Sosiaalinen oikeudenmukaisuus kuraattorityön laatukriteerinä

Tiedolla johtamisen ja näyttöön perustuvan käytännön edistämisen tarpeet ovat saaneet pohtimaan, onko meillä yhteinen visio siitä, mihin tietoon kuraattorityön ammatillinen johtaminen ja työssä käytettävien menetelmien valinta perustuu? Miten tietoa eri ilmiöistä voitaisiin vielä paremmin hyödyntää ehkäisystrategioiden kehittämisessä sekä millaisia ovat näyttöön perustuvat menetelmät, joilla kuraattorityössä voidaan edistää ja ylläpitää yksilöiden, perheiden ja oppilaitosyhteisöjen toimintakykyä, sosiaalista hyvinvointia, turvallisuutta ja osallisuutta?

Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa

Eettisesti kestävän kuraattorityön ja sen kehittämisen tulee lain ohella perustua alan eli koulun sosiaalityön parhaaseen tutkimustietoon. Kyse on kansainvälisesti tunnustetusta sosiaalityön erityisalasta, jossa ammattieettisesti kestävää, ihmisarvoa ja -oikeuksia edistävää käytäntöä kehitetään tietoon perustuen. Paikalliseen kontekstiin sovittaen voimme hyödyntää myös alan kansainvälistä tutkimustietoa kuraattoripalveluiden kehittämisessä. Kyseessä on tieteenala, joka pyrkii edistämään yhteiskunnallista muutosta ja kehitystä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ihmisten ja yhteisöjen voimaantumista ja valtaistumista. 

Vuosikymmenten ajan koulun sosiaalityön tutkijat ovat nostaneet esiin käytännön ja tutkimustiedon välisen kuilun ja esittäneet kritiikkiä liiallista yksilölähtöisyyttä kohtaan (Kelly ym 2010, 4). Koulun sosiaalityön tavoitteena olevaa systeemistä muutosta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi  ei saavuteta yksilö- ja oirekeskeisillä lähestymistavoilla. Yhteisöissä sosiaalityön osaamista tarvitaan sosiaalisen ympäristön, ehkäisystrategioiden ja rakenteiden kehittämiseen. 

Koulun sosiaalityön teoreettisia lähtökohtia

Näyttöön perustuvan koulun sosiaalityön elementtejä kuvataan julkaisussa School Social Work: An Evidence-informed Framework for Practice (Kelly ym., 2010). Teoksessa tutkijat esittelevät kaksi käytännön kehittämistä tukevaa lähtökohtaa, monitasoisen ja tehostuvan tuen kehyksen ja kliinisen nelikentän. Ne näyttäytyvät mahdollisuuksina edistää myös paikallisen kuraattorityön kehittämistä ja toimintaympäristöömme soveltuvien näyttöön perustuvien menetelmien valintaa.

Monitasoinen joustavasti tehostuva kehys (MTSS multi-tiered system of support) luo raamit kokonaisvaltaiselle työotteelle sekä yhteistyörakenteille eri toimijoiden kanssa toteutettavassa yhteisessä työssä. Teoksessa School Social Work Practice, Policy and Research (Kelly ym. 2022) tutkijat kuvaavat eri ilmiöistä käsin kompleksisen käytännön rakentamista monitasoisen tuen viitekehyksessä. Kuvatut esimerkit auttavat ymmärtämään, miten eri ilmiöiden kuten mielenterveysongelmien, kiusaamisen ja väkivallan sekä koulupoissaolojen juurisyyt juontavat yhteisöihin. Teoksessa kuvataan, miten sosiaalinen ympäristö ja vuorovaikutussuhteet voivat olla sekä hyvin- että pahoinvoinnin lähteitä ja sen vuoksi palvelumme tulee kohdistua koko kouluyhteisöön, sen toimintakulttuuriin ja ilmapiiriin. 

Kuva: https://studentbehaviorblog.org/multi-tiered-frameworks

Eri tasoilla toimivissa tiimeissä välitetään, jaetaan ja kerätään tietoa, jonka pohjalta työtä suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan yhdessä. Kouluyhteisön ja ryhmien tasolla tiimit kootaan tehtäväkokonaisuuden tai ilmiön ympärille kuten meilläkin opiskeluhuoltoryhmissä työtä tehdään koko kouluyhteisön sekä yksittäisten luokkien ja ryhmien hyvinvoinnin eteen. Yksilötasolla systeeminen verkostoyhteistyö rakennetaan tapauskohtaisesti oppilaan tilanteen ympärille monialaisen asiantuntijaryhmän tavoin.

Koulun sosiaalityössä eri tason interventioilla pyritään vastaamaan opiskelijoiden sosiaalisiin, emotionaalisiin ja käyttäytymiseen liittyviin tarpeisiin. Monitasoinen kehys ohjaa valitsemaan interventioista ne, joilla voidaan edistää kaikkien lasten, nuorten ja perheiden oppimista tukevaa hyvinvointia ja joita voidaan tehostaa ryhmien ja yksilöllisten tuen tarpeiden perusteella. Keskeistä on ymmärrys suojaavista ja riskitekijöistä sekä pyrkimys vaikuttaa niihin eri tasoilla.

