Anne-Maria Perttula
Puheenjohtajuutta ja ammattiyhdistystoimintaa
vuosien varrelta
Olen Anne-Maria Perttula, valmistunut sosiaalityöntekijäksi
vuonna 1983 Tampereen yliopistosta.
Työuraa siis on jo sen verran että eläkeikä häämöttää.
Olen toiminut sosiaalitoimen ja terveydenhuollon parissa
koko ikäni ja nyt viimeisin uraputki yksityisen sektorin
puolella päihdehuollon tehtävissä.
Ammattiyhdistystoiminta on ollut minulle itsestään selvä
valinta jo varhaisesta työurasta lähtien. Siihen on kuulunut
luottamusmiestehtäviä, yhdyshenkilönä oloa, yhdistyksen
hallituksessa toimimista eri rooleissa sekä emoTalentian
hallinnossa toimimista.
Miksi ammattiyhdistystoiminta ja liittoon kuuluminen
on ollut tärkeää minulle?
Jotta voi ponnekkaasti vaatia ja valvoa sekä omia että
kollegoiden etuja, on oltava mukana vähintäänkin
seuraamassa, mitä edunvalvonnan rintamalla tapahtuu.
Ammattiyhdistys tarjoaa edunvalvonnan lisäksi,
ammatillista tukea koulutuksen muodossa, sosiaalista
verkostoitumista oman alan ihmisten kesken eri puolille
maata sekä yhteisöllisyyttä oman jaksamisen tueksi.
Virkistys ja vapaa-ajan toiminta sopivassa suhteessa on
tärkeä osa yhdistyksen tarjoamaa palvelua.
Puheenjohtajavuosieni aikana ja sen jälkeenkin olen
monesti joutunut muistuttamaan yhdistyksen
tarkoituksesta tilanteissa, jossa virkistäytyminen ja viihde
on nostanut päätään liian kanssa. Muistutuksena
yhdistyksemme säännöt:
Yhdistyksen tarkoituksena on toimia toiminta-alueensa
sosiaalityön yliopistollisen tutkinnon, sosiaali- ja
terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, sosiaalialan
korkea-asteen tutkinnon ja sosiaalialalle soveltuvan
korkeakoulututkinnon suorittaneiden sekä vastaavia
tutkintoja suorittavien opiskelijoiden edunvalvojina; ja
siinä tarkoituksessa
1. koota jäsenensä yhdistyksen ja sitä kautta Sosiaalialan
korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:n
toimintaan,
2. vahvistaa jäsenkuntansa palkkauksellisia, ammatillisia
ja yleisiä taloudellisia ja sosiaalisia etuja;
3. toimia jäsenkuntansa hyvinvoinnin ja elämisen laadun
parantamiseksi,
4. edistää jäsentensä järjestö- ja ammattitietouden
kehittämistä sekä
5. edistää ja vahvistaa ammattialansa yleisiä edellytyksiä
ja asemaa toiminta-alueellaan.
Puheenjohtajuus on vastuun kantamista yhdessä
hallituksen kanssa.
Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan tulee aina olla
hallituksen varsinainen jäsen ja hänelle kuuluvat
puheenjohtajan tehtävien lisäksi myös hallituksen jäsenen
tehtävät. Puheenjohtaja on yhdistyksensä kasvot. Hän
johtaa puhetta hallituksen kokouksissa ja vetää hallituksen
työskentelyä. Lisäksi hän vastaa yhdistyksen toiminnan
kokonaisuudesta. Puheenjohtaja johtaa yhdistyksen
kehittämistä ja vastaa hallituksen sisäisestä toimivuudesta
ja yhteishengestä. Muut tehtävät puheenjohtaja voi
mainiosti delegoida muille hallituksen jäsenille. Tehtävien
jakaminen hallituksen ja työryhmien jäsenille ei aina ole
ollut helppoa ja monesti puheenjohtajan rooliin kasaantuu
tehtävää liian kanssa. Yhteistyö työryhmien ja hallituksen
kesken on ehdoton edellytys järkevälle toiminnalle.
Huomasin itse jossain vaiheessa vaikeudet saada
motivoitua väkeä toimintaan. Tämä ei toki ollut vain
Talentia Keski-Suomessa tehty havainto vaan sama ilmiö
yhteisten asioiden hoitamisesta koski muitakin järjestöjä.
Yhteisöllisyys on liukunut pikkuhiljaa individualistiseen
suuntaan, oman edun ja asian hoitamiseksi. Talkoohenki
on hiipunut ja vaatimukset erilaisista korvauksista
tehtävien tekemiseen lisääntyneet. Vapaa-ajan
käyttäminen yhteisten asioiden hoitoon ei ole enää kovin
houkuttelevaa. Tämä on haaste yhdistystoiminnalle.
Mikä on muuttunut vuosien saatossa?
