Luottamuksen puute kuvaa tuulista aikaamme
Maamme työmarkkinatilanne on äärimmäisen tulehtunut. Maan hallituksen tavoitteena on muuttaa suomalaista järjestelmäämme ja sillä on merkittäviä ja moninaisia vaikutuksia sosiaalialan korkeakoulutettujen työelämään. Työelämään kohdistuvien heikennysten pitkä lista on omiaan lisäämään epävarmuutta työmarkkinoilla sekä työntekijöiden huolta toimeentulosta. Näin merkittäviä kirjauksia työntekijöiden suojeluperiaatteen heikentämiseksi saa hallitusohjelmien historiasta etsiä.
Me olemme tarjonneet hallitukselle ratkaisuja ja ehdottaneet neuvotteluita. Olemme osoittaneet vastalauseemme, emme hallitusta, vaan näitä heikennyksiä kohtaan, lukuisissa keskusteluissa ja lopulta ulosmarssein ja lakoin. Vaan on tuntunut, että nämä viestit ovat kaikuneet kuuroille korville.
Maan hallitus runnoo läpi työelämää heikentäviä esityksiään kuulematta ja neuvottelematta niiden kanssa, joita nämä asiat koskevat.
Luottamuksen puute kuvaa erittäin hyvin käsillä olevaa tuulista kevättä ja vuotta. Suuri ongelma on myös se, ettei näillä suunnitelmilla ole todistettuja vaikutuksia taloudellisesti, päinvastoin.
Ongelmana on myös valtava kiire saattaa uudistuksia voimaan. Kuten tiedämme, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tällä kiireellä ja suunnittelun puutteella ei uskalla edes ennustaa lopputulosta.
Uudistuksia on perusteltu sillä, että julkinen talous on laitettava kuntoon. Hyvin vakava ongelma näissä uudistuksissa ja leikkauksissa on se, että ne keskittyvät tiettyihin ryhmiin eivätkä levittäydy laajemmin väestön kannettavaksi ja niillä on merkittäviä seurauksia myös yhteiskunnallisen tasa-arvokehityksen näkökulmasta.
Esimerkiksi hyvinvointialueella työskentelevä tyypillinen talentialainen tulee kärsimään lakiin kirjattavasta vientivetoisesta työmarkkinamallista, joka sementoi palkkakehityksen, aikuiskoulutustuen poistamisesta urakehityksen mahdollistajana, ensimmäisen sairauspoissaolopäivän palkattomuudesta työhyvinvoinnin ollessa jo muutoinkin koetuksella – ja tässä vain muutama maininta hengästyttävän pitkän työelämälainsäädännön listan muutoksista.
Lisäksi, samaan aikaan kun halutaan säästää, hallitus lisää painetta sosiaalihuollon palveluihin, joiden tarve kasvaa sosiaaliturvaleikkausten myötä.
Hallitusohjelmassa haetaan mittavia säästöjä sosiaali- ja terveyspalveluihin hyvinvointialueiden toiminnan tehostamisella ja kiristämällä niiden rahoitusmallia vuoden 2025 jälkeen. Liian nopeasti toteutettavat säästöohjelmat ajavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kriisiin. Nyt tarvitaan korjausliike ja kipeästi.
