Varhaiskasvatuksen laatuongelmista on aihetta keskustella
Taloussanomien jutun otsikon ”Lakia tulee kato lukea vähän sormien läpi” mukainen asenne yksityisessä varhaiskasvatuksessa on aivan yhtä pöyristyttävä kuin ikäihmisten palveluissa. Uskon, että Touhulan ja Ankkalinnan lisäksi tulemme näkemään myös muita esimerkkejä.
Ongelman ydin on samankaltainen kuin vanhustenhuollosta. Ongelmayrityksen arvoissa kustannusten karsiminen ja voiton tavoittelu ajaa ohi lain noudattamisen, palvelun laadun ja lasten turvallisuuden.
Varhaiskasvatuslaissa on henkilöstömitoitus ja ryhmäkokosäädökset, mutta niiden rikkomisesta ei seuraa sanktiota. Lisäksi henkilöstömitoitukseen liittyy mahdollisuus tilapäisesti poiketa mitoituksesta, ja tätä porsaanreikää voidaan käyttää härskisti hyväksi siten, että tilapäisestä poikkeamisesta uhkaa tulla jokapäiväinen normi.
Yksityisen varhaiskasvatuksen omavalvonta on kyllä laissa, mutta omavalvonta ei ole toimivaa ja riittävää. Ilmeistä on, että myös kuntien valvonta pettää aivan liian usein. Aveilla ja Valviralla ei ole riittäviä valvontaresursseja ja niiden valvontakeinot ovat puutteelliset. Seurauksena tästä varhaiskasvatuksen laatu kärsii, lasten oikeudet eivät toteudu ja henkilöstö uupuu.
Varhaiskasvatuslaissa ei erikseen säädetä henkilöstön ilmoitusvelvollisuudesta puuttua epäkohtiin ja henkilöstöltä puuttuu varhaiskasvatuslain suoja työnantajan kielteisiä toimia vastaan, jos he ilmoittavat epäkohdista. Vanhusten hoivassa eli sosiaalihuoltolaissa on tämä suoja ja jopa henkilöstöllä velvollisuus puuttua epäkohtiin. Tämäkään ei kuitenkaan estänyt esimerkiksi Attendoa kirjaamasta työsopimuksiin kieltoa ilmaista epäkohtia. Vasta kohua saattelemana työsopimuksia on muutettu.
Mitä mahtaa lukea yksityisten varhaiskasvatusyritysten työsopimuksissa? Nousevatko varhaiskasvatuksen laatuongelmat poliittiseen keskusteluun?
