Marcus Weckström on tutkinut sitä, miten Talentia on edistänyt sosiaalityön ammatillistumista. Hän toivoo, että valtio ei höllentäisi sosiaalityön koulutusvaatimuksia. Kuva: Linnéyliopisto
Talentiassa voidaan olla ylpeitä sosiaalityön ammatillistumiseksi tehdystä työstä, kertoo järjestöstä väitöskirjan kirjoittanut Marcus Weckström.
Talentian työ sosiaalityön ammatillistumisen edistämiseksi on kouluesimerkki siitä, miten ammattijärjestön tulisi toimia saavuttaakseen pitkän aikavälin strategiset tavoitteensa – varsinkin tavoitteen sosiaalityön legitimoimisesta.
Näin toteaa yliopistonlehtori Marcus Weckström, joka on kirjoittanut aiheesta väitöskirjan.
Weckströmin väitöskirja Strävan efter legitimation: en finländsk socialarbetarorganisations professionaliseringsstrategier julkaistiin vuonna 2022 (Linnéuniversitetet).
Legitimaatio tarkoittaa sitä, että tiettyyn ammattiin, eli tässä tapauksessa sosiaalityöhön, liittyy osaamisvaatimuksia tai koulutusta koskevia määräyksiä tai lakeja. Väitöskirjan yleistavoitteena on ymmärtää ja selittää sitä, miten Talentia on pyrkinyt edistämään sosiaalityön ammatillistumista.
– Keskeisimpänä löydöksenä on se, miten määrätietoisesti Talentia on kehittänyt käyttämiään strategioita. Kaikilla organisaatioilla on teorioita, jotka kehittyvät ajan myötä, mutta tämä ympyrä on varsin ainutlaatuinen, Weckström sanoo.
Ympyrällä hän viittaa niin sanottuun Veikon ympyrään, jonka kehitti sosiaalityöntekijä Veikko Niemi ja jota on käytetty organisaatiossa laajasti aina 1970-luvulta lähtien. Ympyrä koristaa myös Weckströmin väitöskirjan kantta.
Talentia on työskennellyt määrätietoisesti ja strategisesti.
Strategia on koottu ympyrädiagrammiin, jossa on kuusi osaa: työn sisältö, status, toiminnan organisaatio, koulutus, palkka ja kelpoisuusvaatimukset. Palkkatason nostamiseksi tehtävä työ kytkeytyy strategian muihin osiin, kuten koulutuksen kehittämistä koskevaan vaatimukseen.
– Veikon malli pitää kutinsa yhä tänä päivänä. Hän onnistui muotoilemaan strategisia tavoitteita, jotka toimivat sekä sisäisesti että ulkoisesti, ja yleistavoitteena on toimia asiakkaiden tilanteen parantamiseksi, Weckström sanoo.
Ruotsissa ollaan kiinnostuneita mitä Suomessa tapahtuu
Weckströmin päätös tehdä suomalaisen ammattijärjestön työtä käsittelevä väitöskirja ruotsalaiseen yliopistoon ei ollut itsestään selvä.
Kun hän pääsi Växjössä toimivan Linné-yliopiston tohtoriohjelmaan syksyllä 2017, ajatuksena oli vertailla sosiaalityön ammatillistumiseksi tehtyä pohjoismaisten ammattiyhdistysten työtä. Aihe kapeni kapenemistaan, ja lopuksi koko fokus oli Talentiassa.
– Mietin kuitenkin, ketä se kiinnostaisi Ruotsissa. ”Emmehän me muuten saa mitään käsitystä asiasta”, vastasi ohjaajani. Ruotsissa ollaan tosi kiinnostuneita siitä, mitä Suomessa tapahtuu, mutta rajoitteena on kieli.
Weckström valmisteli väitöskirjaansa viisi vuotta. Hän tutustui aiempaan akateemiseen tutkimukseen ja teoriaan ja teki syväluotauksen Talentian historiaan.
Hän muun muassa luki toimintakertomukset vuosilta 1949–2018 (1 082 sivua), liittolehdet vuosilta 1950–2018 (yhteensä 486 irtonumeroa) ja suuren määrän muuta aineistoa, kuten lausuntovastauksia, julkisia selvityksiä ja kokouspöytäkirjoja.
