Sosiaalihuollon TKKI-rahoitusta nostettava
Hallitusneuvottelut käyvät kuumana Säätytalolla ja pian on määrä selvitä, millainen hallitus tulee johtamaan Suomea seuraavat neljä vuotta.
Kun poliittista harkintaa Suomen tulevaisuudesta ja valtion rahanjaon painotuksista tehdään, on tärkeää pitää mielessä sosiaalihuollon kehittäminen. Talentia vaatii hallitusohjelmatavoitteissaan sosiaalihuollon TKKI-rahoituksen, eli tutkimus-, koulutus-, kehitys-, ja innovaatiorahoituksen, tason nostamista.
Rahoituksen nostaminen on tärkeää, sillä vain siten sosiaalihuollon palveluiden laatu voidaan turvata. Sosiaalihuollon TKKI-rahoituksen nostaminen mahdollistaa myös sosiaalipalveluiden tutkimusperusteisen kehittämisen. Näin vastataan suomalaisten yhä monimutkaisempiin palvelutarpeisiin.
Laadukkaiden sosiaalipalveluiden turvaaminen koostuu viidestä ydinasiasta:
Ensimmäinen välttämätön askel on luoda sosiaalihuoltoon yliopistolliset toimintarakenteet, jotka tukevat sosiaalipalvelujen tutkimusta, kehittämistä, koulutusta ja innovaatioita. TKKI-rakenteiden luominen sekä yliopistollisten sote-keskusten edellyttämän säädöspohjan valmistelu vaativat laajaa yhteistyötä eri sote-alan toimijoiden kesken.
Toiseksi, lakisääteiset sosiaalialan osaamiskeskukset on liitettävä osaksi sosiaalihuollon TKKI-kokonaisuutta. Sosiaalityön yliopistotasoisen tutkimuksen valtionavustus on nostettava 6 miljoonaan euroon nykyisestä 5 miljoonasta eurosta, jotta sosiaalialan tutkimus voi vastata paremmin sosiaalihuollon tarpeisiin.
Kolmanneksi, valtion tutkimusrahoituksen tasoa on syytä lisätä sosiaalityön yliopistotasoiseen tutkimukseen, sillä nykyinen tutkimusrahoituksen taso ei vastaa sosiaalihuollon tutkimustarpeita. Tutkimusrahoituksen lisääminen mahdollistaa myös nykyistä pitkäkestoisempien ja aineistonkeruultaan vaativampien tutkimusasetelmien tekemisen.
Neljänneksi, sosiaalityön yliopistokoulutuksen resurssit tulee turvata pysyvillä ratkaisuilla. Sosiaalityöntekijäpula ratkaistaan ja riittävä työvoiman määrä alalla turvataan vain sosiaalityön korkeakoulutukseen satsaamalla. Sosiaalialan korkeakoulutuksen kestävästä rahoituksesta on huolehdittava sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa.
Valtion koulutuskorvausta on myös tärkeä kohdentaa sosiaalityön yliopistokoulutuksen käytännön harjoitteluun samalla tavalla kuin sitä tehdään ammattikorkeakoulujen sosionomikoulutuksessa.
Viidenneksi, on tärkeää varmistaa sosiaalihuollon kehittämisohjelman toimeenpano ja sen riittävä resursointi.
