Vankiloiden resurssipula – uhka yhteiskunnan turvallisuudelle?

Kuluneen viikon aikana olemme saaneet seurata uutisointia vankiloiden vaikeasta tilanteesta ja hallituksen esittämistä lainsäädäntöuudistuksista, joiden vaikutukset tulevat näkymään merkittävänä vankimäärän kasvuna. Kasvuna, johon Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) yksiköillä ei nykyiselläänkään ole mahdollista vastata.  Syytä on lisäksi muistaa se tosiasia, että myös tulevat leikkaukset kohdistuvat sekä Riseen että Riselle muun muassa koulutus- ja kuntoutuspalveluita tuottaviin oppilaitoksiin ja järjestöihin, jotka toimivat lisäksi vapautuvien vankien tukena ja tekevät arvokasta työtä uusintarikollisuuden ehkäisyssä ja rikollisuudesta irrottautumisen tukemisessa.

Yle kertoo artikkelissaan Janista, joka on vankeustuomionsa loppusuoralla. Jani kertoo osallistuneensa vankeusaikana liki vuoden pituiseen kuntoutusjatkumoon, jossa hän on päässyt käsittelemään sekä päihde- että väkivaltaproblematiikkaansa. Merkittävää on myös se, että hänellä on vankeusaikana diagnosoitu ADHD, johon hän saa nyt asianmukaista hoitoa. Vakavista huumausainerikoksista tuomittu mies tavoittelee nyt elämää perheenisänä ja vaikuttaa saaneen hyvät eväät elämänmuutoksen toteuttamiseen.

Ilman riittäviä resursseja kuntoutuksen järjestäminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Vaikka intensiivisestä kuntoutuksesta vankilaympäristöissä on hyviä kokemuksia, kuntoutusosastoja on jouduttu resurssien puutteen vuoksi lakkauttamaan, jonot olemassa oleville osastoille ovat pitkiä ja yksilöllisen työskentelyn mahdollisuudet henkilöstöpulan vuoksi heikentyneet. Ne työntekijät, joiden pitäisi pystyä tarjoamaan tukea ja aikaa muutokselle, ovat itse uupuneita ja tuen tarpeessa.

Vankila-aika on monelle rikollisuudesta irtautumisen kannalta merkittävää aikaa. Se voi parhaimmillaan laittaa ihmisen pohtimaan, mitä elämältään haluaa, ja on mahdollistanut matalan kynnyksen avun ja tuen saamiselle. Nykyiset uutiset vankiloiden tilanteesta huolestuttavat. Osastoja joudutaan pitämään suljettuina, vangit eivät pysty osallistumaan kuntouttaviin toimintoihin ja vangit viettävät lähinnä aikaa keskenään. Toisin sanoen vankiosastojen ilmapiiri ei näissä tilanteissa tue rikollisuudesta irrottautumista ja vaatii yksilöltä todella paljon muuttaa elämäänsä olosuhteissa, joissa ympärillä käytetään aktiivisesti päihteitä ja suunnitellaan uusia rikoksia. Lisäksi tilanne lisää turvattomuutta niin vankien kuin henkilökunnankin joukossa. Päihteettömyyttä ja desistanssia tukevan ympäristön rakentaminen vaatii innostusta, uskoa, osaamista, intensiivistä lähityötä – eli toisin sanoen aika- ja henkilöstöresursseja.

Ratkaisua minulla ei näihin ongelmiin ole, mutta Rikosseuraamusala Talentian tehtävänä on toimia rikoksilla oireilevien sekä rikostaustaisten kanssa työskentelevien äänitorvena. Henkilöstön hyvinvointi on edellytys laadukkaalle ja vaikuttavalle työlle, ja muutostyöskentelyn tukeminen on meidän kaikkien etu. Rikostaustaisten kuntoutus niin vankeusaikana kuin sen jälkeenkin säästää monin verroin enemmän yhteiskunnan varoja kuin siihen käytetään, puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen vähenemisestä. Rikollisuus ja vankeusrangaistukset kun eivät kosketa pelkästään tekijää ja teon uhria, vaan myös kaikkien osapuolten läheisiä, yhteisöä ja ympäröivää yhteiskuntaa.

Merja Alakruuvi

Kirjoittaja on Rikosseuraamusala Talentian hallituksen jäsen ja pitkän linjan rikosseuraamusalan ammattilainen, joka työskentelee tällä hetkellä väkivaltatyön asiantuntijana

Lisää aiheesta: https://yle.fi/a/74-20087184, https://yle.fi/a/74-20087185