Edellä jo nostinkin esiin, ettei yhdistystoiminnassa
toimimisen motivaatio ole enää sama kuin aiemmin
lähtiessäni mukaan. Edunvalvonta on siirtynyt
voimakkaammin yksilön asioiden hoitamiseksi eikä enää
joukkovoimalla vaikuttamiseen ammattiryhmittäin.
Lakkoja ei ole vuosiin nähty, mielenilmauksia kylläkin
(mm. kiky-tunteihin liittyen). Paikallinen yhdistys harvoin
on paikalla valvomassa ammattialojen etuja, vaan
edunvalvonta tapahtuu liiton / sopimusasiantuntijoiden
välityksellä. Luottamusmiehiä on vaikea saada tehtäviin
niin kunnallisella kuin yksityiselläkin sektorilla.
Yhteistoimintaneuvottelut eivät houkuta
luottamustehtäviin ketään: ”sylkykuppina” ei ole kiva olla.
Luottamusmies saa kuitenkin liitolta tukea toimintaansa ja
on äärimmäisen tärkeä henkilö tukemaan rivijäsentä
ristiriitatilanteissa. Kannustan ryhtymään
luottamusmieheksi.
Ammattiliittoon kuuluminen ei ole itsestään selvää,
tietoisuus ammattiliiton etuuksista tai palveluista etenkin
nuorempien ikäluokkien tultua ei ole kovin hyvällä tasolla.
Tiedottaminen on siirtynyt sähköiseksi tiedottamiseksi ja
runsaasta tietotulvasta on vaikea poimia nimenomaan
ammattiyhdistystoimintaan liittyvää itselle tärkeää asiaa.
Näin vanhana toimijana kaipaan aina konkreettista paperia
tiedotteen muodossa, mutta se ei ole enää tätä päivää.
Valitettavasti itse en aina jaksa innostua sähköisestä
mediasta ja tiedotteesta.
Sosiaalialan paineet resurssien riittämättömyyden,
asiakaskunnan moniongelmaisuuden, työajan riittävyyden
ja matalapalkkaisuuden alla näkyy myös jaksamisena
ammattiyhdistyksen puolella. Vapaa-aikaa ei jaksa enää
käyttää yhdistysasioihin. Talentia Keski-Suomi on
mielestäni sangen ansiokkaasti panostanut
työssäjaksamiseen ja virkistykseen vuosien varrella. On
ollut Lapin reissua, teatterimatkaa, vaellusta,
viikonloppuja kylpylöissä, shoppailua, konserttia, teatteria,
hyvää ruokaa jne. Toiminnan painopisteeseen on selkeästi
noussut vaatimus työhyvinvoinnin ja vapaa-ajan
viettomahdollisuuksien lisäämisestä. Sopivassa suhteessa
edunvalvontaa ja virkistystä, on hyvä konsepti
ammattiyhdistyksen toiminnalle. Toiminnan maksullisuus
/ maksuttomuus tuo oman haasteensa yhdistykselle, jonka
tulot perustuvat jäsenmaksupalautuksiin ja jäsenmäärään
yhdistyksessä.
On hyvä myös kurkistaa ajoittain muun maailman
tapahtumiin sosiaalialalla ja sitä yhdistyksemme on
toteuttanut opintomatkojen puitteissa sekä vierailemalla
muissa alueyhdistyksissä. Verkostoituminen on mielestäni
lisääntynyt vuosien saatossa ja katson sen eduksi.
Aikanaan emoTalentian palkkaamat alueasiamiehet
lisäsivät kanssakäymistä mutta viime vuodet ovat vieneet
tarpeettoman paljon alueasiamiesten (nyk.
sopimusasiatuntijat) Helsingin päähän
”virkamieshommiin” eikä kentällä ole samalla tavalla enää
kohdattu.
Jäsenhankinta ja jäsenpito on vaikeutunut vuosien varrella.
Sosiaalialan opiskelijat ovat jäsenhankinnan tärkeä
kohderyhmä ja siihen on jatkossakin panostettava. Miten
saada jäsen pysymään ammattiliitossa myöhemmin, on
melkoinen haaste. Emme pysty lahjomaan vuositasolla
jäsenistöä emmekä tarjoamaan ilmaispalveluja joka vuosi
johtuen yhdistyksen pienestä koosta ja talouden
sanelemista rajoitteista. Edunvalvontaan tarvitaan
tiedottamista ja emoTalentian tukea vahvasti myös
jatkossa. Uutiskirjeet ja säännöllinen yhteydenpito
jäsenistöön on tärkeää. Jäsensihteerin ja uuden
jäsenvastaavan tehtävä vaatii meidän kaikkien yhteistä
pohdintaa jäsenpitoon liittyen. Ammattiyhdistystä
tarvitaan edelleen mutta toimintatapoja ja jäsenpalveluja
pitää tarkastella ajan henkeen sopivaksi. Toivottavaa olisi
saada jäsenistöltä palautetta mikä toimii ja mikä ei. Mihin
sinä tarvitset ammattiyhdistystä?