Frey & Dupper (2005) kehittivät kliinisen nelikentän tukeakseen koulun sosiaalityön tavoitteisiin vastaavien menetelmien tunnistamista. Se, että jokin menetelmä on todettu vaikuttavaksi, ei vielä riitä. Nelikenttä auttaa valitsemaan näyttöön perustuvista interventioista ne, joilla voidaan vastata sekä yksilöllisiin tarpeisiin että edistää systeemistä muutosta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta koulujärjestelmän sisällä.

Kuva: Frey & Dupper (2005)

Nelikentän pystyakseli jakaa interventiot vasemmalla puolella yksittäisten opiskelijoiden ja perheiden tai pienten ryhmien tarpeisiin vastaaviin. Oikealle sijoittuvat ne, joilla voidaan vastata koko koululuokan, koulun tai laajemman systeemin tarpeisiin. Vaaka-akseli jaottelee interventiot sen mukaan kohdentuvatko ne yksilö- vai ympäristötekijöihin. A ja B lohkon interventioilla tavoitellaan muutosta luokkahuone-, koti- tai kouluympäristöön liittyvissä tekijöissä, kun taas C ja D lohkon interventioilla tavoitellaan muutosta yksilön ominaisuuksissa ja taidoissa. 

Nelikenttä auttaa sosiaalityöntekijöitä tunnistamaa ja valitsemaan menetelmät, joilla voidaan operoida monitasoisen kehyksen eri tasoilla. Vahvasti suositeltavat menetelmät ovat niitä, jotka tukevat systeemisen muutoksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämistä. Nämä menetelmät eivät sijoitu nelikentässä vain yhteen lohkoon, vaan parhaimmillaan jopa kaikkiin. Ne ovat menetelmiä, joita voidaan hyödyntää sekä yhteisöllisessä että yksilökohtaisessa työssä ja joilla tavoitellaan muutosta sekä yksilö- että ympäristötekijöissä. Kelly ja kollegat (2010) havainnollistavat esimerkein nelikentän hyödyntämistä menetelmien valinnassa. Teoksessa mainitaan muutamia Suomessakin tunnettuja menetelmiä kuten CBT-pohjainen FRIENDS, jota yhdessä eri toimijoiden kanssa voidaan toteuttaa universaalisti koko luokan, koulun tai jopa alueen tasolla, tehostaa kohdennettuina ryhmäinterventioina tai yksilön tukitapaamisilla. Se on esimerkki kuraattorityöhön soveltuvasta menetelmästä, jolla edistetään kaikkien lasten ja nuorten mielenterveyttä, ehkäistään ongelmien syntymistä sekä vastataan yksilöllisiin tarpeisiin.

Kohti eettisesti kestävää käytäntöä

Kansainvälinen tutkimustieto auttaa lisäämään yhteistä ymmärrystä kuraattorityön kehittämisen suunnasta ja siitä, miten kuraattorityössä sosiaalisia taitoja ja suhteita vahvistamalla ei tueta ainoastaan oppimista ja hyvinvointia vaan ehkäistään eri ongelmien syntymistä. Tietoon perustuva kehittäminen auttaa meitä väistämään muualla tunnistettuja sudenkuoppia. Koulun sosiaalityön tutkijoiden mukaan alan tutkimuksen puutteellinen tuntemus, riittämättömät mielenterveyspalvelut sekä lohkon C mukaisten menetelmien painottaminen ovat johtaneet kritisoituun liian yksilökeskeiseen käytäntöön (Kelly ym, 2010). Sosiaalinen oikeudenmukaisuus työn laatukriteerinä ohjaa etsimään systeemisempiä lähestymistapoja.

Nyt viimeistään on aika herätellä keskustelua siitä, mihin tietoon kuraattorityön johtaminen ja työssä käytettävien menetelmien valinta perustuu? Miten tunnistetaan ja valitaan menetelmät, joilla vastataan paremmin monimutkaisiin ongelmiin? Tietoa on saatavilla, jos alaa halutaan sillä kehittää. Opiskeluhuollon strategioihin sisällytettävillä ja toimintaympäristön kanssa yhteisesti käyttöönotettavilla interventioilla on mahdollista tavoitella sosiaalista oikeudenmukaisuutta koulujärjestelmän sisällä. 

Eija Tommo

Koulukuraattorit ry – Skolkuratorer rf hallituksen jäsen

Erikoissosiaalityöntekijä YTM, rakenteellinen sosiaalityö

Lähteet:

Frey, Andy J & Dupper, David (2005). A Broader Conceptual Approach to Clinical Practice for the 21st Century. Children & Schools, 27(1), 33-44.

Kelly, Michael S & Raines, James C, & Stone, Susan & Frey Andy (2010). School Social Work: An Evidence-informed Framework for Practice. New York: Oxford University Press.

Kelly M. S., Massat C. R., and Constable R. (2022). School Social Work: Practice, Policy, and Research. New York: Oxford University Press.