Elinikäinen oppiminen on yhteinen asia

Jatkuva oppiminen esiintyy tiuhaan puheissa, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa – ja edellyttää? Kaikki lähtee hyvästä johtamisesta, sanoo sote-alaan perehtynyt työelämän kehittäjä Marketta Hämäläinen.

Uusia järjestelmiä, muuttuvia käytäntöjä ja jatkuvasti päivittyvää tutkimustietoa. Sosiaalialalla pitää oppia koko ajan uutta.

”Elinikäisessä oppimisessa kulkevat rinnakkain oma kehittyminen ja se, mitä organisaatio toivoo työntekijältä. Oppimisen pitäisi olla jollakin tavalla kaikkien agendalla, muuten ei pysy kelkassa”, sanoo mielen hyvinvoinnin valmentaja ja valmentava johtaja Marketta Hämäläinen, joka suorittaa paraikaa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa sote-alan kehittämisestä ja johtamisesta. Hänellä on alalta pitkä työkokemus.

Sosiaalialalla uuden oppiminen pitää usein tehdä oman työn ohessa. Se voi lisätä stressiä. Pitääkö tähänkin nyt repiä jostain aikaa?

”Tämä onkin yksi ydinkysymys. Varmasti on yksikköjä, joissa uuden oppiminen sujuu vaivattomasti ja siihen on panostettu, mutta kaikkialla siihen ei ole panostettu. Kiire määrittää sosiaalialalla montaa muutakin seikkaa. Haluttaisiin tehdä asioita paremmin, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole resursseja. Se on harmi.”

Oppimiseen vaikuttavat myös työpaikan toimintatavat. Annetaanko oppimiselle aikaa ja tilaa?

Marketta Hämäläisen mukaan uuden oppimiseen voidaan esimerkiksi pyhittää yksi palaveri viikossa. Siinä käsiteltäisiin vaikkapa alan tuoreita tutkimuksia. Kuitenkin esimerkiksi kiireen takia juuri tällaisista käytännöistä luovutaan hänen mielestään helposti ensimmäisenä.

Yksi oppimiseen vaikuttava kielteinen seikka on hierarkkisuus: Ylätasolla määritellään, mitä tapahtuu ja missä aikajärjestyksessä.

”Viime vuosina tilanne on parantunut, mutta kaikilla ei ole tarpeeksi sananvaltaa sen suhteen, miten he oppivat uutta. Hierarkkisuuden laivaa ei pysty nopeasti kääntämään. Varmasti nuoremman polven myötä on tulossa jonkinlainen murros. Tärkeintä on ihmisten kuunteleminen. Siihen ei tarvita erityisiä ismejä.”

Työpaikan psykologinen turvallisuus on ensisijaisen tärkeä tekijä. ”Se on älyttömän tärkeä osa oppimista. Onko mahdollisuus kysyä ja olla tietämätön? Psykologinen turvallisuus vaikuttaa ihmisen innostukseen, halukkuuteen panostaa työhön ja oppimiseen sekä sitä kautta myös työssä jaksamiseen. Jos sitä ei ole, vältellään tiedon jakamista mutta ei myöskään uskalleta kertoa epävarmuudesta. Näin ollen tärkeää oppimista ei voi tapahtua.”

Valmentavassa johtamistavassa esihenkilö kuuntelee alaistaan ja rohkaisee tätä paitsi ottamaan vastuuta työstään, myös vaikuttamaan sen sisältöön. Hämäläisen mielestä oppiminen lähtee sosiaalialalla ennen kaikkea johtamisesta.

”Kaikkien pään kääntäminen vaatii ison loikan. Pitäisi ottaa agendalle se, että meillä ihan aidosti keskustellaan siitä, missä mennään tänä päivänä, mihin ollaan menossa ja mitä se vaatii. Se ei ole pelkästään yksilön tehtävä. Yksikössä täytyy olla käytänteet, joilla päästään tavoitteisiin.”

Hyvä käytäntö voi olla esimerkiksi tietty päivä, jolloin saa mennä kehittämään osaamistaan.

”Jos käytäntöjä ei ole ja vaade oppimisesta tulee vain yksilölle, silloin yksilö tuskastuu, että muutenkin on kiire, ja nyt tässä pitäisi ottaa vielä lisää asioista selvää.”

Yksi ratkaisu voisi olla, että työporukalla pidetään yhteinen työpaja tai pyydetään asiantuntija paikalle vetämään keskustelua uudesta aiheesta.

”Uuden oppimiseen on oltava yhteinen asenne: meillä ei tarvitse osata kaikkea. Voi tulla hihkaisemaan, jos tarvitsee apua. Se on yhteisöllistä oppimista.”

Millainen rooli työpaikan kehityskeskusteluilla on jatkuvan oppimisen suhteen?

