Terveiset hallituksen budjettiriiheen: Älä säästä väärässä kohdassa
HALLITUSOHJELMASSA linjatut sote-säästöt ovat muuttumassa todellisiksi aikatauluiksi ja säästökohteiksi, kun valtiovarainministeriö julkaisee budjettiehdotuksensa elokuun lopulla. Uuden hallituksen ensimmäisen budjettiriihen yhteydessä linjataan myös valtion budjetin menojen katto sekä kehysmenettelyn säännöt koko nelivuotiselle vaalikaudelle. Hallituksen riihineuvottelut käydään hallitusohjelmaneuvotteluiden venyttyä tavallista myöhemmin, syyskuun kolmannella viikolla.
Samaan aikaan uudet hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa reilut 8 kuukautta ja toteuttavat toimintaansa historian ensimmäisten hyvinvointialueiden talousarvioiden puitteissa, kaikkien alueiden ollessa alijäämäisiä. Koronaepidemian aiheuttamien palvelujonojen purusta aiheutuvat kustannukset sekä alueiden toiminnan aloitukseen liittyvä rahoitusvaje on ollut tiedossa.
Turvallisesti sujuneen järjestämisvastuun siirron jälkeen alueilla ollaan vielä käytännön työn järjestämisessä alussa, ja toimivien mallien ja rakenteiden löytymiseksi vaadittaisiin työrauhaa. Työrauhaa ei kuitenkaan ole edelleenkään luvassa, kun alueiden rahoitusta ollaan leikkaamassa voimakkaasti.
Hallituksen suunnitelmat vaarantavat sote-uudistuksen tavoitteiden toteuttamisen. Ironista kyllä, myös säästöjen syntymisen osalta.
Hallitus aikoo hillitä kustannusten kasvua vuoden 2023 julkisen talouden perusuraan verrattuna 1,4 miljardilla eurolla vuoteen 2027 mennessä ja yhteensä 3 miljardilla eurolla vuoteen 2031. Hyvinvointialueiden rahoitusta leikataan merkittävästi tilanteessa, jossa toimintojen käynnistämisen vuoksi olisi päinvastoin tarve alueiden lisärahoitukselle.
Sote-uudistuksen yhteisesti jaettuna tavoitteena on ollut parempien palveluiden myötä säästää kustannuksissa. Uudistuksen tarkoitus on vahvistaa peruspalveluita, ja saada suomalaiset oikea-aikaisesti palveluiden piiriin, jolloin raskaampien palveluiden käytön vähenemisen myötä syntyy myös kustannussäästöjä. Yhtä tärkeää on ollut toteuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio, jolloin ihmisten palvelutarvetta päästään arvioimaan kokonaisuutena, jossa niin terveydelliset kuin sosiaaliset tarpeet kohdataan kerralla. Hallituksen suunnitelmat leikata alueiden rahoituksesta vaarantavat uudistuksen tavoitteiden toteuttamisen. Ironista kyllä, myös säästöjen syntymisen osalta.
Sosiaaliturvan leikkaukset tulevat näkymään sosiaalisten ongelmien kasvuna ja Talentian jäsenten uusina asiakkaina.
Hallitusohjelman perusteella sote-säästöjen taustalla on ajatus, että säästöjä sotessa syntyy toteuttamalla palveluita yksinkertaisesti nykyistä vaikuttavammin ja tehokkaammin. Ei ole kuitenkaan realistista ajatella, että tämä tapahtuisi itsestään ilman investointeja tai tietopohjaa.
Jos palveluiden vaikuttavuuden nostamisen kanssa halutaan olla tosissaan, tarvitaan ensin investointeja tietopohjaan. Sosiaalipalveluiden tietoon perustuva kehittäminen onnistuu luomalla sosiaalihuoltoon TKKI-rakenne ja antamalla palveluita tukevaan tutkimukseen uskottava rahoitus. Näin vastattaisiin suomalaisten yhä monimutkaisempiin palvelutarpeisiin.
Suurin uhka on, että kohtuuttomat säästötavoitteet jo valmiiksi alijäämäisille alueille heikentävät ennaltaehkäiseviä palveluita ja aiheuttavat pienellä viiveellä yhä suurempia kustannuksia vaativampien palveluiden kysynnän kasvuna. Esimerkiksi jälkihuollon ikärajan lasku 25 vuodesta 23 vuoteen säästää hallituksen laskelmissa valtion menoja 24 miljoonaa euroa, mutta palaa valtiolle yhä suurempina kuluina niiden nuorten osalta, jotka eivät tarvitsemaansa apua enää saa. Sosiaaliturvan leikkaukset tulevat näkymään sosiaalisten ongelmien kasvuna ja Talentian jäsenten uusina asiakkaina.
Jokainen nuori, jonka syrjäytyminen estetään, säästää rahaa. Jokainen lapsi, joka jää ottamatta huostaan, säästää rahaa.
Todellisia säästöjä hallituksen olisi mahdollista saada tekemällä sosiaalisia investointeja. Esimerkiksi lastensuojelun kokonaiskustannukset pelkästään niin sanotuissa kuutoskaupungeissa (Suomen kuusi väkiluvultaan suurinta kaupunkia: Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu ja Turku) olivat vuonna 2021 443,8 miljoonaa euroa, joista sijoitusten kustannukset olivat sisältäen sosiaalityön 341 miljoonaa euroa (76,9 %) ja avohuollon kustannukset 102 miljoonaa (23 %). Varmistamalla lapsiperheille oikea-aikainen apu syntyisi merkittäviä säästöjä. Jokainen nuori, jonka syrjäytyminen estetään, säästää rahaa. Jokainen lapsi, joka jää ottamatta huostaan, säästää rahaa.
Sijoitus sosiaalipalveluihin ja sosiaalialan korkeakoulutettuihin ammattilaisiin on tuottava sijoitus sekä taloudellisesti että inhimillisesti.
Korjattu blogia 21.8. klo 9.24: Kohtaan ”Esimerkiksi lastensuojelun kokonaiskustannukset olivat vuonna 2021 443,8 miljoonaa euroa, joista sijoitusten kustannukset olivat sisältäen sosiaalityön 341 miljoonaa euroa (76,9 %) ja avohuollon kustannukset 102 miljoonaa (23 %)” lisätty tieto, että lastensuojelun kokonaiskustannukset koskevat ns. kuutoskaupunkeja.
