Sosiaalialan työhyvinvointi vaatii tekoja jo ennen sote-uudistusta
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto sote-uudistuksesta nostaa esille useita tärkeitä teemoja uudistuksen vaikutuksista henkilöstön työkykyyn ja työhyvinvointiin, muutoksen tukemiseen ja tasa-arvoon.
Kevan julkaiseman Julkisen alan työhyvinvointi -tutkimus osoittaa, että sosiaalialan työyhteisöt olivat ensimmäisenä koronavuonna tiukoilla.
Saman toteaa valiokunta: henkilöstön jaksamisen tueksi tarvitaan pelkästään koronapandemian ja sen aiheuttaman hoito- ja palveluvelan purkamisen vuoksi välittömästi työkuormituksen kohtuullistamista ja jaksamisessa auttavia palveluja.
Valiokunta korostaa, että nyt on tärkeää löytää keinoja, jotka purkavat henkilöstön jaksamisvelkaa ja lisäävät työhyvinvointia jo ennen sote-muutoksen toteuttamista. Työssäjaksamisen tukitoimia tulisi suunnitella ja seurata yhteistoiminnassa henkilöstön edustajien kanssa.
Talentia on vaatinut, että voimaanpanolaissa tulee säätää myös työsuojeluyhteistoiminnasta hyvinvointialueita perustettaessa, jotta työturvallisuudesta ja -terveydestä voidaan huolehtia muutosprosessissa.
Ratkaisumme on, että työsuojelun yhteistoimintamenettelyä laajennettaisiin koskemaan myös hyvinvointialueiden valmistelusta vastaavia väliaikaisia valmistelutoimielimiä.
Hyvinvointialueiden päättäjien edistettävä työhyvinvointia
Kevan tuorein kuntapäättäjäbarometri pureutui arvioimaan kuntapäättäjien roolia työhyvinvoinnin edistämisessä ja työkykyjohtamisessa. Osa päättäjistä pitää rooliaan merkittävänä ja siihen voidaan vaikuttaa budjetissa.
Samalla päättäväisyydellä tulevien hyvinvointialueiden päättäjien on otettava vahva rooli työhyvinvoinnin edistämisessä. Esimerkiksi kunta-alan työkyvyttömyysmenoista voidaan säästää hyvillä työkykyjohtamisen käytännöillä lähes 500 miljoonaa euroa.
Valtion varattava rahaa palkkaharmonisointiin
Hallituksen esityksessä sitoudutaan selkeästi samapalkkaisuusperiaatteen noudattamiseen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vaatiikin, että valtion on turvattava hyvinvointialueille riittävät määrärahat palkkaharmonisoinnin kustannuksiin.
Tätä Talentiakin on vaatinut: työmarkkinakorotuksia ei pidä käyttää palkkaharmonisoinnin rahoittamiseen. Kysymys on työnantajan velvollisuudesta, johon ei ole syytä käyttää sopimusvarallisuutta.
Valiokunta painotti lausunnossaan myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien tärkeyttä. Niin mekin. Muutoksen valmistelijat ja seuraavassa vaiheessa hyvinvointialueet tarvitsevat ohjeita ja käytännön työvälineitä sukupuolten tasa-arvokysymysten arviointiin ja käsittelyyn.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat pitää tehdä tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaisesti. Niiden toteutumista on myös syytä seurata ja arvioida säännöllisesti.
Suomessa ei ole varaa heikentää naisenemmistöisen alan työhyvinvointia ja lisätä työssä koettua epävarmuutta muutostilanteessa ja mahdollisesti pidempäänkin.