Aineistosta kävi vähitellen selväksi muutamien avainhenkilöiden ratkaiseva rooli ammatillistumiseen liittyvässä Talentian strategiatyössä. Weckström päätyi siksi haastattelemaan Airi Salmia, Aulikki Kananojaa, Mervi Tolosta ja Tero Ristimäkeä.
Jännitteistä huolimatta kannattaa pitää yhtä.
Kun Weckströmiltä kysyy, kävikö aineistosta tai haastatteluista ilmi, että Talentia olisi tehnyt aiemmin ammatillistumiseen vaikuttaneita virheitä, hän vastaa näin:
– Asioita on punnittu moneen otteeseen. Tosi moni pitää yhä virheenä sitä, että samaan järjestöön yritetään mahduttaa eri ammattiryhmiä. ”Miten ihmeessä kattojärjestö voi ajaa kenenkään asiaa, kun mukaan otetaan kaikki”, haastateltavat pohtivat.
Weckströmin mukaan Talentiassa on kuitenkin päädytty siihen, että järjestön koko ratkaisee ja että kaikkia hyödyttää olla samassa veneessä. Hän katsoo myös, että organisaatiossa on aihetta tyytyväisyyteen.
– Kyllä he voivat taputtaa itseään olalle. En usko, että Talentia olisi onnistunut pitämään kiinni ammatillistumistavoitteesta ilman 1960–1970-luvulla tehtyä ideologista työtä. Talentia on työskennellyt määrätietoisesti ja strategisesti, ja siitä on tullut ääni, jota kuunnellaan.
Yhtä kannattaa pitää
Mitä haluaisit itse nostaa esiin väitöskirjastasi?
– Jännitteistä huolimatta kannattaa pitää yhtä. Oli Veikko Niemen idea, että kaikki yhdistyisivät samaan järjestöön: ”Olemme tehokkaita, vaikka riitelemme välillä.”
– Jos ääniä on monia, poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen vaikeutuu.
Marcus Weckström toivoo, että valtiovalta ei höllentäisi sosiaalityön koulutusvaatimuksia. Hän mainitsee ruotsalaisen sosiologin Thomas Branten määritelmän professioista tietopohjaisina ammatteina.
– Koulutuksen perustuminen tieteeseen on keskeinen vaatimus. Jos vaatimuksia höllennetään, silloin katoaa myös tutkimus ja sitä myötä kytkös profession ja tieteellisen tiedon väliltä. Silloin voidaan unohtaa sekä ammatin laadullinen kehittäminen että palkkatason nostaminen ja puhua pikemmin epäammatillistumisesta, Weckström sanoo.
MARCUS WECKSTRÖM opiskeli sosiaalipolitiikkaa ja valtiotieteitä Åbo Akademissa. Weckström sai ensimmäisen työpaikkansa sosiaalialalta vuonna 1997.
Hän työskenteli Helsingin kaupungin erityissosiaalitoimistossa perheettömien ja asunnottomien aikuisasiakkaiden kanssa ja täydensi samalla sosiaalityön koulutustaan Helsingin yliopistossa.
– Se oli sangen omaleimainen työpaikka, jossa oli kiinnostavia ihmisiä. Viihdyin hyvin ja pidin syrjäytymisasioihin keskittymisestä.
Weckström työskenteli myöhemmin muun muassa Y-Säätiössä vastuualueenaan asunnottomuus ja sen jälkeen Helsingin kaupungin ruotsinkielisissä sosiaalipalveluissa toimeentulotuen ja aikuisten palveluiden parissa.
Samaan aikaan hän pääsi lisensiaattikoulutukseen ja kirjoitti lisensiaatintutkimuksensa Helsingin yliopistossa aiheesta koulutus, jatkokoulutus ja kelpoisuus (2012).
Nykyisin Weckström työskentelee yliopistolehtorina Linné-yliopistossa Ruotsissa.
Teksti on julkaistu ruotsiksi lyhyempänä versiona Talentia-lehdessä 3/2023.