Marketta Hämäläisen mukaan kehityskeskusteluissa pitäisi kysyä, mikä on työntekijän oma tavoite. Missä hän haluaa kehittyä ja miten esihenkilö voi auttaa? Sitten katsotaan, mitä tavoitteita organisaatiolla on ja miten nämä sopivat yhteen.

”Pitäisi myös kysyä, mitä kuuluu ja haluaako työntekijä keskustella omasta elämäntilanteestaan. Voi olla, että tämä ei elämäntilanteensa vuoksi voi satsata esimerkiksi opiskeluun seuraavan vuoden aikana. Sitten sovitaan, millä turvataan, että olet kuitenkin mukana kehittämishankkeissa etkä jää jälkijunaan.”

On tärkeää, että työntekijät pääsevät vaikuttamaan työhönsä.

”Pitää kuulla työyhteisöä eikä vain kaataa asioita sen niskaan. Ihmisten ideat pitäisi ottaa huomioon ja viedä ne eteenpäin. Uuden oppiminen väsyttää, jos omat kehitysehdotukset eivät siirry mihinkään tai niitä ei huomioida käytännössä.”

Olennaista on, että kaikki uskaltavat puhua töissä avoimesti. Ketään ei saa jyrätä eikä tyrmätä.

”Kukaan ei voi oppia, jos koko ajan jännittää, miten selviän tästä työpäivästä. Se myös uuvuttaa, kun monella on jaksaminen muutenkin kortilla sosiaalialalla.”

Voit vaikuttaa onnistumiseesi paljon myös itse

Vaikka uuden oppiminen työelämässä ei ole vain yksilön vastuulla, siihen voi vaikuttaa. Mielen hyvinvoinnin valmentaja Marketta Hämäläinen jakaa parhaat vinkkinsä jatkuvaan oppimiseen.

1. Tutki itseäsi

Tutkiskele itseäsi. Mitä haluat tehdä? Oletko työssä, josta pidät, vai kaipaatko muutosta? Mitä tarvitsisit, että viihtyisit? Auttaisiko uusien taitojen omaksuminen vai haluatko jopa vaihtaa kokonaan alaa?

”Kun minulla alkoi nuorempana tökkiä jokin asia omassa työssäni, minulle sanottiin vain, että tuossa on ovi. Nythän ollaan ihan päinvastaisessa tilanteessa.”

Kehitysehdotukset ja omat toiveet kannattaa ottaa rohkeasti esille työpaikalla.

”Voit sanoa esihenkilöllesi, ettet tiedä, onko tämä minun juttuni. Jos hän ei ehdi käsitellä asiaa, kysy, kenen kanssa voisit jutella. Jos ei keskustele ratkaisuistaan kenenkään kanssa, voi hätäpäissään tehdä vääriä ratkaisuja ja esimerkiksi hypätä alalle, joka ei olekaan sopiva.”

2. Sanoita vahvuutesi

Missä sinä olet hyvä? Yleensä omien vahvuuksien kartoittamisessa auttaa toisen ihmisen kanssa keskusteleminen. Hyvä sparraaja voi olla vaikka työkaveri, joka tuntee sinut. Kysy, mitä muut näkevät sinussa. Voit miettiä vahvuuksiasi myös oppaiden tai verkkokurssien avulla.

3. Kartuta tietojasi

Voit opiskella uutta myös omin päin. Tarjolla on paljon kirjallisuutta, webinaareja ja nettivideoita aiheesta kuin aiheesta. Kysy vinkkejä kollegoita tai bongaile koulutuksia esimerkiksi Talentian tarjonnasta. Myös yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on jatkuvaan oppimiseen sopivaa tarjontaa.

4. Pysähdy

Jos uuden oppiminen tuntuu vaivalloiselta, mieti, mistä se johtuu. Tuntuuko vaatimus ylhäältä sanellulta? Jos koko työ tökkii, tee suunnitelma: jospa katsot tilannetta vaikka puoli vuotta ja pohtia auttaisiko jonkin osa-alueen opettelu tai lisätiedon hankkiminen aiheesta.

5. Minimoi stressi

Yksi tärkeä tekijä uuden oppimiselle sosiaalialalla on stressitön ympäristö. Kun tietoa tulee jatkuvasti lisää, uuden oppimiselle on annettava aikaa. Jos koet, että oppimisvaatimukset ovat kohtuuttomat, ota asia esille esihenkilösi kanssa.

Muista myös palautumisen merkitys: tunnista ne keinot, jotka auttavat juuri sinua jaksamaan. Psykologi Anniina Virtasen mukaan (HS 20.4.2021) omaa henkistä hyvinvointia kannattaa tukea myös silloin, kun voi ihan hyvin. Siinä auttavat stressinhallinnan ja tunteiden käsittelyn taidot sekä kyky rauhoittaa itsensä. Kaikkia näitä taitoja voi harjoitella.

Teksti: Tiina Tuppurainen