat vaikuttavat siihen, millainen äänimaailma tilassa on, hän sanoo.
Viimeisenä vaihtoehtona joissakin päiväkodeissa on otettu käyttöön lasten ja henkilökunnan kuulosuojaimia meluhaittojen kitkemiseksi. Niemitalo-Haapolan mukaan kuulosuojainten käyttäminen tarkoittaa sitä, että hoidetaan oiretta, ei syytä.
– Mikäli arjessa tarvitaan kuulosuojaimia, on mietittävä, miten tilan akustiset ominaisuudet, ryhmäkoko ja toimintatavat saadaan sellaisiksi, että kuulosuojaimille ei ole tarvetta. Päiväkodin lapsilla ja aikuisilla on oikeus äänimaailmaltaan hyvään kasvu‑, oppimis- ja työskentely-ympäristöön, hän sanoo.
Lähteet:
Kuuloliitto: Kuulolla työssä ‑viestintäkampanja
Stm & Stakes: Päivähoidon turvallisuussuunnittelu
Ella Rantanen
